Lähes aina kysyettäessä ihminen antaa itselleen oikeuden seikkailla, mutta kumppanilleen ei. Ja kysyttäessä seikkailetko luvalla, vastaus on 99% että luvatta ollaan liikenteessä. Mitä tämä kertoo ihmisten parisuhdekäsityksestä? Ihmiskäsityksestä?
Miksi seikkailun paljastuttua niin usein koetaan, että syy on kolmannen osapuolen? Onko seikkailemaan lähtenyt osapuoli tahdoton uhri? Eikö hän olekkaan aktiivinen toimija? Pitäisikö kolmannen osapuolen kantaa moraalinen vastuumyös seikkailijan puolesta? Kertooko tämä kaikki lopulta vain ihmisen kypsyydestä tai kypsymättömyydestä?
Oletettavasti on helpompi vihata ja vihastua kolmannelle osapuolelle, kuin sille rakkaalle, joka on niin syvän haavan viiltänyt.