Suomessa valtaosa erolapsista jää asumaan äidin kanssa. Vuoroasuminen, jolloin lapset asuvat esimerkiksi vuoroviikoin vanhempiensa luona, yleistyy jatkuvasti. Lapsen virallinen osoite voi olla kuitenkin vain toisen vanhemman kodissa.
Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että asumiseen, lapsilisiin ja esimerkiksi koulukuljetuksiin ja terveydenhoitoon liittyvissä asioissa toinen vanhempi menee toisen edelle.
Suomessa lapsilisät maksetaan vain sille vanhemmalle, jonka luona lapset virallisesti ovat kirjoilla, vaikka molemmat vanhemmat kantaisivat vastuunsa yhtäläisesti. Asumistuen perusteissa ei myöskään oteta huomioon etävanhemman perhetilannetta. On outoa, että asumistukea saavan vanhemman lapsella saa olla oma huone vain toisessa kodissaan. Yleensä siis äidin luona.
Esimerkiksi Ruotsissa lapset voivat olla kirjoilla molemmilla vanhemmilla.
Lain mukaan lapsella pitäisi olla oikeus molempiin vanhempiinsa. Mielestäni molemmilla vanhemmilla pitäisi olla myös oikeus vanhemmuuteen erosta huolimatta ja lainsäädännön pitäisi tätä tukea.
Kuulisin mielelläni teidän mielipiteenne asiasta.
31 kommenttia
Princeps
31.8.2009 13:05
Minusta on outoa, että asumiseen maksetaan tukea. Se vääristää (nostaa) vuokra-asumisen hintaa. Vielä oudompaa on, että annettaisiin mahdollisuus lisätukiin kikkailemalla sillä, missä lapsi on kirjoilla. Kyllähän meilläkin olisi tuota pikaa lapsia jotka ovat kirjoilla molemmilla vanhemmilla, jos siitä saisi lisää rahaa. Onneksi valtio maksaa, niin ei ole kenenkään rahoista pois.
Vastaa kommenttiin
Anonyymi
31.8.2009 14:09
Hyvä, että tähän asiaan saataisiin korjausta. On todellakin väärin, että avioerotapauksissa, kun perheen asunto jää usein äidille ja isän on ensin hankittava itselleen uusi asunto ja vielä lisäksi jopa maksettava elatusmaksuja niin vielä pitää suostua siihen, ettei saa lapsilisistä mitään eikä edes asumistukea. Lapsilisät pitäisi ainakin jakaa puoliksi, jos lapset asuvat molempien vanhempien luona ja asumistukea pitäisi maksaa molemmille kodeille, koska molemmissa kodeissa on asumiskuluja. *JÄRKI KÄTEEN*
Vastaa kommenttiin
Anonyymi
31.8.2009 18:39
Paras olisi jos voisivat olla kirjoilla molemmilla. Lapsilisät puoliksi. Kypsää kun lasta pitäisi viedä toiselle puolelle pääkaupunkiseutua terveyskeskukseen.
Vastaa kommenttiin
Päivi
31.8.2009 18:42
Meillä lapset asuvat kummankin vanhemman luona vuoroviikon, aina sunnuntaista sunnuntaihin. Toinen lapsi on kirjoilla toisen luona, toinen toisen luona. Päiväkotipaikat on molemmissa kaupungeissa. Meillä kumpikaan ei maksa toiselle elatusmaksuja, lapsilisät menevät lapsista sille vanhemmalle, kumman luona lapsi on kirjoilla. Tässä törmäsimme todelliseen epäkohtaan. Kun ennen olemme saaneet lapsilisät sen mukaan, mones lapsi on kyseessä, muuttuikin tämä niin, että keskimmäinen lapsemme on Kelan mukaan ex-puolisoni ainoa lapsi, ja näin ollen lapsilisän määrä tippui tuntuvasti. Samoin minulla, nuorin lapsemme onkin nyt minun toinen lapseni Kelan mukaan, ja tuokin summa tippui varsin ison summan. Tätä minä en ymmärrä. Kelan mukaan lapsilisät täytyisi maksaa vain toiselle vanhemmalle, jotta rahat tulisivat täysimääräisinä. Kun lasten kirjat muutettiin elatussopimuksen mukaisiksi, nuo summat tippuivat. Tähän toivoisin korjausta, sillä lapsista "aiheutuvat" menot eivät todellakaan tippuneet kummallakaan. Päiväkotimaksut ovat toki inhimilliset, sillä maksamme molemmat vain joka toisen viikon hoitopaikoista. Silti tämä Kelan byrokratia ihmetyttää meitä suuresti.
Vastaa kommenttiin
Anonyymi
31.8.2009 22:03
Mä olen sitä mieltä et yhteishuoltajuuden pitäisi antaa mahdollisuuden laittaa lapsi/lapset kirjoille molemmille vanhemmille yhtäaikaa, silloin voisi kelakin puolittaa lapsilisät ja etävanhempi saisi silloin myös mahdollisuuden asumistukeen jne.
Sen lisäksi myös nuo pelisäännöt pitäisi yhtenäistää kun yhteishuoltajuus tuntuu olevan hyvinkin yleistä nykyään. ihmeviritelmiä olen matkan varrella kuullut tapaamisista, elareista ja muista juoksevista kustannuksista. Joissain tapauksissa lapset oikeasti asuvat etävanhemman luona ja lähi nostaa tuet ja elelee sinkkuna. Ja sitten kun etä vaatii muutoskia asioihin, lähi ottaa lapset ja estää tapaamiset kokonaan.
monikin asia on retuperällä noissa jutuissa. Ja kun näihin keskitytään, unohdetaan samantien ne yksin lapsensa kasvattavat (toinen vanhempi kateissa, kuollut, muuttanut ulkomaille tai muuten kyvytön huolehtimaan vastuustaan). He joutuvat seuraamaan vierestä kun yhteishuoltajien oikeuksia turvataan ja palveluita parannetaan.
Vastaa kommenttiin
PersonalJesus
31.8.2009 22:42
Joo, hyvä idea! Erotaan paperilla, asutaan kuten ennenkin mutta isi siirtää kirjansa kesämökille. Saadaan asumistuki sekä kaupunkiasuntoon että hulppeaan huvilaan.
...
Joo. Vakavasti ottaen se kyllä kummastuttaa ettei lapsilisän maksua voida jakaa puoliksi jos on yhteinen huoltajuus ja aikakin menee 50/50. Mutta tuo asumislisäjuttu on monitahoisempi - kävisi valtiolle kalliiksi jos sitä kautta kustannettaisiin enemmän kuin mitä on minimitarve. Eikä se olisi oikein niitä kohtaan, jotka pienistä tuloista ja tarkasti eläen kustantavat itse oman asumisensa - ja lisäksi verojen kautta kustantavat muiden asumisia ja puolet ajasta tyhjillään olevia lastenhuoneita.
Vastaa kommenttiin
Anonyymi
31.8.2009 22:48
En oikein osaa ottaa tuohon asiaan kantaa, lapset ovat aina minulla eivätkä tapaa isäänsä kuin ehkä kerran kaksi vuodessa. Toisaalta isä ei ole maksanut euroakaan elatusapua tai yhtään mitään muutakaan kuluneen viiden vuoden aikana. Ei edes joululahjoja.
Nyt kun toinen on täysi-ikäinen tuntuu älyttömältä antaa lapsen asua kotona, koska mistään ei tule mitään tukea; ei lapsilisää eikä elatustukea (joka onkin iiiiso summa). Opintotuki kotona-asuvalle on muutama kymppi. Jos lapsi muuttaisi vuokralle esim. opiskelija-asuntoon, hän saisi opintotukea reilummin ja myöskin asumistukea. Jotenkin tuntuisi maksaa jotain pientäkin tukea yh-äidille (tai isälle) että lapsi voi asua kotona halvalla kuin isot rahat "itsenäistymiseen"..
Vastaa kommenttiin
Anonyymi
1.9.2009 09:06
"saa olla oma huone vain toisessa kodissaan. Yleensä siis äidin luona."
Siis kukaanhan ei kiellä niitä huoneita pitämästä molemmissa kodeissa?!
Ongelmiahan ovat meillä alemmissa sosiaaliryhmissä ensinnäkin nämä:
1. Asunnon saaminen (itse sain sen raskauden perusteella, nykyisin on helpompaa)
2. Riittävän tilavan vuokra-asunnon saaminen, jonka pystyy maksamaan. Omat lapseni, samaa sukupuolta, asuivat samassa huoneessa murrosikään asti. Jos me täällä alemmissa sosiaaliryhmissä, perhemuodosta riippumatta, haluamme lapsillemme omat huoneet, joudumme yleensä itse nukkumaan olohuoneessa.
3. Itse tuntemani yhteishuoltovanhemmat kyllä ovat varanneet lapsilleen omat huoneet yöpymistä varten. Kyse lienee usein siitä, että vain toinen vanhempi, useammin se äiti, pystyy kantamaan vastuuta tässä asiassa. Surullista kyllä.
Valitettavasti Guzeninan tuntemus alempien sosiaaliryhmien elämäntavoista ja käytännöistä on kovin suppeaa.. kun ajattelee sitä, että hän näiden etuja ajamalla on eduskunnasta työpaikan saanut.
Kaupungin asunnonjakotoimisto laskee ilmeisesti edelleen näin: Pääluku/huone. Tällöin ei ajatella pätkääkään sitä, tarvitseeko murrosikäinen poikalapsi oman huoneen enemmän, kuin vauva, joka nukkuu äidin huoneessa.. tai voivatko samaa sukupuolta olevat tai eri sukupuolta olevat lapset asua samassa huoneessa... jne. Tai tarvitseeko aikuinen/aikuiset huoneen itselleen.
Köyhä ei pysty pitämään "ylisuurta" asuntoa, sellaista, jossa kaikilla olisi huone, koska ylitilasta ei saa asumistukea! Yksi palkka ei riitä perheelle muutenkaan.
.
Vastaa kommenttiin
Anonyymi
1.9.2009 12:27
Hyvä että MG otti tämänkin aiheen esille. Eli kyseessähän on vanhempien tasavertaisuus lastensa kasvattajina, ei siitä että onko lapsilla oma huone vai ei.
Koko tämä lähivanhempi-etävanhempi -jako jo sellaisenaan on mielestäni toista vanhempaa suosiva toisen kustannuksella ja pitäisi heti poistaa. On vain "vanhempia", yhtä lailla ennen eroa kuin sen jälkeenkin.
Itse olen eronnut reilu viisi vuotta sitten. Ex-avovaimo siirsi koko perheen (itsensä, lapset ja jopa minut mukaanlukien !!!) salaa jo noin reilu kuukausi ennen erilleen muuttoa väestörekisterissä omaan uuteen asuntoonsa salaa minun tietämättä. Minulle hän ilmoitti siirtäneensä itsensä ja lapset vasta viikkoa ennen muuton tapahtumista. Siinä muuttojen kaaoksessa en asiaa ehtinyt sen kummemmin pohtimaan tai asialle mitään tekemään kun vasta jälkeenpäin tajusin tapahtuneen ja että minusta oli tehty etävanhempi ex-avovaimon yksipuolisella päätöksellä ja minulta salaa.
Jälkeenpäin asialle ei voi muuta tehdä kun oikeuteen mennä ja lopputuloksen kun kuitenkin jo tietää.
Lapset asuvat meillä viikon vuorojaksoissa. Kummatkin taloudet kantavat omat kustannuksensa. Mutta äiti nostaa lapsilisät (ja vielä yh-korotuksetkin). Minä en niistä senttiäkään ole nähnyt tai tiedä mihin niitä käytetään, oikeastiko lapsiin vai äidin yllättävän tiheään ulkomaanlomailuun ? Ainakaan minulla ei ole vastaavaan varaa kun pitää huolehtia lasten tarpeista.
Äiti kehtasi jopa yhdessä vaiheessa vaatia minua maksamaan puolet lastenkin ulkomaanmatkojen kuluista + vielä puolet omistakin matkakuluistaan perustelunaan että "pitäähän sinun maksaa oma puoliskosi siitä että lapset pääsevät ulkomaille eikä ne yksin voi lähteä..."
Onnekseni Helsingin kaupungin sosiaalivirasto on kohdellut minua vähintäinkin reilusti ja tasapuolisesti siitä huolimatta että olen isä ja virallisesti se etävanhempi (tosin vastoin tahtoani). Eli tapaamissopimuksissa lapsia ei ole määritelty äidin luona asuviksi ja minun luona vieraileviksi, vaan lapsille on tosiasiallisesti kirjattu kaksi tasavertaista kotia jossa asuvat vuorojaksoissa.
Onneksi satun asumaan Helsingissä. En usko että minun tilanteeni olisi läheskään samanlainen jos olisin joutunut asioimaan tämän kolumnistin hallitseman naapurukaupungin Espoon sosiaalivirastossa, jossa ilmeisesti virkamiesten ( -naisten kai lähinnä ???) harrastama suoranainen ja avoin anarkistinen hallintomenettely ei todellakaan kuulu modernin kansandemokratian viranomaiselimiin.
Kunhan sitten vielä Väestörekisteri, KELA, terveysviranomaiset, koululaitokset jne kaikki muut laitokset saataisiin ymmärtämään että heidän tehtävänä ei ole päättää kumpaa vanhempaa suositaan vaan kohdella meitä tasavertaisina.
Loppujen lopuksi on kyse siitä että lapsilla pitäisi olla yhtäläinen oikeus kumpaankin vanhempaan ja vanhemmilla mahdollisuus myös oikeasti toimia tässä vanhemmuuden roolissa. Jos viranomaiskoneisto suosii toista vanhempaa toisen kustannuksella sillä heikommalle osapuolelle ei sitten käytännössä jää samaa mahdollisuutta toimia siinä roolissaan. Jos toiselle osapuolelle työnnetään taloudelliset vastuut muttei kuitenkaan anneta muuta kuin "etävanhemmuus" ja rajalliset viikonlopputapaamiset pari kertaa kuukaudessa niin ei hän silloin enään oikeasti pysty tasavertaisesti toimimaan vanhempana ja myös sitten varmaan helposti samalla luovuttaa ja sanoo itsensä irti koko hommasta.
Useimmat erotilanteet ovat varmaan kaikkien osapuolten kannalta henkisesti, fyysisesti yhtä lailla kuin taloudellisestikin raskaita prosesseja. Siinä tarvittaisiin varmaankin viranomaisten puolelta enemmän tukea tai nyt vähintäinkin tasapuolista kohtelua kuin että huomaa joutuvansa vielä heidänkin murjomaksi.
Vastaa kommenttiin
Anonyymi
1.9.2009 13:17
Kannattaisi hankkia niitä lapsia vasta sitten, kun on niihin varaa, ei lapset elä pelkällä rakkaudella ja hanavedellä. Sitten ei tarvitsisi olla niin riippuvainen jostain lapsilisistä ja asumistuesta. Lapset eivät myöskään kuole, jos niillä ei ole omaa huonetta.
Vastaa kommenttiin
Anonyymi
1.9.2009 16:19
Edellisen kommentoijan varsin naiiviin näkemykseen että: "Kannattaisi hankkia niitä lapsia vasta sitten, kun on niihin varaa,..." haluaisin korjata muotoon:
Kannattaisi erota vasta sitten, kun on siihen varaa.
Todellisuus vaan on toinen: ero harvoin kuuluu suunnitelmiin vaan tapahtuu tilanteen pakosta, oli sitten lapsia tai ei.
Ja kahden erillisen talouden taloudellinen pyörittäminen on huomattavasti kalliimpaa kuin yhden yhteisen talouden:
- kaksinkertaiset asumiskulut (vuokrat, sähköt, jne)
- kummassakin kodissa sisustetut lastenhuoneet (=omat sängyt, kirjoituspöydät, hyllyt, tietsikat, jne)
- kaksinkertaiset vaatekulut kun vaatteita tarvitaan kummassakin kodissa
- monessa tapauksessa kaksin kerroin harrastusvälineitä (polkupyörät, jalkapallot, luistimet
- tuhat ja yksi muuta asiaa mitkä kaikki kummassakin taloudessa pitää olla mitoitettuina perhekäyttöön eikä sinkulle
Lapset eivät tosiaankaan kuole vaikkei niillä omaa huonetta olisikaan. Mutta et kyllä hirveän montaa lasta samaankaan huoneeseen saa mahtumaan, jo pelkästään siksi ettei niitä sänkyjä saa sinne mahdutettua kuin muutama...
Näin se vain on. Kyllä sinäkin sen vielä ymmärrät sitten kun itse olet eronneena lastesi kanssa ja yrität kantaa vanhemmuuden taakkaasi.
Vastaa kommenttiin
tiipii_
1.9.2009 19:58
Asia näyttää herättävän paljon keskustelua, joka on tietysti hyvä asia. Itse olen samalla kannalla siinä, että erilaiset tuet ja oikeudet ja velvollisuudet pitäisi pystyä tarvittaessa jakamaan vanhempien kesken kaikille sopivassa suhteessa. Lasten asumisjärjestelyt taas on paljon monitahoisempi asia.
Välillä tuntuu että ihmiset unohtavat katsoa asiaa lapsen näkökulmasta. Kuinka moni vanhempi suostuisi asumaan kahdessa asunnossa vuoroviikoin? Jos lapset oikeasti olisivat erossa etusijalla vanhemmat varmaan toimisivat niin ja lapset pysyisivät yhdessä kodissa. Minä myös uskon että lapsen psyykkisen kehityksen kannalta on tärkeää että lapsella on olemassa yksi koti jonka lapsi voi tuntea turvapaikakseen. Kaksi kotia ei ole tässä mielessä yhtä hyvä riippumatta siitä kuinka kivoja kodit ovat. Uskoisin, että vuoroviikkosysteemi voi toimia lasten ehdoilla vain siinä tapauksessa että nämä kaksi kotia ovat riittävän lähellä toisiaan niin, että lapsen naapuruston kaverit, päivähoitopaikka ja koulu eivät muutu sen mukaan kenen luona lapsi milloinkin asuu.
Jeppe (eronnut kahden lapsen isä)
Vastaa kommenttiin
saidi
2.9.2009 09:57
Ensinäkin: ei oo KELA:n homma jakaa 50/50 rahoja kellekään. Ne voi jakaa sit ihan aikuisten ihmistenkin välillä. Jos ei voi, niin miten, paratkoon, on voitu sänky ja elämä joskus jakaa?
Ei tarttis muksulle kuin yhden huoneen, jos noudatettais sen yhden lastensuojeluhommissa olleen ev.-lut. papin (joojoo, tarkoituksellisen provokatiivista) ehdotusta siitä, että lapsi asuu siellä, missä on aina asunutkin; aikuiset vaihtaisivat vuoroviikoin kämppää. Se varakämppähän vois olla just niin pieni luukku kuin mahdollista; aikuisethan sinne vuorollaan menis. (Ja ovat kai ansainneet soppansa - lapsi ei.)
"Hyi kamala, ei sellaiseen voi suostua! Sehän ois ihan kauheaa, pöyristyttävää, väärin ja typerää."
Nii-in. Ja lapsen pitää suostua mihin tahansa, koska..?
Vastaa kommenttiin
Anonyymi
2.9.2009 15:34
Siis ratkaisu tähän ongelmaan on siis toki kaavoittaminen, tarvittaessa pakkolunastaminen eli valtion ja kuntien asuntotuotannon tuntuva lisääminen. Vaikea uskoa että sanon näin porvarina mutta ei näin suuressa maassa missä asuu pieni kansa kenenkään tarvitsisi asua ahtaasti eikä edes saada asumistukea.
Vastaa kommenttiin
Anonyymi
3.9.2009 00:18
Kaikki isät kun ei käytännössä oikeesti halua ottaa vastuuta lapsistaan niin silloin ainakin on turha mitään puolitella sen takia tai antaa isälle rahaa ylimääräiseen huoneeseen, kun lapset on isänsä luona aika harvoin.
Vastaa kommenttiin
Anonyymi
3.9.2009 13:50
Kyllä joo! Tehdään niitä lapsia ympäriinsä vähän kokeilumielellä ja eroillaan, kun ei enää huvita touhut toisen kanssa. Kyllä yhteiskunta sitten maksaa viulut!
Vastaa kommenttiin
Anonyymi
5.9.2009 15:00
Nyt meuhkataan asumistuista, kun erotaan niin parilla vi olla asunto. Silloin lähivanhempi ei saa mitään asumistukia. Kyllä lapsilla pitää olla tilaa etävanhemmankin luona, oli se etävanhempi nainen tai mies. Mutta mitäs tehdä silloin, kun lähivanhempi ei halua osallistua lapsen liikkumiseen lähi- ja etävanhemman välillä? Sekin tekee asetelmaa epäreiluksi, jos etä maksaa elatukset ja sen päälle yksin lasten matkat saadakseen tavata lapset. Vaikka tapaamissopimuksessa olisi sovittu yhteisesti osallistua kuljetuksen kuluihin.
Vastaa kommenttiin
fenderbender
8.9.2009 18:27
En usko, että kaksi kotia ja kahdessa kunnassa kirjoilla olo olisi lapselle lähtökohtaisesti "huonompi" vaihtoehto kuin vain toisen vanhemman luona "asuminen". Jokainen tapaus on omanlaisensa, ja tämä kahden kodin mahdollisuus helpottaisi asioita huomattavasti, esim päivähoidon osalta. Tuntuu siltä, että tapaajavanhemmuuteen liittyy meillä sisäänrakennettu ajatus vähempiarvoisesta vanhemmuudesta. Tämä ei pidä minusta paikkaansa mitenkään itsestäänselvänä sääntönä.
Itse olen juossut melko laajan tapaamisoikeuden parissa (ihan mielelläni) neuvolat, hammaslääkärit ynnä muut. Ne tapahtuvat kirjoillaolokunnassa, jonne on minun asunnostani n. 40 km. Tämän lisäksi haen ja vien lapsen aina luokseni ja luotani. Ja maksan elatusmaksun. Nyt kun kysyin omasta kunnastani tapaamispäiviksi eskaripaikkaa (alkaa vuoden päästä), törmään kysymykseen valtionavusta. Sitä ei voi kuulemma jakaa kahden kunnan välillä. Eli maksan veroja kuntaan A, mutta palvelua en saa.
Lapsella on nähdäkseni kaikki hyvin, vaikka melko ison osan ajastaan viettääkin tapaajavanhempansa (minun) luonani. Minusta on vain rikkaus, että lapsella on kavereita molempien kotien pihapiirissä. Koulun alkaminen luo toki oman problematiikkansa, mutta järjen käytöllä luulisi siitäkin selvittävän.
Kaksi kotia ei ole huonompi kuin yksi, kunhan kodit ovat hyviä, molemmat.
Vastaa kommenttiin
Anonyymi
9.9.2009 21:56
Suomen järjestelmä suojelee lasta enemmän. Vuoroviikoin molempien vanhempien luona asuva lapsi ei saa mitään pysyvää kodin tai perheen mallia evääkseen omaan elämäänsä. Lastenhoidosta ei koskaan saisi tehdä rahakysymystä, mutta olisihan se kauheaa, jos valtio tukisi lisärahoin lasten riepottelua ja repimistä kahtaalle.
Vastaa kommenttiin
fenderbender
10.9.2009 12:34
Lapsen etua indikoi minusta parhaiten lapsen hyvinvointi, ei välttämättä niinkään kumileimasimen lailla otsaan iskostettu stereotypia yhden kodin kaikkivoipaisuudesta. Eikä lapsen kahdessa kodissa asuminen ole välttämättä riepottelua tai repimistä. Asia riippuu aivan vanhempien kyvystä olla joustavia ja ennenkaikkea lapsensa parasta ajattelevia. Siihen kykenevät usein niin lähivanhempi kuin tapaajavanhempi.
Ainakin minun lapseni (ja muut tuntemani vastaavissa tilanteissa asuvat) tuntuu viihtyvän molemmissa kodeissaan. Lainsäädäntö vain johtaa joskus tilanteisiin, jotka eivät aina ole lapsen edun mukaisia. Siksi sen muuttamista olisi minusta harkittava.
Vastaa kommenttiin
Summergirl20
15.9.2009 10:35
No, ensinnäkin voin kertoa, että suomessa lapset eivät ole kaikki kuitenkaan tasavertaisessa asemassa, olipa vanhemmat yhdessä tai ei. Kun asuin itse kotona, meillä oli kuuden hengen perhe ja kolme makkaria, asuin siskoni kanssa samassa huoneessa, pikkuveljeni asui äitin ja isän kanssa ja isoveljelläni oli ainoastaan oma pieni huone, jossa ei muuten ollut mtn ylimääräistä kuin sänky ja pöytä.
Meillä ei kotona ollu kunnon ruokaa (kovaa leipää ja kaurapuuroo vaa), lämmintä vettäkään ei aina tullu ja talvisin sisälämpötila oli noin 17 astetta. Kelasta ja sossusta ei tullu mtn ylimääräsii tukia, pelkät lapsilisät vaan, vaikka porukat oli molemmat työttöminä. Niin, että kuka tukee niitä ihmisiä, jotka on yhdessä, mutta eivät pysty tarjoamaan tollasta luksuselämää lapsillee niiku tuo guzenina ehdottaa??? Olisko vanhempieni pitäny erota iha vaa siksi että pystyisivät tarjoamaan paremman elämän meille?
Kun muutin itse kotoa 16-vuotiaana pois, otin opintolainan, kun muilla pennuilla oli lapsilisät säästössä ja saivat melkei kaiken minkä halusivat. Olikoha sekään iha tasa-arvoista? Minusta ei.. Suomessa perheet eikä joka tapauksessa ole tasa-arvoisia, joten olkaa tyytyväisiä, jos pystytte tarjoamaan lapsillene lämpimän kodin ja tarpeeksi ruokaa ja tietenkin rakkautta.
Vastaa kommenttiin
Anonyymi
15.9.2009 13:11
Lapselle on kuluttavaa ja raskasta sahata eri kotien väliä. Populistinen tapa hakea poliittisia irtopisteitä. Kyse on lapsen oikeudesta tavata vanhempaansa , jonka luona ei asu. Esim. koulua tavataan käydä vain yhdessä paikassa kerrallaan. Esim. hankinnat kykenee yksi vanhempi , olkoon isi tai äiti tekemään yksin tai yhdessä isomman lapsen kanssa. Tosi vieraantunutta oikeasta lapsiperheen /eroperheen arjesta.
Vastaa kommenttiin
Anonyymi
17.9.2009 00:40
Mielestäni asia ei niin iso ole lie laisinkaan, ettäkö oikeistolaisdemaripuolue voisi aidosti asiasta olla huolissaan.
Sen sijaan todellisten yhden huoltajien köyhyydestä ja köyhyysloukusta nousemiseen tulisi todellakin duunaridemaripuolueen ottaa napakammin kantaa, sekä miettiä toimintamalleja, miten mahdollistaa yhdenhuoltajan perheiden lasten asumisen edes varsinaisen huoltajan luona ihmisarvoiseksi; myös sille huoltajalle!
Lyhyesti:
ASUMINEN KOHTUUHINTAISEKSI, Hitsit soikoon!
Vastaa kommenttiin
harakka73
17.9.2009 18:00
Eihän se ole oikein että tuki maksetaan vain toiselle osapuolelle jos lapset ovat 50/50 vanhemmillaan. Toisaalta ostavatko äidit enemmän vaatteita, käyttävät parturissa, sisustavat yms enemmän kuin isät? Usein (ei aina) isän luona on vanhat kalusteet ja iänikuiset vuodevaatteet yhdellä yöpuvulla. Toisaalta isät ostavat isommat teeveet ja paremmat pelivehkeet sekä uudemmat kännykät lapsilleen. Miten me voimme laittaa nuo asiat tärkeysjärjestykseen? Silloin kun lapsi on isällään vuoroviikoin, satsaa isäkin yleensä asumiseen. Olen nähnyt asuntoja, joissa lapsi on isällään joka toinen vkoloppu ja ne ovat surkeaa katsottavaa. Pienet likaiset yksiöt, joissa en itse suostuisi viikonloppuani viettämään. Saatikka laittaisi sinne lastani.
Vastaa kommenttiin
Anonyymi
17.9.2009 21:44
Vuokrat ovat kohtuuttoman korkeita, vuokrat alas!
Jos vuokrat olisivat kohtuullisia, asumistukia ei tarvitsisi maksaa ollenkaan niin paljon.
Lapsivähennykset verotukseen takaisin!
Jotta yksinhuoltajat eivät olisi enää maan köyhimpiä.
Vastaa kommenttiin
Anonyymi
18.9.2009 14:59
Oikeassa olet! Itsellä ero mielenterveysongelmaisesta, käytöshäiriöisestä naisesta. Lapsi menossa automaattisesti äidille ja minusta ollaan tekemässä etäisää. Pahinta kaikessa, että äiti on maasta, joka ei ole Haagin lapsikaappaussopimuksen jäsen ja äiti hakee yksinhuoltoa, että saisi lapsen kaapattua. Tätä huolta ja tuskaa on vaikea pukea sanoiksi. On täysin käsittämätöntä, että Suomen pitää tässäkin asiassa olla Pohjoismaiden jälkijättöisin. Olisi parempi, jos huoltajuuskiistat esiteltäisiin jonkinlaiselle lausunnonantajalautakunnalle siten, että selvityksestä häivytetään vanhempien sukupuoli. Sitten voisi lautakunta antaa lausuntonsa tuomioistuimelle. Tasapuolisuus pitäisi saada ja lapsille oikeus molempiin vanhempiinsa. Lähtökohtana pitäisi aina olla mahdollisuus molempien vanhempien lähivanhemmuuden säilyttämiseen.
Vastaa kommenttiin
handymann
21.9.2009 22:20
Hyvä että MG ottaa tämän asian esille mutta ensin pitäisi todellisuudessa lapsilla olla oikeus tavata vanhempiaan tasapuolisesti. Jos tämä saataisiin joskus oikeasti toimimaan, voitaisiin sen jälkeen alkaa puhumaan rahasta. Itse olen kovan vääntämisen jälkeen päässyt tilanteeseen jossa lapseni ovat luonani 35% 2 viikon jaksosta. En ole jaksanut välittää rahasta, kun olen saanut lisää aikaa olla lasteni kanssa. Sitä ei voi rahalla korvata.
Vastaa kommenttiin
Anonyymi
17.10.2009 06:55
Olen samaa mieltä. Käytönnön elämässä Suomessa lasten äiti (tavallisesti lähivanhempi) voi lapsilla harrastaa kaikenlaista kiristystä lasten isää kohtaan. Ja yhteiskunta tukee käytönnössä tälläistä toimintaa. Yhteiskunta ei erolasten tukiasioissa ajattele juurikaan lasten etua. Yhteiskunnan taloudellinen etu menee aina käytönnössä lasten edun edelle.
Vastaa kommenttiin
Anonyymi
18.10.2009 22:48
Kela ei hyväksy äidin ja tyttären asumista edes pienessä kolmiossa. Vuokra on 800 ja neliöitä 65. Kelan mukaan olemme samaa sukupuolta ja voimme asua samassa huoneessa??? Olen yrittänyt etsiä halvempaa asuntoa turhaan. Olen laittanut hakemuksia kaupungille ja kaikkiin mahdollisiin, jotka vuokraavat asuntoa. Nyt palkasta menee yli puolet vuokraan. Asumistukea en saa, koska asumme liian isossa asunnossa.
Vastaa kommenttiin
Anonyymi
8.1.2011 03:56
itse olen tilanteessa jossa olen juuri joutumassa oikeuteen lasten tapaamis- ja elatusasioiden takia. asumme exäni kanssa noin 1 km päässä toisistamme ja lasten koulu sijaitsee juuri puolessa välissä. en todellakaan näe vuoroasumiselle mitään estettä. kummassakin kodissa on lapsille vaatteita yms. joten vaihtaessa vanhemman luota toiselle heidän ei tarvitse ottaa mukaansa kuin koulureppu.
teen jatkuvaa 3-vuorotyötä joka asettaa omat haasteensa tilanteeseen. en siis pysty noudattamaan esim sellaista sopimusta jossa lapset olisivat luonani joka toinen viikonloppu, koska työ asettaa sille esteensä. toisaalta minulla on vapaata viikolla, jolloin olisin laittamassa lapsiani kouluun sekä olisin kotona koulun jälkeen.
tällä hetkellä tilanne on se, että työstäni yritetään ottaa rahallisesti mahdollisimman suuri hyöty irti ja työhöni vedoten yritetään minua saada tilanteeseen jolloin tapaan lapsiani vähän. joudun maksamaan korkeat elatusmaksut sekä niille viikonlopuille jolloin lapset ovat luonani joudun palkkaamaan lastenhoitajan, mikä rasittaa taloutta aika paljon. tässä tilanteessa ei myöskään toteudu lapsen mahdollisuus tavata toista vanhempaansa tarpeeksi.
minulla on ennakkoaavistus että häviän joka tapauksessa oikeudessa jutun ja minusta tehdään maksaja, ei vanhempi.
vielä ollessamme yhdessä minä olin pääsääntöisesti se joka huolehti viimeisinä vuosina kodista eli siivoukset, ruuan laitot yms. ex-vaimoni lähinnä keskittyessä muihin huvituksiin.
tietenkin minulla on vaihtoehtona se, että otan lopputilin nykyisestä, suht. hyväpalkkaisesta työstä ja etsin työn jossa on säännöllinen päivätyöaika, mutta yli puolet huonompi palkka. en sitten tiedä onko sekään lasten etujen mukaista tai ylipäätään kenenkään edun mukaista.
ei voi todeta kuin, että on mahtavaa olla ex-isä nyky-Suomessa.
Vastaa kommenttiin
Anonyymi
5.12.2021 10:45
Täältä löydät pian seksiä, suhteita, Deittailua --> http://dating24.me
Vastaa kommenttiin