Haluatko tehdä kaikista ihmissuhteistasi hankalia? Hyppää jahkailijoiden kelkkaan!
Jahkailijalle mikään asia ei ole helppoa tai suoraviivaista. Aikataulut luistavat, sovitut suunnitelmat vaihdetaan viime tingassa toisiin, epäröidään, ei tiedetä, ollaan ärsyttävän päättämättömiä joka helvetin asiasta. Jahkailijat katsovat pitkälle eteenpäin, yrittävät varmistaa auvoisan tulevaisuuden, mutta sabotoivat sen itseltään täydellisellä kykenemättömyydellään tarttua hetkeen, tunteeseen ja tilanteeseen tässä ja nyt.
Jahkailijan kyydissä omatkin preferenssit alkavat hämärtyä nopeasti. Varmuus omista tunteista alkaa karisemaan, ihastus muuttuu vihastumisiksi, muttet tiedä, onko se hyvä vai huono asia. Toisaalta, jos joku saa sinut suuttumaan, sehän voi tarkoittaa sitäkin, että välität hänestä. Ehkäpä kuitenkaan ei, voisihan tässä olla jotain syvempääkin, jotain hyvää… en tiedä…. Vai tiedänkö?
Tiedän, thank God. Uuden tuttavuuden edessä ensimmäiset kontaktit antavat hyvinkin nopeasti riittävän kattavan kuvan toisen ihmisen jahkailukyvyistä. Jahkailuun kykenemättömät nimittäin tekevät nopeita, dynaamisia ratkaisuja, eivät koe morkkikisia, eivät souda ja huopaa samanaikaisesti, eivät epäröi tunteistaan. Nämä ihmiset tutustuvat, kokevat, nauttivat, mahdollisesti pettyvätkin välillä, mutta jatkavat samalla systemaattisella linjalla. He kokevat. He elävät. Heidän ei tarvitse pyöritellä tekemättömiä asioita tai kokemattomia ihmissuhteita kiikkustuolissa. He nauravat omille kommelluksilleen yhdessä niiden lukemattomien ihmisten kanssa, jotka jakavat elämäänsä heidän kanssaan. Päivän mottoni olkoon siis: Kun ei jahkaile, ei häviä.
Jos et tiedä, kuulutko itse jahkailijoihin vai et, todennäköisesti kuulut. Mutta nou hätä: Ihmisellä on lupa viisastua.
Ei millään pahalla, William… Hamlet voi silti olla ihan hyvä näytelmä.
-Easy-