Vahtikoiran kuolema rajalla?

Illalla, kun ei keksi muuta tekemistä, on meillä rajallisilla rajaton riemu pistäytyä rajan takana Rysselissä: ostaapahan sitten vaikka tankillisen bentsiiniä puoleen hintaan tai tupakkikartongin kolmanneksella. Nuuskan puutteessa voi vaikka tunkea mällin huuleen. Ja parturissa käydä hiuksia lippuuttamassa. Että aikaa vievääkö tullissa? – Noppeeta nykysin. Vartissa. Ja aina näkee ihmeitä, kuten eilen kympinuutisten aikoihin: melkein vahtikoirankuoleman heti rajanpuomin jälkeen.

Tuossa se hurtta makasi keskellä ajokaistaa repo rankana. Kauempaa katsoen kuolleena raatona, tiekuopan täytteenä? Viis veisasi ohiajavista suomalaisautoista:

Vaan kas kas, jopahan evä heilahti omille:

Sitten tulikin kauppias, patiinilla vähän hieraisi ja tämäkös lönkytteli pihan perille syrjemmälle lötköttelemään ja vahtia pitämään. Me ihmiset pääsimme siitä sitten nuuskakaupoille ja leivoskahveille ja kuka minnekin kun tie oli taas kululle kelpo.

Kuten halvoille polttoaineille, ja niitä [url=http://hikkaj.blogspot.fi/2014/08/taa-taa-tapettirullaaa.html]lakkojakin[/url] olisi jo ollut tienposkimyyjillä:

Että rauhallista on elämä rajalla – vahtikoirillakaan mitään virkaa. [i][url=http://www.karjalansanomat.ru/uutinen/rajalla-etsittiin-huumeita]paitsi[/url][/i]