Toisinaan kaipaan keskivertoelämää.
Kaipaan keskimääräistä taustaa, elämänkulkua ja tulevaisuudenhaaveita.
Mutta aina samaan hengenvetoon olen kovin tyytyväinen, etten sovi muottiin monessa suhteessa.
Tänään taas vaiheilen sillä rajalla.
En tiedä pitäisikö kaivata vai olla älyttömän tyytyväinen.
Tyydyn siis puuhastelemaan energisenä.
Jostain syystä olen viime vuosina törmännyt useampaan mieheen, jotka syystä tai toisesta ovat joutuneet eroon lapsistaan. Jostain syystä Suomessa huoltajuus erotilanteen riitaantuessa myönnetään järjestäen äidille. Miehen tulee osoittaa naisen kelpaamattomuus huoltajaksi, jotta miehellä on minkäänlaisia mahdollisuuksia saada lasten huoltajuutta. Sama tilanne pätee myös yhteishuoltajuustilanteessa, lasten osoite on ja pysyy äidin luona, ellei mies pysty osoittamaan oikeuden edessä, että äidin luona asuminen on lasten kehitykselle haitallista.
Ymmärrän toki, että historiallisesta näkökulmasta katsottuna tämä kuulostaa loogiselta, mutta eikö tässä tasa-arvon luvatussa maailmassa ole tasa-arvoa miehille? Onko olemassa vain naisten tasa-arvo vaatimuksia? Miksi miehiltä riitatilanteessa odotetaan naisen todistaminen kelvottomaksi huoltajaksi? Naisen sitä ei miehestä tarvitse oletusarvoisesti todistaa. Eikö mies, joka on sitoutunut isyyteensä ja rakastaa lapsiaan teoriassa ja käytännössä pitäisi olla vähintäänkin samalla viivalla naisen kanssa huoltajuuskiistassa? Miksi miehet sietävät tätä? Tekevätkö juuri tämän kaltaiset oikeusmurhat miehistä aseettomia tossuja? Kastroimmeko miehet henkisesti juuri näin?
Halpahallin alennusmyynnissä vaimoni katosi.
Vain sukkahousut jäi sovituskoppiin
ja sydämeeni suuri suunnaton kaipuu.
Sun on pakko kotiin takaisin palata
En voi lapsilta lähtöä salata enää
Kuinka tahtoisinkaan sua halata
Mutta löydä sua en
Olen liian onneton
Mistään löydä sua en
Olen liian onneton
Aivan toivoton ja heikkopäinen
Kiinalaisesta pesulasta
minut aamulla löydettiin
Olin pyörinyt koneessa monta tuntia
tietämättä kuinka sinne mä jouduin
Sun on pakko kotiin takaisin palata
En voi lapsilta lähtöä salata enää
Kuinka tahtoisinkaan sua halata
Mutta löydä sua en
Olen liian onneton
Mistään löydä sua en
Olen liian onneton
Aivan toivoton ja heikkopäinen
Sun on pakko kotiin takaisin palata
En voi lapsilta lähtöä salata enää
Kuinka tahtoisinkaan sua halata
Mutta löydä sua en
Olen liian onneton
Mistään löydä sua en
Olen liian onneton
Aivan toivoton ja heikkopäinen
(Leevi and the leavings: Kiinalaisessa Pesulassa)
Henkilökohtainen pankkineuvojani kertoi, että olisi hyvä aika ottaa eläkevakuutus. Niin, eläkevakuutus. Pyysin muutaman laskelman, että mitä kertyy jos maksaa 50€/kk ja jos 100€/kk. Ensimmäisellä vaihtoehdolla laskettuna kertymä olisi sellainen, että vakuutuksesta maksettaisiin reilut 300€/kk kuuden vuoden ajan päästyäni eläkkeelle. Toisella summa olisi ollut n. 700€/kk samaisen kuuden vuoden ajan.
Ongelmana ovat seuraavat asiat. Ensinnäkin jos oma ikäluokkani koskaan pääsee eläkkeelle, niin tuossa vaiheessa eläkeikä on nostettu jo 75-vuoteen. Jos niin ei ole tehty, on ainakin oma toiveeni elää pidempään kuin tuo kuusi vuotta eläkeiän saavutettuani. Kolmanneksi 300 euroa on nytkin aika mitätön summa kuukaudessa, saati sitten vuonna nakki. Olemmekin ystävien kanssa miettineet, että ainoa todellinen eläkevakuutus on omistusasunto. Helsingissä asuntojen hinnat ovat aina korkeat. Eläkkeelle päästyään voi myydä asuntonsa, siirtyä vuokralle ja elää yli jäävällä osuudella. Tai voi ostaa itsellensä osakkeen palvelutalosta.
Eläkkeen lisäksi olen suunnitellut, että josko ostaisin itselleni mopon.
Taitaa olla 30-kriisi. Hieman jälkijunassa tuli.
Ihmissuhdematematiikkaa
Harrastin eilen ihmissuhdematematiikkaa. Olen todennut, että noin 2-5% miehistä saa sukat pyörimään jaloissa. Jos suomessa on noin 5 miljoonaa ihmistä ja miehiä 2,5 miljoonaa, niin jaettuna tuo 85 (ikävuodella), niin saadaan jokaiseen vuoteen n. 24000 miestä. Jokaisessa ikäluokassa on siis potentiaalisesti n.588 miestä, josta voisin kiinnostua. Näistä joka viides asuu Uudellamaalla, eli reilu 100 miestä ikäluokasta. Oletetaan, että osa on varattuja…joten päästään noin 20 kpl/ ikäluokka. Jos sitten oletetaan, että voisin kuvitella kiinnostuvani miehistä about 25-35v. Saadaan tulokseksi, että Uudellamaalla asuu 200 miestä, josta teoriassa voisin kiinnostua.
Sitten päästään todennäköisyyslaskuihin, jotka olen jo unohtanut. Millä todennäköisyydellä joku noista miehistä olisi minusta kiinnostunut? Mitkä asiat vaikuttavat? Ulkonäkö, pään sisältö ja mikä? Ulkonäkö on tänään pohdinnan alla
Hmmm, tänään pohdinnan alla on myös se, että pitäisikö pudottaa painoa. Jos, niin kuinka paljon? Tämä kumpuaa siitä, että useimmiten kun kiinnostun miehestä ja tämä ei musta, saan kuulla seuraavaa :” Olet tosi fiksu, kaunis, hauska jne.” Sitten jossain vaiheessa se tulee esiin, mä olen kasvanut liikaa sivusuuntaan =D. Toisaalta, kuten joku sen totesi, ei niitä ottajia nytkään puutu, mutta pohdin, että auttaisiko tämä kenties kysynnän ja tarjonnan kohtaamisen paranemiseen. Ja olen lopen kyllästynyt kuulemaan tuota samaa lausetta.
Olenko siis valmis luopumaan joistakin nautinnoista saavuttaakseni jotain toisia? Mä olen ikuisuusdieetillä. Tai oikeastaan tarkkailen, välillä enemmän ja välillä vähemmän. Stressissä en tarkkaile ja sen aina huomaa. Nyt on pitkä kesäloma lähestymässä ja voisin taas ottaa projektin. Mutta millaisen? Luulen etten tunnistaisi itseäni täysin normaalipainoisena. En osaa kuvitella millainen olisin. Lisäksi olen kiintynyt rintavarustukseeni ja takamukseeni. Mahastani voisin antaa pois muutaman kilon. Valitettavasti perinteisin keinoin tehtynä nämä kaikki pienenevät samaa tahtia. Ja kuten aina, se ongelmakohta katoaa viimeisenä.
Annoin periksi. Hankin maksullisia kanavia. Mikä seuraavista olisi sopivin puolustus?
a) Voin vähentää kanavamaksut verotuksessa, koska öisin voin nauhoittaa opetusmateriaalia.
b) Sunnuntaisin teen töitä tv:n ääressä ja yleensä aamupäivisin, jolloin peruskanavat tarjoavat rakennus-, sisustus-, lastenohjelmia ja jumalanpalvelusta.
c) Luonani yöpynyt onnellinen könsikäs heräisi sunnuntaiaamuna, juuri sellaisena aamuna kun tv tarjoaa ”kimiräikkönen-heikkikovalainen-spektaakkelia”, ei tuon könsikkään tarvitsisi raahautua kotiin sitä katsomaan vaan napsauttaisin vain tv:n päälle.
d) Oikeasti seuraan formuloita ja ottaa aivoon tuijotella niitä netistä.
Joskus pyhästi vannoin etten kuuna päivänä maksa tv-kanavista tv-lupamaksua enempää. Tänään kuitenkin kipitin postiin hakemaan kortin.
Miten kohdata oma himo, kun se sotii järjen kanssa? Onko himon aina alistuttava järjelle?
Jos kerran haetaan ihmistä jakamaan elämä, niin silloinhan haetaan vaillinaista, epätäydellistä, erehtyvää, heikkoa, ahnetta… Mutta kun haetaan viisasta ihmistä, niin mitä silloin oikein haetaan?
Mikä tekee ihmisestä viisaan? En tarkoita nyt yltiöpäistä älykkyyttä, vaikka tietty älyllinen toiminta onkin viisaudellekin edellytys. Tekeekö ymmärrys ja empatia ihmisestä viisaan? Armollisuus itseään ja siten muita kohtaan? Haenko sittenkin sosiaalista älykkyyttä?
Jos siis haen kumppania, joka olisi viisas. Ja kuvittelen omassa kaikkivoipaisuudessani olevani itse viisas, niin miksi jotkin vajavaisuudet ja epätäydellisyydet nousevat ylitsepääsemättömiksi? Miksi uudestaan ha uudestaan painin saman kysymyksen äärellä? Onko jossain jotain, mitä en ole huomannut? Jotain mitä en ole ymmärtänyt? Onko pariutumisessa kuitenkin niin, että kaikki järkeily loppupeleissä alistuu himolle?
Kaipaan suudelmaa. Sellaista hieman yllättäen tullutta, salaa lähelle hiipinyttä…
Kaipaan miestä. Sellaista joka uskaltaa olla ihminen.
Ihana kevätsade.
Hän taas tanssii tahtiin valssin
lehmus tuulessa huokailee
vanhan talon puuseinää
aurinko salaa suutelee
Hän on täällä taas
kuinka sua kaipasin
täällä taas
talven yli odotin
ja täällä taas
neiti kevät on tullut kaupunkiin
Murtuu huulet kylmän talven
kaiken alkaa hän uudelleen
jostain kuulen tutun laulun
hänen tiedän taas palanneen
Hän on täällä taas
kuinka sua kaipasin
täällä taas
talven yli odotin
ja täällä taas
neiti kevät on tullut kaupunkiin
Lapset laulaa suvivirren
kuin vanhus maa huokailee
ensimmäisen leskenlehden
hauraat silmät hän aukaisee
Hän on täällä taas
kuinka sua kaipasin
täällä taas
talven yli odotin
ja täällä taas
neiti kevät on tullut takaisin
(Sir Elwoodin Hiljaiset Värit)
miehet ja pukeutuminen
Miehet voidaan periaatteessa jakaa kolmeen luokkaan. Ensinnäkin on ne todella hyvännäköiset miehet, jotka ovat syntyessään saaneet kaiken mahdollisen lahjaksi. Sitten on se suuri enemmistö, jotka ovat saaneet perussetin. Ja sitten se pieni vähemmistö, jota lapset pelästyy.
Tuo keskimmäinen ryhmä pystyy pelaamaan pitkälti tyylitajullaan tai sen puutteella. Siis miehestä kuin miehestä saa ihan vetävän, jos hieman panostaa ulkonäköön. Kuitenkin vaikuttaa siltä, että monilla ei esteettinen silmä ole kehittynyt sitten peruskoulun. Värikoordinaatio on hukassa. Hiusmallit ovat suoraan yläasteelta. Sama siis toimii toiseen suuntaan. Miehestä kuin miehestä saa kuvottavan mm. rumilla farkuilla, liian lyhyillä housuilla ja rumalla tukalla.
Tiedän, että tuo kuulostaa pinnalliselta. Mutta mietitäänpä asiaa hieman pidemmälle. Otetaan ihminen jolla on absoluuttinen sävelkorva. Jostain syystä tätä ihmistä lähestyy kerta kerran jälkeen ihmisiä, jotka syystä tai toisesta haluavat laulaa kyseisen henkilön seurassa. Ja näillä lähestyjillä ei sävelkorvaa ole lainkaan. Millainen on tuon absoluuttisen sävelkorvan kärsimys? Samaa koen itse aina kun ihan potentiaalinen mies paljastuukin mieheksi joka: kulkee liian suuressa takissa, liian lyhyissä housuissa, urheiluun tarkoitetuissa liian suurissa t-paidoissa, flanellisissa ruutupaidoissa, juoksuun tarkoitetuissa lenkkareissa. Mun absoluuttinen esteettinen silmä huutaa kivusta.
Olen jo viikkokausia tutkinut myytäviä asuntoja netistä. Opetellut tulkitsemaan mitä tarkoittaa ”avarat näkymät”, ”vehreä ympäristö” jne. Sillä asuntomarkkinoilla oikeastaan mikään ei ole niin fantastista kuin annetaan ymmärtää. Tilannehan on sama tässä nettisinkkujen luvatussa maailmassa. Tumma, huumorintajuinen ja sporttinen voidaan tulkita ah, niin monella tavalla. Niinpä on hyvä opetella hyvissä ajoin tulkitsemaan tarjolla olevan kohteen kuvaukseen liittyvää sanastoa. Molemmilla markkinoilla, näin kiertää sudenkuopat ja välttyy turhilta esittelykäynneiltä.
Asunnon suhteen voi tehdä listan vaatimuksista suhteellisen helposti. Samalla voi miettiä etukäteen, minkä ominaisuuden voi tarvittaessa tinkiä jonkin toisen hyväksi. Pohjapiirrosta tarkastellessaan voi nopeasti nähdä huoneiston mahdollisuudet ja laatia listan tarvittavista muutoksista. Miehen suhteen tilanne ei ole yhtä yksinkertainen. Itse koen ajatuksen toisen muokkaamisesta eräänlaisena henkisenä väkivaltana. Tietenkin ihmiset muokkautuvat, kasvavat ja kehittyvät. Tuon kaiken olisi kuitenkin syytä lähteä ihmisestä itsestään, ei suinkaan suhteen toisesta osapuolesta. Tiedän, että monelle naiselle miehet ovat projekti, jossa miehestä muokataan salonkikelpoinen. Sitä voisi verrata siihen, että ostaa vuoden 1984 Toyotan ja aloittaa vuosikymmenen kestävän tuunaamisen.
Itse haluaisin mielelläni heti sellaisen, johon tykästyisin ja ilolla ajaisin sen sitten loppuun ;D
