Elämää, ei sen enempää...

Niinpä - miksiköhän joillekin ihmisille on "siunaantunut" vastoinkäymisiä niin paljon enemmän kuin toisille? Ystävältä tuli justiin viesti että se on saanut keskenmenon. Sen koko raskausaikakin on ollut yhtä helvettiä... Ja mitä se on eniten halunnut siitä lähtien kun täytti 18v? No tulla äidiksi tietenkin... Muutenkin senkään elämä ei ole ollut niitä helpoimipia. Toivon voimia hänelle.

Meillä näyttäisi nyt olevan nämä eläin ongelmat takanapäin, mutta tää asumistilanne ahdistaa mua enemmän kun alunperin kuvittelin. Ei näytä kovasti siltä että nuo olis ihan pian saamassa omaa asuntoa ja mä en tiedä kauanko mun pinna kestää. Tulee jotenkin lapsuus ja lapsuudessa eletyt traumat takaisin mieleen ja se vaikuttaa kokonaisuudessaan mun vireystilaan. En saa töissä varsinkaan oikein tartuttua mihinkään ja kokoajan on sellainen olo että olen unohtanut tehdä jotain tärkeää. Ja raha tilanne on aivan järkyttävä - ensikuun palkan pitäis olla taas sen verran isompi että saan tilit tasaantumaan.

ONNEKSI treenit on taas alkaneet - siellä saa ainakin purkaa paineita oikein kunnolla ja tuntee tehneensä jotain. Kotona kun tulee nykyään lähinnä istuttua sohvalla, surffattua netissä ja katsottua telkkaa. Muut hoitaa kaiken muun - myös lapset. No, on kai minulla vielä johonkin jotain sanavaltaa. Hankin kohta kämpän jostain Torniosta ja muutan sinne lasten kanssa (no en kai - lapset ei näkis isäänsä koskaan).

No, päivä kerrallaan... Toivottavasti tää tilanne ei kestä enää kauaa.

Live, love and prosper. Peace.

Kirjoitettaessa soi C.S.I., tuuletin ja radio keittiössä...