Celebrating the decadence

Mikään ei ole niin hirveää, kuin myötähäpeän tunteminen, tästä syystä en useinkaan päädy konsertteihin, teatteriin tms. Poikkeus vahvistaa säännön. Viime viikolla päädyin kahdesti katsomoon. Ja onneksi päädyin.

Ensin vuorossa oli Zumanity (http://www.zumanity.com/en/default.asp ), joka oli dekadenssin riemujuhlaa alusta loppuun. Miten fantastista onkaan seurata ammattilaisen tekemistä. Kädessäni ollut esite muuttui viuhkaksi ja 2000-luvun Las Vegas 1800-luvun lopun Pariisiksi. Miten nautinkaan tuosta aikamatkasta menneeseen, omasta roolistani ulkopuolisena katsojana ja miten se kaikki saikaan taas kaipaamaan. Tiedän kuitenkin, että tuon tien kulkemisella on hintansa ja en ole sitä valmis maksamaan. Jään siis edelleen katsomoon, heiluttamaan viuhkaani ja hymyilemään sen takana muistoille.

Toisena vuorossa oli Blue Man Group (http://www.blueman.com/ ). Älykäs, huumorilla kyllästetty, yleisönsä ottava esitys, jota en osaa, enkä edes halua lokeroida mihinkään. On vain oma kokemus, oma tulkinta ja oma nautinto.