Venäjällä hymyileviä ihmisiä pidetään typeryksinä. Vierailkaa Pietarin metrossa, huomaatte asian.
Suomessa sanotaan, että ”Mies tulee räkänokastakin, vaan ei tyhjän naurajasta”. Tai että ”Kell´ onni on, se onnen kätkeköön”. Ja ei se meidänkään metro mikään riemutuubi ole.
Jumaliste, ei mahdu mun pirtaan tuollainen ajatusmaailma.
Ja kuitenkin, jos näen kadulla vastaan tulevan yksinäisen ihmisen hymyilevän itsekseen, saatan ajatella, että ”mitäs siinä virnistelet, toivottavasti lokki paskoo paidallesi”.
Haen ehkä sellaista ajatusta, että jos sinulla on hyvä olo, sitä kannattaa jakaa muille, vaikka ihan ventovieraille. Älä siis hymyile itseksesi, vaan ota kontaktia, juttele ja hymyile kanssaihmisille!
Tää toimii oikeasti, oon nimittäin kokeillut.
Ventovieraat eivät halua kuulla yksityiskohtaista selitystäsi siitä, kuinka olet juuri tavannut ihanan ihmisen, voittanut lotossa tai saanut unelmiesi työpaikan, mutta pieni katse vastaantulijaan, lyhyt hymy tai kohteliaisuus kaupan kassalla tai lounasravintolan jonossa saattaa pelastaa jonkun ei-juuri-nyt-niin-onnellisen ihmisenkin päivän.
Ja oma valmiiksi hyvä olosi vaan paranee entisestään.
All you shiny happy people, kylväkää iloa ympärillenne 😉