Ylpeys

Jos on joskus - tai siis suurimman osan aikaa - jääräpäinen oman elämänsä eläjä, liian usein saa tuomion ympäristöltä olevansa ylpeä. En saa näitä kahta millään yhtäläisyysmerkkien toisille puolille. Selkäranka ei ole ylpeyttä, mutta vahvan selkärangan omistajan siitä hehkuttaminen on.

Jos onkin vain hiljaa, eikä jääräpäisesti mainitse teräksisestä selkärangastaan tai tee mitään, mitä muut vaativat näkemättä vaatimustensa epäreiluutta ja kohtuuttomuutta toiselle, on silti ylpeä. Usein myös virtsapää. Joskus tämä logiikka ei aukene minulle.

Toinen on oikeasti loukkaantunut siitä, että se ei tehnyt mitä toivottiin. Joka on sen mielestä käskemistä. Minkä sille voi, että toinen haluaa kokonaan ja kaiken, joka taas tarkoittaa rajoituksia sen individualismia kohtaan. Selkärangalla varustettu näkee heti, että menee puihin - sen saman näkee myös toinen, mutta vasta sitten joskus liian myöhään, kun vaatii yhä vain enemmän, koska mikään ei riitä.

Toinen esittää reipasta ja heittää onkea taas veteen. Selkärankainen esittää ettei välitä, vaikka onkin oikeasti surullinen siitä, että taas leimautui ylpeäksi virtsapääksi.

http://www.youtube.com/watch?v=dH_kiqJLWMM&ob=av2e

Kirjoitettaessa soi Disco: Ketä sinä odotat