Blogi

This week I’ve been mostly:

- Uudelleenjärjestänyt ja tallettanut elämäni tiedostoja uuteen järjestykseen, poistanut joitakin tarpeettomina, kerrannut muistin virkistykseksi toisia.

~Muista: Energiataloudelliset ihmiset. Kaikkia, energiasyöppöjä, ei voi aina miellyttää ja joitakin ei koskaan, siksi on hyvä painaa tarvittaessa ignore-nappia. Miksipä kuunnella kenenkään katkeraa kärtyämistä.

- Syönyt valmisaterioita menestyksellisesti:

* Kirjolohikiusaus. Uutuus ruokavaliossani. Arvosana erinomainen, jopa kotona tehdyn veroista.
* Hernekeitto. Perusmättöä, ei herätä erityisiä tunnereaktioita. Arvosana tyydyttävä.
* Maksalaatikko. Loistavaa herkkuparhautta, aina. Arvosana erinomainen.
* Kanaviillokki. Korkkaamatta vielä, tuleva ateria. Arvosana selvinnee myöhempinä aikoina.

Edit: Oli niin nälkä viillokkia syödessä, ettei juuri ehtinyt keskittyä maisteluun. Ei siitä kummoisia makuelämyksiä kuitenkaan saanut. Sarjassamme perusmättöä paremman puutteessa. Tyydyttävä.

Löytyi sähköpostia siivotessa vanhaakin vanhempi juttu. Kun naisista aina keksitään kaikkea halventavaa niin tässä vastine miehistä.

- Mies joka antaa kaikille = Tarjouslenkki, Jakelujortikka, Kiertopalkinto, Pikkusiskon harjoituskappale, Kertakäyttävatkain, Kierrätyskulli
- Mies joka ei anna kenellekään = Pihtari, Hukkamuna, Eunukki
- Potenssiongelmainen mies = Lerppulasse, Vötkyvilho, Nauhaspagetti
- Turhautunut pakkien saaja = Pillunpyytäjä, Vitunvinkuja, Jokareiänruikuttaja, Kärkkyjä, Suomenseisoja (eri asia kuin saksanseisoja, joka on koira), Tarjoilija, Ovelta ovelle -myyjä
- Mies joka käyttäytyy aggressiivisesti koska jää ilman = Raivoraitis
- Mies jolla on isot puheet mutta tosipaikan tullen ei uskalla mitään = Journalisti (lukee miestenlehtiä, eikä muuhun pystykään )
- Pienimunainen mies = Lilliputti, Tulitikkupoju, Piilopili, Kardemummamies (Kasper, Jesper ja Joonatan eli Kolme iloista rosvoa laulamassa " Missä piip-piip on... eipä löydy ei... ihan varmasti sen eilen vielä näin")
- Vanha ukko joka kuolaa naisten perään mutta ei muista miksi: = Viagraväinö
- Nuori poika jolla on ison miehen puheet - ja vain puheet = Pikku-Pepe, Tissipoju, Noviisi
- Mies jolta tulee ennen aikojaan = Varaslähtömies

Erilaisiin rakastajiin viittaavia:
- "Kerkesitkö saada? " -mies
- "Olinks mä hyvä?" -mies
- Kolme työntöä ja kuorsaus -mies
- Lahna eli "Hieroisit nyt kun mua väsyttää!" -mies

Olen viime aikoina taas nähnyt Unia.

Viime yön unessa oli intiaaneja. Jotka pakenivat jotakin. Kaksi nuorimmaisista pojista oli vuoren laella. Se velloi, mureni ja pojat katosivat. (Maanjäristys vai jotakin maagisempaa?)

Jälkeenjäänyt perhe suri, mietti miten toimia toisin, estää poikien kuolema. Asiat tapahtuivat uudestaan, hieman eri tavalla. Siihen liittyi kolikko. Se piti poimia tiettynä hetkenä. Mutta pojat kuolivat silti. Uusintayritys ei kannattanut. Tällä kertaa jälkeenjääneet joutuivat asumaan murentuineiden raunioiden keskellä. (Oliko vuori sittenkin temppeli?)

Heitä valvoivat julmat ihmiset, jotka keksivät mitä mielettömämpiä sääntöjä ja sääntöjen rikkojaa rangaistiin - naisen pää leikattiin irti ja asetettiin kepin päähän kaikkien nähtäväksi.

Aamun alkajaisiksi kynsien huoltoon - ensimmäinen huolto ilmaiseksi.

Kolme kertaa piti sanoa, ennen kuin meni perille: Ei, en halua, että kynsiä lyhennetään. Mikä järki on laittaa geelikynnet, jos ne ovat lyhyet nysät. Vähän sama kuin meikkaisi sillä tavalla, että kukaan ei taatusti huomaa, että on tippaakaan meikkiä.

~kauniit kynnet, kaunis meikki~

Mutta miten olikin niin vaikea päästä ylös sängystä tänään. Vieläkö tässä on univelkaa. Vai voiko kellojen siirtäminen vaikuttaa näin paljon.

Uusi pyörä rullaa unelmankevyesti ja lämpimän auringonpaisteen ja tuulenvireen helliessä innokas ajatus takoo "kesä, kesä, kesä".

Matkustaessani pohjoisesta takaisin

- lupasin itselleni etsiä itselleni jonkin rauhallisen paikan, johon mennä rauhoittumaan ja mietiskelemään, hiljentymään ja kirjoittamaan. Ehkä jokin luostari.

- lupasin itselleni myös lähteä matkalle. Yksin. Vaellukselle itseeni. Ehkä jokin pyhiinvaellusreitti.

Touhuilupäivä

Inventaariossa löytyi 11 kynsilakkaa. Ehdottomat suosikkivärit Maybellinen Deep Red ja Extreme Black Current sekä Amped Aubergine. Hyvältä näyttää myös vielä korkkaamaton Cherry Sin. Suosikkiripsivärini Maybellinen Lash Stylist. Valmistetaankohan sitä enää, kun en ole löytänyt vähään aikaan kaupoista. Suosikkihuulikiillot Max Factoryn.

Kevään kunniaksi taidan seuraavaksi lakata kynnet jollakin vaaleammalla värillä, kullan tai hopean sävyllä. Ostin uuden vaaleamman luomivärin, Isadoran Classic Nougats. Voisi taas ottaa käyttöön myös sinisen ripsivärin.

***

Viikkasin pyykkiä ja yhtäkkiä minut valtasi yhtäaikainen hellyyden ja himon tunne muistaessani, miltä lihaksikas vartalo näyttää verhottuna t-paitaan.

Aprillipilana tuo Kanervan erottaminen voisi toimia. Koittaisivat nyt päättää mitä oikein tekevät. Juupas-eipäs -leikit syövät uskottavuutta kaikkein eniten. En laittanut/laitoin viestejä, Ikeä ei eroteta/erotetaan. Suoraselkäisyyttä ja luotettavuutta, omien sanojensa takana seisomista vaikka hamaan loppuun hampaat irvessä pitää olla. Hmm, taidankin olla itse sellainen, oikea jääräpää.

***

(Taas) kerran naisten vessajonossa (miksi ne ovat aina niin pitkiä?) tylsistyttyäni aloin jututtaa kanssajonottajia, joilla oli hilpeä meno ja hassuja naamiaisasuja päällä. Kysyin mitkäs pirskeet heillä on. "Sitsit", kuului vastaus. "Mitkä sitsit?" "Ne on sellainen YYYLIOPISTOjuttu", ylpeyttä äänessään. Minua nauratti. Vai, että oikein yliopistojuttu. Ei minun aikanani vain ollut. Ei ollut haalareitakaan. Meidän ainejärjestöllä siis. Nyt on. Totesin, että ostan haalarit siinä vaiheessa kun ne ovat kumia so. kissapuku.

***

Yläkerran parvekkeelta naisääni kailottaa kovaan ääneen olevansa estoton nainen. Minua nauratti jälleen. Ainakaan äänenkäytön suhteen nainen ei ole estoton, mutta ei kai se kiljuminen kuin sikaa tapettaisiin vielä kerro siitä, että on estoton.

Uusi päivä, uusi kuukausi - kohta täysikuu, uudet kujeet.

Eiliset ovat maailmalla ottamassa tulta alleen. Alkuun rauhassa nautittu linnunmaitokahvi.

Tänään normihommien lisäksi ohjelmassa ainakin eilisen jälkien siivoilua. Tällä kertaa sentään kirja- ja paperipinkat eivät täytä koko kämppää. Ehdottomasti salitreeni, lihakset tuntuvat janoavan sitä taas. Perjantaisesta käynnistä on jo sen verran.

Eilinen keli näytti siltä, että lumet ovat sulaneet teiltä muutamia sohjolammikoita lukuunottamatta. Pyörän voisi siis ottaa käyttöön.

***

Siirryin kesäaikaan ja farkkuihin. Liituraitahousut talviteloille. Ja joulutähti.

Huh, mikä päivä. Raskas, mutta aikaansaava ja antoisa. Jos olisin aina yhtä ahkeara niin mitähän kaikkea saisin aikaiseksi? Tai sitten palaisin vain loppuun alta aikayksikön. Olo on kaiken aktiviteetin jälkeen vielä niin levoton, ettei tunnu unikaan painavan, vaikka univelkaa varmasti on vaikka muille jakaa. Huomenna nukun hyvällä omatunnolla niin pitkään kuin nukuttaa, enkä taatusti herää kukonlaulun aikaan. Elleivät sitten nuo hellyydenkipeät karvapallerot taas kiipeile päälle rapsutettavaksi vaikka väkisin, niin kuin tänä iltana töitä puskiessa - kissan puskiessa päätään jalkaan ja kiivetessä reittä pitkin syliin. Auts.

Muistutus, leikkaa riiviöiltä kynnet.

Mutta oli hyvä huomata, että paineesta huolimatta pystyn silti hyviin suorituksiin - kunpa siihen muistaisi aina uskoa. Apuakin sain. Se lämmittää erityisesti sydäntä. Sellainen toveruus ja kumppanuus. Jossa apua saa ja halutaan antaa. Puolin ja toisin.