Miehet ja kivusta huutava esteettinen silmä

miehet ja pukeutuminen

Miehet voidaan periaatteessa jakaa kolmeen luokkaan. Ensinnäkin on ne todella hyvännäköiset miehet, jotka ovat syntyessään saaneet kaiken mahdollisen lahjaksi. Sitten on se suuri enemmistö, jotka ovat saaneet perussetin. Ja sitten se pieni vähemmistö, jota lapset pelästyy.

Tuo keskimmäinen ryhmä pystyy pelaamaan pitkälti tyylitajullaan tai sen puutteella. Siis miehestä kuin miehestä saa ihan vetävän, jos hieman panostaa ulkonäköön. Kuitenkin vaikuttaa siltä, että monilla ei esteettinen silmä ole kehittynyt sitten peruskoulun. Värikoordinaatio on hukassa. Hiusmallit ovat suoraan yläasteelta. Sama siis toimii toiseen suuntaan. Miehestä kuin miehestä saa kuvottavan mm. rumilla farkuilla, liian lyhyillä housuilla ja rumalla tukalla.

Tiedän, että tuo kuulostaa pinnalliselta. Mutta mietitäänpä asiaa hieman pidemmälle. Otetaan ihminen jolla on absoluuttinen sävelkorva. Jostain syystä tätä ihmistä lähestyy kerta kerran jälkeen ihmisiä, jotka syystä tai toisesta haluavat laulaa kyseisen henkilön seurassa. Ja näillä lähestyjillä ei sävelkorvaa ole lainkaan. Millainen on tuon absoluuttisen sävelkorvan kärsimys? Samaa koen itse aina kun ihan potentiaalinen mies paljastuukin mieheksi joka: kulkee liian suuressa takissa, liian lyhyissä housuissa, urheiluun tarkoitetuissa liian suurissa t-paidoissa, flanellisissa ruutupaidoissa, juoksuun tarkoitetuissa lenkkareissa. Mun absoluuttinen esteettinen silmä huutaa kivusta.