Sex & city

Tänään ohjelmassa oli kulttuurishokki Kluuvissa

Toisinaan impulsiivisuus vie yllättäviin paikkoihin ja tilanteisiin. Tänään sain jälleen kerran todeta, että olisi ehkä kannattanut harkita mitä vastaa,kun kysymykseen vastaukset olivat kyllä tai ei. Vastasin tänään kyllä ja päädyin Sinkkuelämää näytökseen.

Naisia, tyttöjä, naisia jotka haluaisivat olla tyttöjä, tyttöjä, jotka haluaisivat olla naisia. Naisia, jotka kipittivät paikalle koroissa. Naisia, jotka tulivat paikalle käveltävissä kengissä, mutta ennen kuin astuivat leffateatteriin sisälle, vaihtoivat jalkoihinsa 15cm korolliset leopardikengät. Naisia, jotka vannovat kaiken viimeisen muodin, merkkien ja muun hörhellyksen nimiin ja useimmiten päätyvät näyttämään halvoilta pissiksiltä. Ja miehiä, jotka kiltisti kipittivät tyttöystäviensä vanavedessä katsomaan elokuvaa, jota kukaan mies ei omaehtoisesti yksin menisi katsomaan. Tai no, en tiedä kiinnostaako edes homomiehiä.

Ensi reaktioni oli paeta. Halusin epätoivoisesti rynnätä lähimpään baariin katsomaan jalkapalloa. Loputon parveilu, kikattelu ja sipsutus sai pakokauhun nousemaan. Lopulta tarpeeksi kauan hengiteltyäni sain asetuttua ”aviomies mukana Stockmannin alennusmyynnissä”-olotilaan ja aloin tarkkailemaan ympäristöäni ja itseäni.

Moni paikalle saapunut nainen oli 2-4 naisen/tytön ryhmässä. Ideana oli selkeästi teemaan pukeutuminen. Sinkkuelämäähän vannoo erilaisten merkkituotteiden nimeen, niin tekevät katsojatkin. Selkeästi jokin perustavanlaatuinen puudeli-geeni puuttuu minulta. En kokenut minkäänlaista yhteenkuuluvuuden tunnetta näiden kihertävien naisten keskellä. Kaipasin testosteronia, kaipasin räävittömiä vitsejä. Olisin niin paljon mieluummin seurannut Hollanti-Ranska matsia kotona tai baarissa.

Yritin elokuvan aikana miettiä, mikä tässä ilmiössä niin vahvasti puhuttelee naisia. Pelkkä muoti se ei voi olla. Neljän naisen keskeinen vahva ystävyys, itse luotu perhe lienee yksi merkittävä tekijä, joka vetoaa naisiin. Lisäksi samaistumisen kohteita löytyy eri elämäntilanteissa oleville naisille ja eri elämänpolun valinneille naisille yllin kyllin. Mutta entä ne seitsemän miestä, jotka oli raahattu katsomaan elokuvaa? Mitä he saivat siitä irti? Miksi he olivat tulleet? Millä tyttöystävät olivat kiristäneet?