Aamuvirkkua on aina kohdeltu arjen mallikansalaisena.
Hän nousee ennen herätyskelloa, ehtii lenkille ennen aamukahvia ja näyttää saaneen puolet päivästä valmiiksi siinä vaiheessa, kun iltavirkku vasta etsii sukkiaan.
Kognitiivisissa testeissä asetelma meni kuitenkin toiseen suuntaan.
Laajassa brittiläisessä aineistossa iltatyyppisiksi itsensä määritelleet 53–86-vuotiaat saivat keskimäärin parempia tuloksia kuin selvät aamutyypit.
Aineistossa oli 26 820 ihmistä
Imperial College Londonin tutkijat käyttivät UK Biobank -tietokantaa, johon on koottu laajasti tietoja Britanniassa asuvien ihmisten terveydestä ja elintavoista.
Tähän tutkimukseen valikoitui 26 820 osallistujaa, joilta oli saatavilla kaikki tarvittavat tiedot.
Tutkittavat jaettiin kahteen ryhmään sen perusteella, mitkä kognitiiviset testit he olivat tehneet, ja ensimmäisessä ryhmässä oli 10 067 ja toisessa 16 753 osallistujaa.
LUE LISÄÄ: Tukholmalaistutkijat: Tämä piirre kasvoissasi paljastaa univajeen ennen kuin itse huomaat sen
Iltavirkkuus perustui ihmisen omaan arvioon
Kronotyyppiä ei määritetty laboratoriossa, eikä esimerkiksi aktiivisuusrannekkeella.
Osallistujilta kysyttiin, pitivätkö he itseään selvästi aamuihmisenä, enemmän aamu- kuin iltaihmisenä, enemmän ilta- kuin aamuihmisenä vai selvästi iltaihmisenä.
Tutkijat yhdistivät kaksi keskimmäistä vaihtoehtoa välityypiksi, joten aamu- ja iltatyyppeihin päätyivät vain ne, jotka ilmoittivat olevansa selvästi jompaakumpaa.
Aamutyypit saivat molemmissa ryhmissä matalimmat pisteet
Tutkimuksessa tarkasteltiin muun muassa päättelyä, näkömuistia, reaktionopeutta ja tulevan tekemisen muistamista.
Kun tutkijat ottivat mallissaan huomioon muun muassa iän, sukupuolen, painoindeksin, tupakoinnin, alkoholinkäytön ja useita sairauksia, kronotyyppi oli edelleen yhteydessä tuloksiin.
Imperial College Londonin mukaan iltatyyppien tulokset olivat malleissa noin 13,5 prosenttia korkeammat ensimmäisessä ja 7,5 prosenttia korkeammat toisessa ryhmässä kuin aamutyypeillä.
Tulos ei tarkoita, että jokainen iltavirkku olisi terävämpi
Keskiarvojen eroista on helppo tehdä liian suuria päätelmiä.
Tutkimusta johtanut Raha West on itse korostanut, ettei tulos tarkoita kaikkien aamuihmisten suoriutuvan iltavirkkuja heikommin.
Kronotyyppi oli vain yksi monista testituloksiin liittyneistä asioista, sillä myös ikä, diabetes ja eräät muut terveyteen liittyvät muuttujat olivat yhteydessä suoriutumiseen.
Seitsemän ja yhdeksän tunnin sääntö ei ollut aivan niin yksinkertainen
Tutkijat jakoivat itse ilmoitetun unen määrän kolmeen luokkaan: alle seitsemään tuntiin, 7–9 tuntiin ja yli yhdeksään tuntiin vuorokaudessa.
Ensimmäisessä ryhmässä 7–9 tunnin uni oli yhteydessä hieman parempiin tuloksiin kuin alle seitsemän tunnin uni, mutta toisessa ryhmässä vastaava ero ei ollut tilastollisesti merkitsevä.
Sen sijaan yli yhdeksän tunnin uni oli molemmissa ryhmissä yhteydessä matalampiin tuloksiin.
Pitkä uni ei välttämättä itsessään heikennä ajattelua
Pitkän unen yhteydestä huonompiin testituloksiin ei pidä tehdä kausaalista tulkintaa.
Kyseessä oli poikkileikkaustutkimus, joten se ei osoita, aiheuttaako pitkä uni heikompaa kognitiivista suoriutumista.
Taustalla voivat vaikuttaa muut tekijät, jotka liittyvät sekä tavallista pidempään uneen että kognitioon.
Unettomuus ei tässä aineistossa näkynyt pisteissä
Tutkijat selvittivät myös itse ilmoitettua unettomuutta kysymällä, oliko osallistujilla vaikeuksia nukahtaa tai heräilivätkö he keskellä yötä.
Tällä tavalla mitattu unettomuus ei ollut kummassakaan ryhmässä tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä kognitiivisiin kokonaispisteisiin.
Tutkijat huomauttavat itse, että unettomuuden vaikeusastetta ja kestoa pitäisi tarkastella yksityiskohtaisemmin.
Tutkittavat eivät olleet nuoria aikuisia
Tuloksen kannalta yksi tärkeimmistä numeroista ei ole 26 820 vaan 53.
Nuorimmatkin osallistujat olivat 53-vuotiaita ja vanhimmat 86-vuotiaita, joten tuloksia ei voi siirtää sellaisenaan opiskelijoihin tai parikymppisiin.
Tutkijat ovat nostaneet esiin, että nuorempia ihmisiä koskevissa aiemmissa tutkimuksissa aamupainotteisuuteen on liitetty osin toisenlaisia hyötyjä.
Aineisto on suuri, mutta ei tee tutkimuksesta lopullista vastausta
Tähän analyysiin valittiin ihmiset, joilta oli saatavissa täydelliset tiedot kaikista tarvittavista muuttujista, joten mukaan päätynyt joukko oli vain pieni osa koko UK Biobankista.
Sekä unen pituus että kronotyyppi perustuivat ihmisten omiin vastauksiin.
Kognitiivisia kykyjä mitattiin tietokonepohjaisilla testeillä, ei kattavalla neuropsykologisella tutkimuksella.
Herätyskelloa ei kannata tämän vuoksi siirtää
Tutkimus ei kumoa unen merkitystä eikä julista iltavirkkuja aamuihmisiä älykkäämmiksi.
Se haastaa paljon arkisemman oletuksen, sillä aikainen vuorokausirytmi ei näyttänyt tässä aineistossa olevan kognitiivisten testien kannalta automaattinen etu.
Resepti valvomiseen se ei silti ole, koska kronotyyppi ja unen määrä ovat tutkimuksen perusteella kaksi eri asiaa.
LUE SEURAAVAKSI TÄMÄ: Aivot pesevät itsensä syvässä unessa – nyt tutkijat onnistuivat poistamaan valveilla Alzheimerin ja Parkinsonin proteiinit
