Juomisesta

yleisesti ottaen juon harvoin ja kohtuullisesti, joskus sitten kerralla enemmän ja kunnolla. Eilen oli sellainen ilta. Oltiin kahden vanhan ystävän kanssa syömässä ja jatkettiin iltaa pilkkuun asti. Törmäsin kahteen vanhaan luokkakaveriin joita en ole nähnyt sitten peruskoulun loppumisen. Toinen oli äskettäin saanut vauvan ja toinen mennyt kihloihin.

Voisi luulla että noin kahden vuoden totaalinen alkoholittomuus olisi jollain tavalla herkistänyt (tms.) niin että vähäisemmästäkin määrästä tulee humalaan. Näköjään kuitenkin on päinvastoin. Viinapää on kehittynyt sellaiseksi että käy kalliiksi käydä baarissa. Eipä sillä, ei sinne kovin usein tarvikaan ryysätä ja hauskaa on myös selvinpäin (kyllä, ihan oikeasti).
Vaan kaukana on ne nuoruusvuoden kun humalaan tuli puolikkaasta siideristä... Ei sillä, että sitä aikaa silti kaipaisi, ainakaan nyt kun tuli vanhaa päiväkirjaa teinivuosilta lueskeltua. Kyllä oli elämä rankkaa silloin :D