Blogi

Niinpä - miksiköhän joillekin ihmisille on "siunaantunut" vastoinkäymisiä niin paljon enemmän kuin toisille? Ystävältä tuli justiin viesti että se on saanut keskenmenon. Sen koko raskausaikakin on ollut yhtä helvettiä... Ja mitä se on eniten halunnut siitä lähtien kun täytti 18v? No tulla äidiksi tietenkin... Muutenkin senkään elämä ei ole ollut niitä helpoimipia. Toivon voimia hänelle.

Meillä näyttäisi nyt olevan nämä eläin ongelmat takanapäin, mutta tää asumistilanne ahdistaa mua enemmän kun alunperin kuvittelin. Ei näytä kovasti siltä että nuo olis ihan pian saamassa omaa asuntoa ja mä en tiedä kauanko mun pinna kestää. Tulee jotenkin lapsuus ja lapsuudessa eletyt traumat takaisin mieleen ja se vaikuttaa kokonaisuudessaan mun vireystilaan. En saa töissä varsinkaan oikein tartuttua mihinkään ja kokoajan on sellainen olo että olen unohtanut tehdä jotain tärkeää. Ja raha tilanne on aivan järkyttävä - ensikuun palkan pitäis olla taas sen verran isompi että saan tilit tasaantumaan.

ONNEKSI treenit on taas alkaneet - siellä saa ainakin purkaa paineita oikein kunnolla ja tuntee tehneensä jotain. Kotona kun tulee nykyään lähinnä istuttua sohvalla, surffattua netissä ja katsottua telkkaa. Muut hoitaa kaiken muun - myös lapset. No, on kai minulla vielä johonkin jotain sanavaltaa. Hankin kohta kämpän jostain Torniosta ja muutan sinne lasten kanssa (no en kai - lapset ei näkis isäänsä koskaan).

No, päivä kerrallaan... Toivottavasti tää tilanne ei kestä enää kauaa.

Live, love and prosper. Peace.

Jee jee! Taas se kauan odotettu viikonloppu ja vielä liksapäiväkin - juhuu!!! ...Kunnes aloin maksaa laskuja ja karu totuus selvisi minulle - blaah!

Eli olen kesällä elänyt yli varojeni, ja nyt niitä laskuja maksellaan sitten vielä ensikuussakin. Täytyy vaan köyhäillä (olisko jollain jotain hyvää vinkkiä miten vois ansaita muutaman tonnin ylimääräistä työn ohessa??)...

Marsuliini vapautti itse itsensä lastasta eilen, mutta tänään käytin vielä sen röntkenissä. Eihän siitä ihan ehtaa tule, mutta kyllä se sen kanssa pystyy elämään.

Exän koirakin oli tänään siellä samalla eläinlääkärillä (siis lasten isä ex) - Se tietty ensin uusavuttomana soitti mulle "mitä mä teen, mun koira ei pysy jaloillaan"... Minähän siihen vanha toimistotyöntekijä varmaan jotain osaan tehdä - tai no, osasin mä sitä neuvoa soittamaan eläinlääkärille. Hauva parka oli kai syönyt ulkoa jotain sopimatonta, vaikutti joltain myrkytystilalta. Lupasin mennä huomenna katsomaan koiraa kun ex on töissä.

-- life goes on...

Jee jee - treenit alkoi taas maanantaina. Vedettiin sitten kaverin kanssa monen kuukauden tauon jälkeen kaks tuntia putkeen, ensin padi treenit ja sitten vielä tekniikka treenit päälle... Nyt on jalat ihan tukossa (venytteleminenhän ei kannata).

No se mun pahin painajaiseni nyt sitten toteutui ja se mun lähisukulainen miesystävineen on minun nurkissa... No, tuleepahan lapset ja ruoat yms hoidettua kun minä olen vaan töissä ja treeneissä. Mutta kauaa tätä tilannetta ei kyllä kestä - roinaa jokapaikassa ja mä nukun lastenhuoneen lattialla (itse ehdotin - helpompi että niillä on oma huone).

Huomenna taas treeneihin, eli olen taas kotosalla siinä puoli yhdeksän aikaan illalla - ajallisesti ehtis välillä kotiin, mutta olen niin nuuka etten viitsi tuhlata bensaa edetakaisin ajelemiseen :-P Ainakaan nyt kun täällä on kokoajan joku paikanpäällä pitämässä jöötä.

Ihan out of subject - Ihan sairaan hauska mainos se Itäkeskuksen mainos jossa se nainen alkaa huutamaan "loma loppuu"... ;-) Siinä olis mun unelmien loma - elää kuin pellossa... Heh!

Onneksi tulle liksa perjantaina ja pääsee selvittämään näitä lomilla kertyneitä maksuja. Vielä kun löytäis noille kahdelle jonkun toisen sijoituspaikan, niin kaikki alkais olemaan taas paremmin - niin ja se marsun jalka paranis...

Huh huh...
kamalan maanantain jälkeen ei ole ollut onneksi enää ihan niin stressaavaa ja työntekokin alkaa luistaa. Toisaalta sen edellisessä merkinnässä mainitsemani lähisukulaisen häätö ja muutto edelleen vaivaa päivittäin (henkisesti, fyysiesti ja rahallisesti)... Jotenkin sitä vaan ei voi olla auttamatta, vaikkei oikeasti omat rahkeet riittäisi.

Koira-parka on viettänyt päivät kuonokopassa jottei enää pääse jyrsimään mitään sille kuulumattomia tavaroita tai muuta asiaankuulumatonta. Marsua käytettiin lääkärissä ja lasta vaihdettiin. Oli kuulemma harvinaisen hyvin käyttäytyvä marsu. Totesin vaan sille eläinlääkärille että: "se on varmaan tottunut että sitä käsitellään vähän tiukemmin ottein...". Lapset on kyllä saaneet kuulla jatkuvasti siitä kuinka niitä eläimiä pitää kohdella. Tuskin tapahtuu toistamiseen (tai jos tapahtuu, niin meillä on pari marsua jos joku haluaa...).

Tänään tapahtui töissäkin oikein kunnon naurunremakan aiheuttanut tapaus, kun johtoryhmän kokouksessa yksi päälikkö lähetti minulle kesken palaveria tekstarin aiheesta onko tavaraa x tullut, johon vastasin että on - johon hän sitten vastasi että "Annaks sää mulle". Repesin aivan täysin, ja niin repesi ne kaksi muutakin päälikköä, jotka istui mun vieressä joille viestin näytin... Kannattaa vähän miettiä mitä niihin tekstareihin kirjoittaa... No, se kaveri sai sitten kuulla v-ttuilua siitä aiheesta jokaisessa sopivassa välissä... Harmi vaan että siinä silmät vesissä naurettuani, kukaan ei viitsinyt mainita että olin pyyhkinyt silmiäni niin että kajaalit oli muodostaneet oikein kunnon viiryt silmäkulmasta hiusrajaan asti... Miehet!

No mutta... Jos vielä tekis muutaman homman loppuun jä lähtis vaikka viikonlopun viettoon. huomenna pitäisi mennä katsomaan Alonsoa ja Toyota tallia Rautatientorille. Kaveri kertoi tapahtumasta ja että ovat menossa - menen peesiin, en tiedä tuosta muuta.

Hauskaa viikonloppua!

Tänään päätin aloittaa blogin kirjoittamisen - sen verran avautumisen tarvetta rupesi esiintymään...

Aamu alkoi huonosti - ensimmäinen lomanjälkeinen maanantai, krapulainen ja väsynyt olo vaikka alkoholia nautin viimeksi lauantaina iltapäivällä klo 17 maissa (iän myötä krapulaiset olot ovat pidentyneet). Meinasi itku tirahtaa kun avasin työpaikan oven, niin paljon otti päähän loman loppuminen ja valmiiksi painoi stressi päälle, ennen lomaa tekemättä jääneiden asioiden vuoksi.

No, siinä sitten kahvia keittelin ja konetta availin, niin jokasuunnasta alkaa tulla heti kyselyitä puuttuvista asioista. Alkoi jo hiukan helpottamaan iltapäivällä, mutta sitten lopetti sähköposti serveri ja lopulta myös koko intranet toimintansa... Jippii.

No työn nyt vielä kestää, mutta iltapäivällä lähisukulaiseni, jota olen lähes koko aikuisikäni avustanut rahallisesti ja muutenkin, soittaa: "Oli vähän shokkiherätys tänään. Ovi kello soi aamulla - ensin ajattelin etten mene avaamaan, mutta päätin sitten kuitenkin mennä. Siellä seisoi huollon pojat ja totesi että asunnon pitäisi olla tyhjä. Olet saanut häädön". Minä siihen sitten vaan totesin että "A-haa". Mitä helvettiä sitä muutakaan voi sanoa?! No, sillä oli onneksi jo asiat siinä jotenkin hoitumassa, mutta tämä tietää taas mulle unettomia öitä sen asioita setviessä. Argh!

No, sitten kun se verkko taas toimi tein töitä puolikuuteen asti ja lähdin hakemaan edellisen sankarin avopuolisoa sairaalasta - sillä oli sitten kuitenkin "vain" keuhkokuume, eikä keuhkoveritulppaa, kuten ne oli aiemmin päivällä hänelle sanoneet. Vein hänet kotiovelle ja annoin töistä ottamani pari pahvilaatikkoa mukaan. Autosta noustessa kaveri totesi "etkö tule sisälle käymään", johon minä että "en nyt taida tulla kun on se koirakin yksin kotona ja pitää sen marsun tila tarkastaa" (toim.huom. Torstaina, vain tunteja ennen Tukholmaan lähtevää lentoja huomasimme lasten kanssa että toisen marsun jalka on poikki - ei muuta kuin lääkäriin. Nyt sillä on puolikkaan marsun kokoinen lasta jalassa ja särkylääkekuuri).

Siinä kotiin ajellessa soitin vielä eläinlääkärille että marsu on syönyt ja kakkinut ja lastakin on pysynyt paikallaan - varasin ajan loppuviikoksi lastanvaihtoon (kohta muutama sata mennyt eläinlääkäreihin). Kotiovella koira tuli hyvin onnellisena minua vastaan, mutta sen naamasta näki että se oli taas tehnyt jotain luvatonta. Kun astuin askeleen eteiseen se selvisi; koko kämppä on täynnä marsun kivennäisaine kiveä ja eteisen lattialla pureskeltu marsun särkylääkepurkki - typösen tyhjänä. Voi Saatana!!!!!! Tämä tästä puuttui...

Ei siinä muuta kuin luuri käteen ja taas soitto eläinlääkärille "No, minä täällä taas hei. Meillä oli se marsu jolla on se jalka poikki ja niitä särylääkkeitä määrätty - meidän koira söi koko purkillisen. Mitäs tehdään?". Kirkkonummen VetSet, jonne soitin, oli sitä mieltä että heti koira jonnekin tiputukseen ja veriarvot tarkastettavaksi "niille tulee isoista särkylääkemääristä maksa- ja munuaisvaurioita". No PRKL! Tässävaiheessa olin jo ihan loppu... "mutta meillä ei ole enää aikoja, koeta jotain muuta eläinlääkäriasemaa". Espoon eläinsairaalassa ei aikoja - soita Herttaan. Hertasta totesivat "Ei 400mg ole niin isolle koiralle vaarallinen määrä. Juotat sille vaan paljon vettä ja tarkkailet. Ja lääkehiiltä jos on niin annat". Ok, no minä tein työtä käskettyä ja hyvin tuo näyttää voivan. Sitten vielä soitto VetSettiin jotta sain marsulle uudet dropit. Kyllä on ihanaa ja stressitöntä kun on elukoita.

Nyt pitäis vielä laittaa tekstari ex-on/off-poikaystävälle - että homma on todellakin lopullisesti off. Se on nyt kohta viikon ajan pitänyt mykkäkoulua selittämättä syytä - kaikista parhaan tästä hommasta tekee että se itse otti minuun yhteyttä viimeviikon torstaina kun olin reissussa - että voitaisko me yrittää vielä - ja minä dorka suostuin... No, nyt se on loppu. Lopullisesti. En halua kuulla koko jätkästä enää koskaan halaistua sanaa.

Kiitos kun sain avautua - ja jos todella luit tänne asti, niin eikö olekin ihanaa että sinulla on juuri sinun elämä? Tästä ei taas suunta voi olla kuin ylöspäin...