Kaamosmasennus on lasten leikkiä verrattuna kunnon kevätvitutukseen. Joku sanoi joskus (tutkittua tietoa siis), että suuri osa itsemurhista tehdään juuri keväällä valoisan ajan saavuttua ja päivien pidennyttyä. Ei ihme.
Ellen olisi niin kiintynyt ihmisiin, roskaruokaan, seksiin ja muihin elämässä oleviin tärkeisiin asioihin, saattaisin itsekin ajatella hyppääväni joku kaunis päivä parvekkeelta alas.
Toisaalta vitutuksesta saa myös jollain kierolla tavalla voimaa.
Kämppä on sotkuinen, vitut siitä. Opinnot kesken, maapallo pyörii joka tapauksessa. Ihmissuhteet sekaisin omien ongelmieni takia, mitäs uutta siinä nyt on. Töissä vituttaa niin ettei veri kierrä, tuskin ne silti mua ulos potkii. Raha-asiat voisivat olla paremminkin, no, tiedät tyyppejä joilla on pätäkkää taskut täynnä mutta ne silti elää kitsaammin kuin romanialaiset katukerjäläiset.
Tavallaan laissez faire -tyylinen ajattelu auttaa nostamaan itsensä suorittajien yläpuolelle. Mä en ole supertehokas, koska mä en nyt jaksa. Mä en vittu käy joka päivä salilla, koska hyvässäkin kunnossa olevat ihmiset voivat kärsiä masennuksesta. Mä en tee tutkintoa valmiiksi vain sen takia, että kaikki itseni mukaan lukien ovat sitä mieltä että kyllä se tutkinto on hyvä olla. Vitut on, moni tutkinnonkin tehnyt on tappanut itsensä tai muuten mokannut elämässään.
Tämä siis toimii. Toivottavasti kevätvitutukseni jatkuu vielä pitkään. Ja vaikkei jatkuisikaan, vitut siitäkin.
-Easy-