Suomalaisten ilta venyi pitkälle iltaa jo paljon ennen kuin kenelläkään oli älypuhelinta.
Käänne tapahtui 1980-luvulla, ja Tilastokeskus osaa nimetä sille yhden konkreettisen syyn.
Ajankäyttötutkimuksen mukaan syksyllä 1979 puolet 10–64-vuotiaista oli jo nukkumassa arkisin kello 22.10, mutta syksyllä 1987 nukkumassa oli enää reilu kolmannes.
Aineisto perustuu päiväkirjoihin, joihin ihmiset merkitsevät tekemisensä vuorokauden ajan, joten kyse ei ole muistinvaraisesta kyselystä.
Kello 6.40: suomalainen löytyy yhä useammin sängystä
Aamunukkujien osuus on kasvanut jokaisessa mittauksessa neljän vuosikymmenen ajan.
Syksyllä 1979 kello 6.40 nukkui 40 prosenttia 10–64-vuotiaista, vuonna 1987 osuus oli 47 prosenttia, vuonna 1999 jo 53 prosenttia ja vuonna 2009 peräti 59 prosenttia.
Koronasyksyinä 2020 ja 2021 samaan aikaan nukkui lähes kaksi kolmasosaa, ja Tilastokeskus arvioi syiksi etätyön, etäopiskelun sekä työ- ja koulumatkojen vähenemisen.
LUE LISÄÄ: 10 asiaa, jotka katosivat Suomesta lähes huomaamatta – ne muuttivat arkeamme enemmän kuin ymmärrämme
Kello 8.10: työpäivän alku liukui myöhemmäksi
Ansiotyön päivärytmi on säilynyt rakenteeltaan samankaltaisena neljä vuosikymmentä, mutta sen alku on siirtynyt.
Vuosien 1979 ja 1987 syksyinä yli puolet 10–64-vuotiaista oli arkisin töissä tai opiskelemassa jo kello 8.10.
Kuluvan vuosituhannen alussa samalla kellonlyömällä työn tai opiskelun ääressä oli enää runsas kolmannes.
Kello 11.40: lounastunti menetti otteensa
Lounastunti kello 11:n ja 13:n välillä jäsentää yhä työpäivää, mutta korona-aikana sen voima heikkeni.
Koronasyksyinä kello 11.40 työssä tai opiskelemassa oli 57 prosenttia 10–64-vuotiaista, kun vuonna 2009 osuus oli vain 43 prosenttia.
Tilastokeskuksen tulkinta on suora: lounastauko siirtyi paikoiltaan, jäi väliin tai sulautui työn ja opiskelun lomaan.
Kello 17.30: miesten liikuntapiikki tulee ensin
Liikuntaan ja ulkoiluun käytettiin korona-aikana enemmän aikaa kuin aiempina vuosikymmeninä.
Arkipäivien alkuillassa näkyy selvä ero: kello 17.30 joka kymmenes mies liikkui tai harrasti jotain.
Miesten arkiruokailu ajoittui myös selkeämmin lounasaikaan, karkeasti kello 11–12 välille.
Kello 18.10: naisten piikki seuraa perässä
Naisilla sama joka kymmenennen osuus liikunnassa ja harrastuksissa saavutettiin vasta neljäkymmentä minuuttia myöhemmin.
Naisten ruokarytmistä ei löytynyt vastaavaa lounaspiikkiä kuin miehillä.
Ero näkyy myös viikonlopussa, sillä lauantaisin naiset käyttävät miehiä enemmän aikaa kotitöihin ja vähemmän aikaa television katseluun sekä tieto- ja viestintätekniikkaan.
Kello 20.30: televisio pitää yhä pintansa
Television katseluun käytetty kokonaisaika on pysynyt suunnilleen samana viimeiset 20 vuotta.
Arkisin katselu tiivistyy edelleen kello 20.30:n ja 21:n väliin, Yle TV1:n iltauutisten aikaan, ja piikki on aineistossa hyvin selvä.
Kello 22.30:n jälkeen katselu vähenee nopeasti, ja puolenyön jälkeen televisiota katsoo enää muutama prosentti väestöstä.
Kello 22.10: Kymmenen uutiset venytti suomalaisten iltaa
Tähän kellonaikaan aineisto tarjoaa yllättävän havainnon.
Vuonna 1979 kello 22.10 televisiota katsoi 17 prosenttia suomalaisista, mutta syksyllä 1987 lähes kolmannes katsoi televisiota vielä iltakymmenen jälkeen.
Tilastokeskus nimeää kehityksen selittäjäksi erityisesti sen, että MTV aloitti Kymmenen uutiset vuonna 1981.
Myöhäisempi rytmi syntyi jo 1980-luvulla
Suurin muutos nukkumaanmenoajoissa tapahtui siis vuosikymmeniä ennen älypuhelinta.
Vuosina 2009, 2020 ja 2021 kello 22.10 nukkui alle kolmasosa 10–64-vuotiaista, eli ilta venyi ensin ja jähmettyi sitten paikalleen.
Myöhäisillan valvominen ei juurikaan lisääntynyt korona-aikana verrattuna vuoteen 2009, ja yhtenä syynä olivat ravintoloiden ja kulttuuritapahtumien rajoitukset.
Vuorokauden todellinen häviäjä on yhdessäolo
Sosiaalisen kanssakäymisen kulta-aikaa olivat 1970- ja 1980-luku, ja sen jälkeen suunta on ollut alaspäin.
Sunnuntaipäivän aikana yhdessäolo on useissa kohdissa jopa puolittunut 1970-luvun lopusta, ja arkipäivinä lasku alkoi jo 1990-luvun lopulla.
Korona-ajan kokoontumisrajoitukset selittävät osan viimeisimmästä pudotuksesta, mutta Tilastokeskus mainitsee taustalla myös elämänpiirin muuttumisen yksityisemmäksi.
Lauantai ja sunnuntai muuttuivat samaksi päiväksi
Viikonlopun kahden päivän ero on kutistunut lähes olemattomiin.
Kotityöt, nukkuminen sekä alkuillan ruokailu ja saunominen ovat käytännössä ainoat kohdat, joissa lauantai ja sunnuntai vielä eroavat toisistaan.
Taustalla ovat pitkä kehityskulku, viestintätekniikan käyttö, väestön ikääntyminen ja kauppojen aukioloaikojen vapauttaminen vuonna 2016.
Koronavuodet eivät ole sama asia kuin vuosi 2026
Uusin ajankäyttötutkimus tehtiin vuosina 2020 ja 2021, joten se ei kuvaa sellaisenaan tämän hetken tavallista päivää.
Aineiston arvo on pitkässä aikajanassa, joka alkaa vuodesta 1979 ja näyttää päivärytmin muuttuneen useassa aallossa.
Televisio siirsi iltaa jo 1980-luvulla, seuraavat vuosikymmenet toivat omat muutoksensa ja pandemia siirsi aamua jälleen myöhemmäksi.
LUE SEURAAVAKSI NÄMÄ:
10 asiaa, jotka katosivat Suomesta lähes huomaamatta – ne muuttivat arkeamme enemmän kuin ymmärrämme
