Blogi

Tänään on täynnä 365 suklaatonta päivää. Muruakaan suklaata en ole suuhuni pistänyt :)
Tahdoin kokeilla miten kauan naisihminen pärjää ilman suklaata. Päätin, että seuraavan kerran syön suklaata kun sitä oikeasti tekee mieli.
Toistaiseksi ei ole tehnyt mieli suklaata.

Lähellä tosin oli, jouluaattona Brunbergin minttusuklaanapit tuoksui lautasella niin taivaalliselle. Mä pidin tuoksusta aivan valtavasti, muttei silti tehnyt ylivoimaisesti mieli syödä niitä. Joten syömättä jäivät.

On siis tieteellisesti todistettu, että terve nuori suklaa-allergiaton nainen säilyy hengissä ainakin 365 vuorokautta ilman suklaata.

Ensi vuodelle ihmiskoeprojekti saa jatkoa. Mähän pidän siis valtavasti psykologisista ihmiskokeista (ja saman hengenvetoon totean olevani ehdottomasti tarpeettomia eläinkokeita vastustava yksilö). Oma minä, paras koekaniini.

Ensi vuodelle suklaan lisäksi luovun kaikista karkeista, poislukien tästä joukosta mustat karamellit aka salmiakki ja lakritsa.

Joten nähtäväksi ensi vuodelle jää miten pitkälle näillä (jäljelle jäävillä) eväillä mennään.

Take Care Everyone and Happy New Year 2009!

On muuttuneita nuo lasten sadut niistä vuosista kun niitä mulle joku muisti lukea.

Syrjäsilmällä nimittäin vilkuilin jotakin ohjelmaa.

Siinä sadussa kerrottiin:

...and the wolf was hungry. So the wolf went to Worl Wide Web and log on to hungy-wolf.com and start to look for a cookie recipes...

Ja sitten sudella oli kahvikestit lampaiden sun muiden kera.

WTF, eikö se enää vaanikaan nälkäisenä metsissä lampaita ja viattomia tyttölapsia.

www ja hungy-wolf.com, mä olen selkeästi joku old school case.

Aivan OUT näiltä markkinoilta

Niin siis se uutisisotsikoissa oleva kerrostaloasuntoon muumioitunut tyyppi.
Eronnut, mutta ammattitittelillä varustettu.
Eikä kukaan ole koko kuolleenaoloaikana kaivannut edes töihin.

Mua sentään kaivattais töissä.
Soittaisivat sieltä kerran ja pari. Toteaisivat perään, että ottanu se on hatkat ja lähteny takasin isänmaansa toivoksi. Ei sitten viittinyt edes ilmottaa. Niinkun teki ne kaikki 8 muutakin aikasemmin äkkisilteen meidän yövuoroon tulematta jättäneet.

Paitsi että vitut mä mitään muumioidu. Mä makaan omena suussa sängyssä ja odotan että joku karauttaa pelastamaan mut.

Tosielämän lumikkimeininkiä.

ps. ai hitto, mä olen allerginen omenalle.

Miten antoisaakaa voi ollakaan kaatosateessa ratsastaminen.

Vettä vihmo aivan taivaan täydeltä ja myö Billy Boyn kanssa keskityttii kiemurtelemaan ympäri kenttää. Mä nautin täysin siemauksin jokaisesta hetkestä siellä ylhäällä. Mä en hetkeen muistanut huoliani. Eikä ilmassa väreilly ainainen työvitututs.

Mä en ole aikoihin tuntenut olevani niin vapaa ko tänään tuolla kentällä kaatosateen keskellä.

Mulla on yleisesti ongelma, ettei mikään tunnu miltään.
Ja nyt tuntu pitkästä aikaa siltä, että mä olen elossa.

Oi-oi Billy Boy.

*****

Kaamosväsymyksen torjumiseen.
Vähähiilarinen ruokavalio ja kourakaupalla lisävitamiinejä ja -ravinteita.
Sen seurauksena musta on tulossa painajaismainen kotikokki.

Miksi pannukakusta tulee aina vaalea ja litteä?
Äidin tai isoäidin pannukakku ei ollut ikivä litteä ja valkoinen.
Miksei äitiyden muötä pannukakku muuttanut muotoaan mun uunissa.

*****

Ja mitä voi ihminen syödä jos tahtoo minimoida hiilihydraatit ruokavaliossa?

Muu saa littavaaleaa pannaria ja minä hiilaritonta kookoslettutekelettä.

Potilas A hakeutui lääkärin puheille.

Oireinaan: loppumattomalta tuntuva väsymys, alituinen huonotuulisuus sekä kertakaikkinen yleispätevä huvittamattomuus. Siis klassinen B.I.T.C.H -oireyhtymä AKA Prinsessasyndrooma. Lisämausteena tietenkin muutama oikealta vaikuttava pienimuotoinen fyysisesti ilmenevä vaiva.

Ensimmäisen kerran syndrooman oirehtiessa:

Lääkäri A, Suomalaisessa maalaisterveyskeskuksessa.

"Parahin Potilas A, tutkimusteni perusteella on soveliasta diagnosoida, että teillä mitä ilmeisimmin tullaan havaitsemaan aivokasvain."

Varotoimenpiteenä lähetettiin muutama putkilo Potilas A:n laskimoverta analyysiin.

"Siis ihan vaan jos se vaikka kumminkin olis sittenkin se kilpirauhanen. Ja sieltä näkyy sitten myös miten vakava se kasvain on. Syytä on varautua pahimpaan. Paraneminen saattaa viedä kauan."

Aikaa kului ja oireet haihtuivat olemattomiiin itsestään. Ei ilmennyt merkkejä kilpirauhasen toimintahäiriöistä, ei myöskään tullut kutsua aivokuvauksiin.

*****

Syndrooma oirehtii jälleen.

Irlantilainen perhelääkäri suurakupungin humussa:

"Oih Mate, teillä on selkeästi vakava synnytyksen jälkeinen masennus. 16 kuukautta perijättärenne syntymän jälkeen. Hyvin yleinen ilmiö kotiäideillä."

Potilas A "En ole kotiäiti ja kartanossani hengailee palkattu live-in Au-pair kantamassa osittaisvastuun lapsen hoidosta. Ollaan niinko pyritty kaikin keinoin ehkäisemään tollanen masennusjuttu"

"Whatever, sitä tämä nyt kuitenkin on. Tuossa on numero, soita Psykiatrille, buukkaa aika ja puhu sille. Ja sitten ihan varotoimenpiteenä me kuitenkin otettas tällänen verinäyte. Katsottais, että josko sun kilpirauhanen vaikka on mennynnä lakkoon. Ai niin, kestää muuten sitte sievoisen verran aikaa, että tälläisestä masennuksesta pääsee yli. Että osaat varautua sitten siihen"

*****

Onneksi käytettävissämme on Internetin ihana maailma sekä kasapäin lääketieteellisiä tee-se-itse diagnoosimahdollisuuksia.

Internetin kertomaa:
"Kertomienne oireiden perusteella kärsitte päivittäisen päivänvaloannoksen määrävähentymästä sekä mahdollisesta anemiasta, niin kutsuttu Clamour Low Season. Kirkasvalolamppu, hevoskuuri vitamiineja ja muutaman naulan verran rautaa. Mieltä piristävä puuhailu nopeuttaa virkistymistä. Muutamassa viikossa olette entisellänne."

*****

Kysymyksemme siis kuuluukin, näkeekö Potilas A enää ensi kesää?

1. KYLLÄ
X. EI
2. EVVK, mutta tekisin mielelläni oman diagnoosini tästä.

Ennakkotehtävät putkahtivat tänään mulle postin joukosssa. Portfolio onkin oikeastaan enää viimeistelyä ja kasausta vaille, sitä toista tehtävää joutuukin sitten pureksimaan.

Kaiken keskellä iskee tukka-kriisi.
Voisi olla paikallaan tehdä kerrankin joku radikaalimpi toimempide täälle kuontalolle.

Mä olen vaan jotenkin hukassa mihin suuntaan tän kanssa etenis. Otsatukan vois kasvattaa ehkä pois. Punaisesta väristä en toisaalta ehkä hentoisi luopua, se tuntuu toistaiseksi vielä omalta. Jos lisäis vaan pituutta ja paksuutta. Tai jos leikkais suurimman osan pois ja värjäisi kokonaan valkoiseksi.

Ehdotuksia vastaanotetaan.

Tänään kasassa ensimmäinen kokonainen vuosi äitiyttä.

On muuten syötävän suloinen pieni prinsessa.

Etsitkö hyvää syytä?
Tätä kannattaa sitten vilkaista, yksi hyvä syy muiden joukossa.

www.mycharity.ie/event/sallamari_etelas_event/