Armeijassa moni asia tuntuu sattumanvaraiselta, mutta harva arvaisi sukunimensä alkukirjaimen voivan näkyä palkkapussissa vielä vuosikymmeniä myöhemmin.
Suomalaisia varusmiehiä koskeva laaja tutkimus löysi juuri tällaisen yhteyden.
Varakkaammista perheistä tulleet lähimmät punkkanaapurit nostivat myöhempiä tuloja etenkin miehillä, jotka olivat itsekin lähtöisin parempituloisista perheistä.
Sukunimi ratkaisi, kuka nukkui vieressä
American Economic Journal: Applied Economics -lehdessä huhtikuussa julkaistu Elias Einiön tutkimus perustuu 50 578 suomalaisen miehen tietoihin.
He aloittivat varusmiespalveluksensa vuosina 1996–2006 ja asuivat yhteensä 6 756 tuvassa.
Einiö työskentelee Valtion taloudellisessa tutkimuskeskuksessa VATT:ssa.
Tutkimuksen poikkeuksellinen asetelma syntyi intin arkisesta käytännöstä: varusmiehiä järjestettiin joukkueiden sisällä sukunimen ja etunimien perusteella aakkosjärjestykseen.
Aakkostaminen helpotti muun muassa varusmiesten laskemista iltahuudossa, mutta tutkijalle se tarjosi lähes luonnollisen tilaisuuden kokeelle.
Oli siis pitkälti sattumaa, millaisesta perheestä kaksi lähimpänä nukkuvaa tupakaveria olivat lähtöisin.
Varakkaampi punkkanaapuri näkyi myöhemmissä tuloissa
Kun kahden lähimmän tupakaverin vanhempien tulot olivat yhteensä noin 30 000 euroa suuremmat, varusmiehen omat tulot 28–42-vuotiaana olivat keskimäärin 3,1 prosenttia korkeammat.
Se vastasi keskimäärin noin 999 euroa suurempia vuosituloja.
Tutkimus ei siis väitä, että yksittäinen varakas kaveri automaattisesti nostaisi kenenkään palkkaa, vaan tulos koskee satunnaisesti erilaisiin tupaympäristöihin päätyneiden miesten keskimääräisiä eroja.
Hyväosaisilla vaikutus oli 5,7 prosenttia – pienituloisemmilla 0,3
Kun miehet jaettiin heidän oman perhetaustansa tulojen perusteella, ero ratkesi leveämmäksi.
Mediaania parempituloisista perheistä tulleilla alokkailla varakkaammat punkkanaapurit liittyivät 5,7 prosenttia suurempiin tuloihin myöhemmin elämässä.
Se tutkimuksen laskelmissa tarkoitti noin 2 010 euroa suurempia vuosituloja ja noin 45 000 euron eroa ansiotulojen nykyarvossa 28-vuotiaasta eläkeikään asti.
Pienituloisemmista perheistä tulleilla vastaava arvio oli vain 0,3 prosenttia.
Ero oli niin pieni, ettei sitä voitu tutkimuksessa erottaa sattumasta.
Samanlainen ympäristö siis liittyi parempituloisista kodeista tulleilla lähes 19 kertaa suurempaan tuloeroon.
Verkosto näkyi saman firman ovella
Hyväosaisten tulohyöty ei näyttänyt syntyvän pidemmistä työpäivistä tai paremmasta työllisyydestä.
Sen sijaan vaikutus näkyi erityisesti tuntipalkassa, joka nousi 5,2 prosenttia.
Tutkija löysi myös jotain vielä konkreettisempaa: tutkimuksen mukaan parempituloisista kodeista tulleet lähimmät punkkanaapurit päätyivät myöhemmin samaan yritykseen huomattavasti tavallista useammin.
Todennäköisyys työskennellä samassa yrityksessä kasvoi noin 2,2 prosenttiyksikköä, kun lähtötaso oli vain noin 0,5 prosenttia.
Sattumalta viereiseen punkkaan päätynyt nuori mies saattoi siis vuosia myöhemmin löytyä saman työpaikan käytävältä.
Pienituloisempien yhteydet hiipuivat
Pienituloisemmista perheistä tulleiden punkkanaapurien tarina kulki eri tavalla.
He päätyivät tavallista useammin samaan työpaikkaan heti varusmiespalveluksen jälkeen, mutta yhteys heikkeni vuosien kuluessa.
Parempituloisista kodeista tulleilla verkostot säilyivät pidempään.
Pienituloisemmille löytyi silti yksi pieni hyöty.
He hakeutuivat hieman useammin koulutuksiin, joista odotettiin parempaa palkkaa, mutta ero vastasi vain noin 15 senttiä korkeampaa odotettua tuntipalkkaa eikä muuttunut selvänä pitkän aikavälin tuloetuna.
Sattuma voi selittää osan
Tutkimuksen ehkä rajuin laskelma koskee koko tuloeroa.
Einiön arvion mukaan erot varakkaiden vertaiskontaktien hyödyissä voivat selittää noin 14 prosenttia rikkaimman ja köyhimmän kymmenyksen välisestä palkkaerosta tutkimuksen aineistossa.
Kyse ei siis ole vain siitä, kenet tuntee, vaan myös siitä, pystyykö sattumalta syntyneen kontaktin muuttamaan vuosia kestäväksi verkostoksi.
Tutkimuksen rajat ovat silti selvät.
Aineisto koski vain 18–22-vuotiaina palvelukseen astuneita miehiä, joten tuloksia ei voi sellaisenaan siirtää muihin sukupuoliin, ikäryhmiin tai muihin maihin.
Pelkkä rikkaiden ja köyhien sekoittaminen ei vielä riittänyt
Tutkimuksen lopputulos on epämukava juuri siksi, että varusmiespalvelus teki jotain, mitä yhteiskunnassa ei aina tapahdu: se toi erilaisista taustoista tulevat nuoret samaan huoneeseen kuukausien ajaksi.
Silti pysyvät työelämäverkostot muodostuivat voimakkaammin samankaltaisista lähtökohdista tulevien välille.
Einiö nostaa tutkimuksessa mahdollisiksi ratkaisuiksi esimerkiksi mentoroinnin ja harjoittelupaikat, jotka eivät vain tuo eri taustoista tulevia ihmisiä hetkeksi yhteen vaan auttavat rakentamaan pysyviä yhteyksiä.
Pelkkä vierekkäinen punkka ei siis näyttänyt poistavan lähtökohtien eroa.
Todellinen etu syntyi vasta siitä, kuka onnistui kantamaan tuvassa syntyneen kontaktin mukanaan työelämään.
LUE SEURAAVAKSI NÄMÄ:
Kesän palkka ratkaisee: Opintotuen takaisinperintään lisätään 7,5 prosenttia – näin sen välttää
Mikä suomalainen piirre hämmentää ulkomaalaisia eniten? Tutkimus paljasti odottamattoman vastauksen
