Blogi

Joku kysyi tuossa etusivun tärppi-ikkunassa, että vältteletkö joitakin ihmisiä. Aloin miettiä asiaa ja huomasin, että on pakko vastata kyllä. Tai ehkä ennemminkin välttelen tilanteita, joissa törmäisin tiettyihin ihmisiin. Vaikka sama asiahan se tietysti on.

Miksi sitten niin tehdään? Vältellään epämiellyttäviä tilanteita? Pakoillaan vastuuta tai töitä? Halutaan, että olemassaolo unohdetaan? Halutaan välttää tilannetta A, joka voisi johtaa tilanteeseen B? Jokaista välttelyn kohdetta kohtaan on varmasti oma syynsä. Selvää kai kuitenkin on, että välttelyn kohteen tapaamisesta seuraa jotain epämiellyttävää - ei kai muutoin olisi järkeä vältellä...

Välttely on mielestäni lisääntynyt viime aikoina. Tai sitten ihmiset vaan puhuvat siitä avoimemmin. Johtuuko se siitä, että joudumme työelämässä olemaan niin avoimia ja valmiita kohtaamaan kaikki, kaiken aikaa ja kaikkialla, että emme halua enää vapaa-aikanamme "tuhlata" aikaa ihmisiin, jotka eivät oikeasti meitä kiinnosta tai joista yleensä seuraa vain ikävää fiilistä? Vai onko tämä individualismin korostuneisuuden syytä? Erakoidummeko vai osaammeko tulevaisuudessa nauttia vain ihmissuhteista, joissa kaikki on koko ajan auvoisaa (= utopiaa)?

Mene ja tiedä...

Huhuuu, missä olet kevät! Et ollut Edinburghissakaan vaikka sinua sieltä lähdin hakemaan! Kaipaan jo lempeää valoasi ja lämmittäviä säteitäsi, viherrystä ja piiperrystä, jonka saat luonnossa aikaan. Kaipaan kuulaita ja kirpeitä iltoja ja kirkkaita ja raikkaita aamuja!

Kevät on lempivuodenaikani. Ehdottomasti. Se vie kesään, mutta lupaa enemmän. Se päättää pitkän kylmän ja pimeän kauden ja antaa toivoa. Se rohkaisee uudistumaan. Joka kevät tunnen saman riemun: kesä on tulossa.

Toivottavasti tästä kesästä tulee lämmin. Talven pakkasista jos jotain voi ennustaa, niin tulee kyllä. Vaikka on sitä ennenkin sen perusteella erehdytty. Odotan helteitä ja sulavaa jäätelöä kauppatorilla lounasaikaan. Ja raukeita kesäaamuja, joihin kuuluu vain ajatus siitä, että minne tänään lähtisi makoilemaan.

Pian on pääsiäinen - tule kevät ja päästä meidät talven ikeestä!

Kysymys kuuluu: miksi vahingoitatte ihmisten YKSITYISOMAISUUTTA taiteen tekemisen varjolla?

Oli (TAAS) kiva palata lomalta kotiin huomatakseen, että joku oli taiteillut suuren tagin kotitalomme seinään. Olen tästä erityisen surullinen sen vuoksi, että vanhan talomme julkisivu on juuri remontoitu. Ja remontti maksoi taloyhtiölle eli meille ASUKKAILLE yli 500 000 euroa. Käytännössä tagien pesun jälkeen voidaan sanoa, että korjaus oli turha: rapattua pintaa ei saada puhtaaksi kokonaan ikinä, se jää läikikkääksi, ja jos maalaamme pinnan uudelleen, sekin erottuu pohjaväristä.

Yllä mainitun harmin lisäksi jokaisen tagin poistaminen maksaa mannaa. Eli kuluja tulee koko ajan ja me asukkaat ne maksamme. Tosi kiva jeejee. Ja on aivan turha tulla minulle väittämään, että tagi on taidetta joka kaunistaa taloamme. Ehkä jossain metroasemalla, mutta tuollaisen talovanhuksen kyljessä se näyttää lähinnä irvokkaalta.

Mitä olemme tehneet ansaitaksemme tämän? Olisitte sitten edes rohkeita ja tekisitte taiteenne päivänvalossa. Voisin tulla kertomaan míelipiteeni suoraan ja ottaa samalla vaikka valokuvan taiteilijasta työnsä ääressä...

Sain eilen yllättävältä taholta tietoja entisestä tehtävästäni. Tai paremminkin sen hoitajasta. Pomo ei ole tyytyväinen... Ikävää uudelle, mutta mahtavaa minulle. Tuli vähän sellanen voittaja olo et You don't know what you've got until it's gone... :D

No, tarpeeksi suitsutusta. Tiedän tekeväni kovasti duunia ja on välillä kiva kyllä nauttia sen hedelmistä, vaikka tällä tavalla. Tai lähtemällä hyvin ansaitulle talvilomalle! Jesh!

Pois tieltä havut ja männyn kävyt!

Nähdään viikon päästä, Edinburgh kutsuu!

Huomenna on perjantai! Jee! Ja talviloma alkaa! Jee! On sitä odotettukin. Tää on ollu ihan kauhea viikko...

En sitten tosiaan päässyt sinne duunimatkallekaan - peruuntui lähtöä edeltävänä iltana, which was nice. No, hommaahan täällä on riittänyt kyllä, ei sen puoleen. Jos olisin sinne lähtenyt, niin hommaa olisi tällä hetkellä sen verran, että pitäisi tehdä ympäripyöreätä päivää että saa pöydän tyhjäksi ennen lomaa. Quote: "Tän pitää sitten liikkua myös sun loman aikana"... JUST.

Saattaa kyllä käydä lomalla niin, että puhelimesta on akku mystisesti hajonnut tai muuten vaan on niin heikko kenttä, ettei voi siihen vastata. JA läppäriä en tod ota mukaan.

Tänään meneekin ilta sitten rattoisasti pakatessa ja lomakuumetta nostattaessa. Jeshhhhh.

...jäivät jälleen vähiin. Nukuin noin 4 tuntia ja olo on sen mukainen, eli niinku hakatulla. Ei oikein hermo kestäisi...

Mikä määrittelee ihmisen unen tarpeen? Jotkut pärjäävät 5 tunnilla mainiosti. Meikäläinen tarvitsee 8 tuntia ja silti tuntuu välillä että voisi nukkua vielä pidempäänkin. Tosin sisäinen kello ei salli eli aamu 9 yli ei mene vaikka yrittäisi. Tällä hetkellä tuntuu siltä että kroppa on siirtynyt jo kesäaikaan. Herään tuntia ennen herätyskelloa ja nukahtaminen on vaikeaa. Sitten käy juuri näin, että unet jäävät siihen 4 tuntiin ja tehokkuus laskee sen myötä kuin lehmän häntä. Yöllä on kyllä tehoa järjestää kaikki asiat A:sta Ö:hön eli on vaikeuksia saada päätä pois päältä. Ajatus laukkaa ihan hulluna, ja uuvun jo siitä, eli en saa unta ja pää toimii täysillä. Hullua.

Anyway - toivon että saan otettua unet takaisin nyt loman aikana. Vaikka on sääli käyttää loma nukkumiseen. Varsinkin kun on ulkomailla. Kauhulla jo odotan to-pe ja pe-la -välisiä öitä. Yleensä kun lentomatkustamisen jälkeen menee sekä ennen että jälkeen yksi päivä harakoille. No, that's just me. Pitäisi varmaan opetella ottamaan rennommin.

Hupsheijaa kun taas hurahti tuo viikonloppu! Taas siis maanantai ja töissä.

Ärsyttää heti alkuviikosta. Eli viikko on jo valmiiksi pilalla kun maanantaiaamu alkaa tällä tavalla. I know, I know - asiat asioina, MUTKU!!! Järjenvastaisia hommia saa painaa ja vaikka sanoo niin ei auta. Mitäs siinä sitten muuta kun patukkaa otsaan ja hommiin.

Mikä siinä on, että ei voi hallita itseänsä - tehdä sitä päätöstä että on koko ajan hyvällä tuulella? Olen sitä yrittänyt, mutta tuntuu, että tämä ärtyneisyys kumpuaa jostain niin syvältä (tyytymättömyys? kiittämättömyys? haasteiden puute? omien mielipiteiden kuulumattomuus?), että sieltä on mahdotonta kaivaa mitään sen ylittävää positiivisvireistä olotilaa. Toivon tulevani paremmaksi ihmiseksi. Että kykenisin olemaan välittämättä ja hymy korvissa vaikka olisi miten suolaista purtavaa tarjolla. Siinäpä tavoitetta seuraavalle vuodelle.

Huomenna duunimatkalle ja perjantaina starttaa lentokone kohti Edinburghia. Kiitos jollekin, joka antoi meille työläisille talvilomat. Pidän selkeästi taukoa myös tietokoneesta tuon viikon että siinä vaiheessa saat sinäkin, rakas blogini, hieman hengähdystaukoa. Tulee varmaan tarpeeseen meille molemmille.

Tänään huomasin jälleen kerran sen, että mitään ei voi tehdä jos tietokone on jumissa. Hommaa on ku vanhan ajan työhevosella, mutta mikään ei liiku, kun dokareita ei saa auki ja kone kettuilee kuin viimeistä päivää. Auta armias mikä sota täällä on maanantaina kun hommat ei ole pydessä... Huoh...

Olemme liian riippuvaisia tietokoneista. Luotamme liikaa niihin ja niiden helppouteen ja käyttömahdollisuuksiin. Aina ajatellaan, että on pahan päivän varalle varmuuskopiot ja blaa blaa, mutta paljonko maksaa se, että odotellaan nyrkit suussa, että koneet alkavat toimia? Pienikin häiriö kun saattaa keskeyttää työnteon lähes kokonaan. En jaksa edes laskea kuinka monta tuntia tässäkin kuussa on mennyt pelkkään odotteluun. Kalliiksi tulee, ei voi muuta sanoa.

Viikonloppu edessä, onneksi, saa tosin nähdä kuinka paljon joutuu stressaamaan duuniasioita, jos hommat ei ala tässä selkiytymään.

Ensi viikkoon!

...Suomen mahtavin kauppakeskus avaa ovensa. Tai no, avaa toiset kerroksensa. Ja sen Sedun uuden juottolan.

Osta, osta, osta, osta, osta. Siinä vasta mantraa itse kullekin hymisteltäväksi. Kyllähän se on markkinatalous kun tätä maata pyörittää. Surettaa vaan se, että ihmiset ostavat tavaroita tavaroiden päälle, seisomaan käyttämättöminä vuodesta toiseen kaapin perällä. Järkevintä olisi antaa hyvän kiertää - sitä mukaa kun ostaa uutta, luopuu aina jostakin vanhasta. Hyötysuhde nousisi kohisten! Kaapin perällä virttyminen versus takaisin kiertoon laittaminen, sehän on selvä WIN WIN!

Muoti vanhenee hetkessä. Vaatteet eivät. Vaikka siitäkin on ollut merkkejä ilmassa, kertakäyttötuotteiden ominaisuudet ovat tulossa myös vaatteisiin. Kohta ei voi paitaakaan pestä kuin kerran ja that's all folks. Uuden osto edessä. Ja rattaat pyörivät... Kuitenkin olen sitä mieltä, että kasvu ei voi jatkua loputtomiin. Varallisuutta on vain määrä x. Siksi olisi alettava kierrättää sitä, mitä on jo olemassa. Luoda enemmän vanhasta uutta kuin uudesta uutta. Jo ympäristönkin kannalta.

Omassa elämässä olevan tyhjiön täyttäminen ostelulla onkin sitten jo ihan toinen ongelma. Palataan siihen vaikka joskus kun olen itse siihen taas sortunut...

Paskantärkeys on mainio ominaisuus ihmisessä. Paitsi että ihminen tekee itsensä täysin naurettavaksi olemalla paskantärkeä, hän tarjoaa kanssaihmisille mahtavaa huvitusta tajuamatta sitä edes itse.

Mistä paskantärkeys johtuu? Siitäkö, että kyseiset henkilöt ovat ammatillisesti tai muutoin niin ultimateja, että heidän omanarvontuntonsa on vallan normaali-ihmisten käsittämän sfäärin yläpuolella, vai siitä, että asia on juuri päinvastoin? Huvittavaa asiassa on kuitenkin se, että myös sellaiset ihmiset, jotka voisivat ratsastaa saavutuksillaan -oikeilla asioilla - syyllistyvät ajoittain paskantärkeyden syntiin. Väitän, että olen tehnyt sitä myös itse, joskin huomaamattani, niinkuin yleensä käy.

Ihminen on laumaeläin ja laumassa käydään aina taistelua johtajuudesta, paremmasta asemasta; paremmista kumppaneista ja seurapiireistä. Paskantärkeydellä on siten tärkeä rooli oman aseman kohottamisessa ja sen ylläpitämisessä. Antakaamme siis jatkossakin paskantärkeyden kukkia - saammehan nauttia siitä myös itse kun naureskelemme selän takana tätä taktiikkaa käyttäville.

Ps. Eilisestä kirjoituksestani viisastuneena totesin itselleni peilin edessä: "En halua olla surullinen banaani". Aion siis kohottaa henkisen hyvinvointini tasoa. Miten se tapahtuu, god only knows, mutta yritys tulee olemaan hyvä 10.