Paholainen Pukeutuu Pradaan leffasta tuttu Häijy Ämmä on istumassa viereeni, tuskin maltan odottaa. Hän on lähes 180cm (ilman korkoja). Mitkä minun mahdollisuuteni ovat? Jättimäinen Chanel-timanttisormus uhkuu varattu-signaalia. Samaan pöytään minuutti sitten tunkeutunut tuntematon brasilialaismies on vanginnut totaalisesti Emily Bluntin huomion.Viimeiset viisi minuttia he ovat keskustelleet Glauber de Andrade Rochan elokuvasta Deus e o Diabo na Terra do Sol vuodelta 1964 jota en ole nähnyt.
Oikeasti Emily ei pidä kauhuelokuvista, mutta tottakai hän yrittää olla ystävällinen brassille ja ainakin näyttää kiinnostuneelta. "En oikeasti pidä kauhuelokuvista" hän sanoo tyrmäävällä äänellä joka vetää sällin hiljaiseksi. Nyt on minun vuoroni puhutella elokuvatähteä. Mistä hän oikeasti pitää. Tähän mennessä yritykseni heruttaa näyttelijästä kiinnostavaa dataa on rajoittunut hänen I-podinsa sisällön penkomiseen. Sieltä skrollautuu Sigur Rosia ja Patti Smithiä. Blunt sanoo kuunnelleensa viimeaikoina paljon Rollareitten White Horses-biisiä.
Hivuttaudun hieman lähemmäksi.
Huomaan tekeväni journalistisen jäckpotin,erääseen kysymykseeni Emily parahtaa "Oh Fuck" ja katsoo ulos hotellin ikkunasta. Kirjoitan sanat ylös lehtiööni. Juhlin vilkaisemalla voitonriemuisesti brassi-kilpailijaani joka näprää nauhuriaan.
Emily pitää...
Shakepearesta.
Viime vuonna Lontoon stage imuroi poikkeuksellisen määrän Hollywood-staroja: Jude Law Hamletissa, Rachel Weisz Viettelysten vaunussa. Hollywood stara Patrick Stewardin (Star Trek, X-men) imussa jopa Samuel Beckettin hörhö-eksistentiaalisesta Huomenna Hän tulee näytelmästä tuli megahitti.
Käy ilmi Bluntille leffat eivät olekaan seuraava sesonki. kuten Kim Cattrall Sex and The Citystä hänen tähtäimessään on päästä stagelle Lontoon teatterikaupunginosaan West-Endiin.
"Tai sitten Broadwaylle" hän lisää.
Kuin vahvistuksena trendille The Performing Right Society for Music kaavailee West Endiin tähtikatua Walk of Fame tyyliin, jonne Emilykin mielellään tulisi ikuistetuksi.