Hän joka kaiken silitti

Iltapäivällä tartuin kiinni siivoushommiin. Kaivoin siivouskaapista esiin puhdistusliinoja sekä pesuainetta. Ensimmäiseksi kävin ikkunoiden kimppuun ja puunasin ne puhtaiksi. Olin tyytyväinen vasta kun ikkunat kiilsivät ja näyttivät häikäiseviltä auringon valon hipoessa niitä. En pitänyt ollenkaan liasta saati epäjärjestyksestä. Sen jälkeen siirryin maustehyllyn pariin. Siirsin kaikki maustepurkit pöydälle, putsasin niiden kannet hyvin, ja sitten yritin jynssätä tahmeat hyllynvälit puhtaiksi. Nyt nekin kiilsivät valkoisina puhtaudesta. Asetin maustepurkit ja teepussit huolellisesti takaisin hyllylle ja kun lopulta olin tyytyväinen tulokseen, annoin hyllyn olla rauhassa. Sitten tiskasin muutaman likaisen astian ja aterimia ja asetin ne puhtaina astiakaappiin ja aterimet laatikkoon. Lopuksi imuroin jokaisen huoneen tarkkaan nurkasta nurkkaan. Kun olin valmis, keitin itselleni kupillisen vihreää teetä ja paneuduin järjestelemään keräämiäni ruokareseptejä, mitkä olisi pitänyt järjestellä jo aikaa sitten. Mutta aina se jäi ja niin reseptit odottivat ryppyisinä ja epäjärjestyksessä mikron päällä. Keräsin reseptit syliini ja kannoin ne olohuoneen lattialle. Asetin reseptit oikeisiin pinoihin ja leikkasin saksilla ylimääräiset osat pois, sillä monet reseptit olin repinyt sanomalehdistä. Siemailin teetä ja yritin sietää kuumuutta. Sisällä oli 26 astetta. Ihme, että olin selvinnyt hengissä siivoushommista tässä kuumuudessa. Mieleeni tuli raahata asuntoomme kiuas ja heittää löylyä, nimittäin olo todellakin oli kuin saunassa. Kun reseptit oli oikeissa pinoissaan, kävin laittamassa silitysraudan päälle, ja sitten keitin itselleni lisää teetä. Vein ryppyiset reseptit makuuhuoneeseen ja laskin ne pöydällä olevan silityslaudan päälle (meillä kun on sellainen pöydälle laitettava silityslauta tilanpuutteen vuoksi). Laitoin radion päälle ja siemailin kuumaa teetä. Olin juonut jo monta kupillista teetä tänään. Kuuntelin silmät kiinni radiota ja odotin että silitysrauta olisi tarpeeksi kuuma. Kyllä Anssilla olisi taas naurunaihetta, jos näkisi minut silittämässä vanhoja sanomalehdistä revittyjä riekaleita. Yritin kuvitella asian mielessäni ja hymyilin. Ikävöin häntä, vaikka hän oli vasta tunti sitten lähtenyt töihin.

Kun silitysrauta oli tarpeeksi kuuma, asetin reseptit yksi kerrallaan laudalle ja liu'utin höyryävän kuumaa rautaa niiden päällä. Yhdessä hujauksessa rypyt ja taitokset silisivät, katosivat vain taivaan tuuliin. Silitetyt reseptit asetin varovasti tuolille. Kun kaikki oli silitetty, otin nitojan esiin ja nidoin yhteen reseptit. Kaikille oli tietysti oma pinonsa. Olin tyytyväinen suoritukseeni. Otin hörpyn teetä ja päätin aikani kuluksi silittää vaatteita. Nyt en ainakaan ollut hullu, ajattelin. Samalla haaveilin saavani joskus tehtyä värikkään ja omaperäisen reseptikansion. Voisin liimata reseptit kiinni paperille tai kartongille ja sitten rei'ittää sen ja laittaa kansioon. Voisin tehdä pieniä värikkäitä piirroksia ja kenties liimata muutamia tarrojakin. Ajatukseni myllersivät vilkkaina päässäni ja tuntui kuin pääni olisi ollut kuivausrumpu. Elämäni oli täynnä mielikuvitusta ja outoja ideoita. Vain taivas oli kattona ajatuksieni tiellä, mutta joskus senkin vielä löisin säpäleiksi. Menin keittämään vielä lisää teetä, istuuduin sängylle ja mietin, miten saisin joskus laitettua postikorttini järkevästi esille, kehystänkö ne vai jätänkö ne vain yksin korttilaatikkoon vanhentumaan. Näihin tunnelmiin uppoutuneena jäin haaveiden loppumattomaan maahan. Minun maailmaani.