Parisuhteen pinttyneet kaavat

Niin monilla ihmisillä on selkeä kuva siitä, mitä parisuhteen tulisi olla tai mitä se on. Luonnollisesti otamme oppia menneistä kokemuksistamme ja rakennamme kuvaa tulevasta niiden pohjalta.

Selkeästi on olemassa ryhmä ihmisiä, joiden mielestä asiaan kuuluvat ns. parisuhdepäivälliset tai pariskuntatapaamiset. Tiedättehän ihmiset, joita ei enää parisuhteeseen päädyttyään pysty tapaamaan yksittäin, vaan aina mukana on myös se toinen osapuoli. Tämä kuviohan väistämättä muuttaa ystävyyssuhdetta. Tavatessasi pariskuntaa, et voi enää keskustella niin henkilökohtaisista asioista kuin ennen olet ystäväsi kanssa keskustellut, vaan aiheet jäävät pinnalliseksi kertaukseksi viikon/ kuukauden/ vuoden tapahtumista. Sillä, vaikka ystäväsi olisikin parinsa valinnut ja hyväksi todennut, niin ainakin minulle tuo toinen osapuoli on vain se parisuhde, ei automaattisesti myös minun luottoystäväni.

Toinen ryhmä (tai samaan ryhmään kuuluvat) ovat ihmiset, jotka olettavat kaiken vapaa-ajan kuluvan sen parisuhteen toisen osapuolen kanssa. Omat menot aiheuttavat syyllistämistä, kireyttä ja painostusta.

Itselläni ei koskaan ole ollut selkeää kaavaa parisuhteen toteuttamiseen. En omista parisuhteen käsikirjoitusta, johon etsisin vain sen toisen roolin esittäjää. Tämä tuntuu aiheuttavan hämmennystä kerta toisensa jälkeen. Hyvä niin.