Perjantaina kirjoitin meneväni Hesaan. Meninkin. Hyvä matka. Menin lauantaina päiväkokouksiin tuttujen kyydillä. Väliajalla sain kutsun erääseen paikkaan. Edellisestä käynnistä oli jo pitkä aika. Iltaseurojen ja nuorten illan jälkeen jäin yöksi Helsingin ystävien hoteisiin.
Sunnuntaina olin vielä päivällä Helsingissä. Lähdin julkisilla kulkuneuvoilla pois.
Matkasta jäi hyvä maku. Tällaista elämää haluaisi elää ja kokea useamminkin.
Isot seurat Helsingissä kutsuvat. Seuroja on 24. - 26. toukokuuta ja joka päivä on kahdet kokoukset. Itse olen paikalla lauantaina. Ehkä sunnuntainakin jos matkaseura järjestyy.
En ole vielä ollut Hesan uudella rukoushuoneella. Tai laajennetulla. Viime käynnistä on paljon aikaa. Liian paljon. Ei minulla mitään siteitä Helsinkiin ole. Paljon kuitenkin kristittyjä ystäviä. Kutsuvat aina kylään. On jäänyt hyvät muistot monista kyläpaikoista ja nuortenilloista. Seuroistakin tietysti.
Tahtoo aina helposti unohtua sanoa että menen jos Jumala suo. Tuossa itse alussa sanoin että olen Helsingissä lauantaina. Mistä minä sen noin varmasti voin sanoa? Minä voin saada kuumetaudin tai jäädä meteoriitin alle. Haluni on mennä Helsinkiin ja minulla nyt siihen näyttää olevan mahdollisuus. En silti mene muuta kuin jos hyvä Jumala sallii.
