Pieni keltainen kirjekuori

Postiluukku kilahti ja pieni keltainen kirjekuori putosi eteisen lattialle. Nousin sohvalta ylös ja kävelin eteiseen ja olin ihmeissäni tuosta pienestä keltaisesta kirjeestä. Ensimmäiseksi ihmettelin onko kirje tuotu väärään osoitteeseen, enhän minä koskaan saa muuta postia kuin tylsiä laskuja tai mainoksia mistä milloinkin. Nostin kirjeen ylös ja pyörittelin sitä tovin kädessäni. Kirjeen etupuolelle oli kirjailtu kauniilla käsialalla nimeni ja osoitteeni ja kirjeen ylänurkassa oli postimerkki leimalla. Kirje oli tosiaan minulle enkä ollut sitä itse itselleni lähettänyt. Käänsin sen ympäri ja näin pienessä lapussa miesystäväni mummon nimen sekä osoitteen.

Olin hämilläni ja samaan aikaan hyvin onnellinen. Hymyilin ja avasin kirjekuoren varovaisesti. Istahdin ruokapöydän ääreen ja otin kaksi kirjettä esiin kuoresta. Valkoinen kirjepaperi sisälsi maukkaan lihapullareseptin mitä rakastin. Sen jälkeen avasin keltaisen kirjepaperin ja luin sen. Sen luettuani hengähdin syvään ja liikutuin. Oloni oli ristiriitainen, halusin itkeä onnesta ja itkeä surusta. Olin surullinen, sillä menneisyys tulvahti mieleeni taas, mutta olin niin onnellinen kun joku pitää minusta niin kovasti, että kirjoittaa kirjeen ja niin kauniinkin vielä. Pidin kirjettä kädessäni ja luin sen aina vain uudelleen. ”Kyllä kaikki vielä järjestyy.” Se lause leijaili mielessäni pitkään ja haikeana. Niin positiivisena. ”Aina aukeaa jotain uutta.” Hymyilin ja leijailin omassa pilvilinnassani. En osannut odottaa kirjettä saati siitä aiheutuvaa tunnekuohua.

Laskin kirjeen pöydälle ja join teetä. Jostain syystä teekin maistui niin makealle, vaikka siinä ei ollut edes sokeria. Tee pelkällä maidolla oli sinä aamuna paras asia omassa elämässäni minkä maistoin. Se ei ollut missään tekemisissä menneisyyden tai tulevaisuuden kanssa, vaan se oli rehellisesti tähän hetkeen kuuluva. Katsoin ulos ikkunasta ja ihailin aurinkoa ja sen tuomaa valoisuutta. Kuinka aurinkokin näyttää niin värikkäältä ja ihanalta. Tämän kirjeen säilytän ikuisesti, ajattelin ja taitoin kirjeet varovasti ja laitoin takaisin pieneen keltaiseen kuoreen. Aion istua pöydän äärellä hetken aikaa ja juoda teeni ilman kiireen häivää. Ajatella, että tuo kirje tuli minulle. Vain minulle.