Blogi

Kuuntelen Keanea ja varsin keskittyneesti naputan raporttia koneelle. Aika raukea tunnelma, kummallinen, jopa leijuva fiilis.

Ennakkotilasin Keanen uuden albumin iTunesin verkkokaupasta. Ilmestyy tuossa kesäkuun puolella. Odotan siltä varsin paljon, koska ykkönen on aivan loistava.

Suomen Keane voisi olla Liekki. Vähän samantyyppistä tunnelmointia. Viimeksi kävin Liekkiä katsomassa Huvilateltassa elokuussa. Hienostihan ne vetää. Ja teltan täyteen, sano.

Mikä villitys narkkareilla on muuten varastaa rapuista kuramattoja? Tekeekö ne niistä pesiä vai onko ne todella edelleenmyytävissä olevia hyödykkeitä. Tämän nimittäin saimme melkein viime yönä todistaa, ja kytäthän siinä piti paikalle kutsua. Helvetin outoa ja epämiellyttävää, sanoisin.

Miksi näin ja mihin tämä maailma on menossa...

Olipa hyvä viikonloppu Suomelle. Musiikkiväki hullaantui Euroviisuvoitosta ja jääkiekkokansa MM-pronssista. Fantastista.

Lordin harrastama provokaatio on suorastaan mainiota. Onneksi he muistivat myös epäileviä-Tuomaita kiitospuheissaan ja kehottivat heitä tekemään sen, mitä uhkasivat, jos Lordi viisut voittaa. Kuuleman mukaan saattaa olla muutto Ruotsiin ja kakan syöntiä tiedossa aika monelle. Uskon kuitenkin, että jälleen löytyy sankoin joukoin takinkääntäjiä; Lordin suosio saattaapi nousta yllättävänkin korkealle myös arvostelijoiden keskuudessa "yllättävän" voiton jälkeen.

Saas nähdä kuinka valtiovalta bändin palkitsee. Ehkä näemme Lordin linnanjuhlissa maskit ja frakit ojossa... Sitä odotellessa - mukavaa lyhyttä työviikkoa!

Nytkö se takatalvi sitten tulee! Apua, karvat pystyssä koko ajan ja pimeätäkin on kuin ryssän helvetissä. Eikös tuon kelin pitänyt lämmetä viikonlopuksi, mitä?

Onneksi on perjantai, on taas tauko paikallaan. Mieli tosin halajaisi vähän rimpsalle, mutta katsotaan nyt jaksaako tästä mihinkään kun päivä on pulkassa. Palaveriin pitäisi vielä kolmen aikoihin rynnätä.

Ensi viikolla koittaakin sitten kissanpäivät: ensin on helatorstai ja sitten pääsenkin Haikkoon hellimään itseäni. Samppuspullo auki ja parvekkeelle rentoutumaan. Ahhhhhhhh. Hyvin jaksaa ensi viikon sitä odotellessa.

Kuumottavaa viikonvaihdetta!

Jyrki Katainen. Mies - mene itseesi.

Kailottelet turuilla ja toreilla, että presidenttimme valtaoikeuksia tulisi kaventaa, että hänen pitäisi keskittyä pelkästään edustamiseen ja jättää päätöstenteko muille. Mietitkö yhtään, mitä puhut?

Mitä tekee maamme uskottavuudelle, jos keulakuvallamme on vain nukkehallitsijan asema? Kuka ottaa enää valtiovierailut tosissaan, jos tapaa henkilön, jolla ei todellisuudessa ole mitään vaikutusvaltaa yhtään mihinkään asioihin?

Laukoisitko todella tällaisia kommentteja, jos Saulista olisi tullut presidentti? Toivoisitko sinä, että Sauli olisi vain kansankukkasena, ilman minkäänlaista sananvaltaa? Vai onko kyse nyt nimenomaan siitä (mikä olisi äärettömän lapsellista), että Halonen pistää teille porvareille kampoihin sulkemalla etenemishissit, käyttämällä hänelle annettuja valtaoikeuksia omasta mielestään oikeudenmukaisella tavalla?

Kuka korvaa presidentin viimeisen sanan sanojana? Pääministeri? Puoluejohtajat? Kaikissa asioissa ei voi tehdä konsensuspäätöksiä. Luulin, että sinä, jos joku, sen tietäisit.

Todettiin juuri kollegani kanssa "huvittuneina", että on yksi asia, että ei nää muissa kerroksissa istuvia työkavereitaan päiviin, viikkoihin, pahimmassa tapauksessa kuukausiin, mutta kaikista kummallisinta ja ei-niin-mukavaa on se, että ei näe edes samassa huoneessa istuvaa kolleegansa välttämättä päiväkausiin. Juoksemme ristiin palaverista toiseen kone kainalossa ja jos olemme yhtä aikaa paikalla, olemme molemmat niin keskittyneitä hommiimme, että sanaakaan ei juuri vaihdeta. Täytynee kohta alkaa bookkaamaan tapaamisia työparin kanssa. Ihme, että kerkesimme tänään edes lounaalle yhdessä (nimimerkillä 3 minuutin mikroateria on ystäväsi)...

Tähän ei auta muu kuin eräästä hyvin kuvaavasta sarjakuvasta poimimani vitsi:

Karhu ja Jänis ovat metsän siimeksessä asioilla. Karhu kysyy Jänikseltä: "Onko sinulla ongelmana, että paska tarttuu turkkiisi?"
Jänis vastaa: "Ei..."
Karhu: "Hyvä", ottaa Jäniksen ja pyyhkii sillä takapuolensa.

Mukavaa loppuviikkoa!

Kävinpä sitten hankkimassa itselleni uudet biksut kesärannoille. Ja totesin samalla, että olen saanut kovasti uusia luomia = paniikki. Mielenrauhan saadakseni joudun varmasti menemään lääkärille niitä näyttämään, kamalaa! Olisi ihanaa jos todettaisiin, että niistä ei ole haittaa, tämmöisen luulosairaan on helppo kuvitella heti kaikki pahimmat kauhuskenaariot.

Yritän aina ottaa aurinkoa runsaasti mutta varovasti eli käytän korkeita suojakertoimia ja runsaasti rasvaa. Enkä yleensä sen takia pahemmin kärvähtelekään. Tämä kevätaurinko on kuitenkin kaikista petollisin kun ei edes tajua vielä olevansa vaarassa palaa. Rannalle lähtiessä meno on ihan toista.

Bikinit on kuitekin kivat enkä malta odottaa että saan laittaa ne päälle. JEE!

Mikäs sen mahtavampaa tällaiselle persjalkaiselle kuin todellinen innovaatio housunlahkeiden lyhentämisen saralla: pikapalte. Tai no, sitähän on ollut olemassa jo ties kuinka ja kauan, mutta kun itse löysin sen, koin todellisen ahaa-elämyksen. Uskomattoman helppo käyttää - ja poistaa, sekin vielä!

Housunlahkeissa tuntuu olevan liikaa mittaa lähes joka paikassa, jossa myydään edullisia ja trendikkäitä vaatteita. Zara, H&M, ClaireDK puhumattakaan VeroModasta. Normaalit koot muuten mutta housunlahkeissa on aina muutamia senttejä ylimääräistä. Ainoat housut, joissa on edes jotain toivoa löytää oikean mittaista lahjetta, ovat farkut. Siispä käytän pikapaltetta ja nautin. Ei tarvitse leikata lahkeita tai ommella, olen molemmissa ihan tuhottoman huono.

Täytyypä siis tänään suunnistaa kauppaan: pikapalte pääsi loppumaan ja kesäksi hommatut pellavahousut huutavat tuunausta, :D

Ja taas on perjantai! I-HA-NAA! Aurinko paistaa ja elämä hymyilee. Täytyy varmaan käydä ostamassa jotain kukkasia kotiin, ja tietysti äidille!

Sunnuntai onkin sitten todellinen perhepäivä, menemme mamman luokse syömään ja viettämään aikaa. Kaikki lapset koolla siippoineen which is nice.

Täytyy jatkaa hommia. Eilinen semma vei taas puoli päivää työajasta ja sen kyllä huomaa, maili huutaa leipää ja postiboksi on täynnä mitä kummallisempaa lippulappua :D. Tyhjennän sen ennen viikonloppua - that I promise.

Mukavaa viikonvaihdetta ja oikein antoisaa äitienpäivää. Muistakaahan hemmotella niitä mammojanne!

Vietän nykyisin suurimman osan tehokkaasta peliajastani työpaikalla. Resurssivajausta täällä siis. Katselen kuinka selkäni takana aurinko nousee, paistaa, laskee; raahustan kotiin, makaan sohvalla - ja toistan. Päivästä toiseen. Toki yritän jossain välissä harrastaa jotain, mutta kieltämättä klo 21 jälkeen sekin on aika haasteellista. Ihmissuhteiden huollosta puhumattakaan.

Huolestuttavinta tässä kuviossa on se, että olen jo tottunut siihen, että normaali työpäivä kestää 10 tuntia ja että syön lounaan 3 minuutissa. En enää välitä. Ärsyttää vaan ihan suunnattomasti kun elämän parhaat päivät, kuukaudet ja vuodet juoksevat ohitse. Työtilanteesta on sanottu, mutta kun valitukset kaikuvat kuuroille korville, on ilmeisen luovuttamisen aika. Tai uuden duunin etsimisen aika.

Pohdiskelen tässä vaihtoehtoja. Näen mielessäni Kolumbuksen mainoksen, jossa heppu makaa auringon alla ja laskeskelee heinä suussa pilviä. Ehkä tuollainen kesä helpottaisi? Saisi ajatuksen juoksemaan ja selkeyttäisi suuntaa? Mene ja tiedä. Fakta on kuitenkin se, että jossain tulee raja vastaan. Jos ei fyysisesti niin psyykkisesti.

Anteeksi teille kaikille, joille tiuskin kun olen väsynyt. Syy ei ole teissä. Syy on minussa kun teen tätä itselleni ja alistun taistelutta. Koittakaa kestää, kyllä mä täältä vielä nousen.

Valkoiset vaatteet ovat ihania. Ne kirkastavat kantajansa olemuksen jotenkin enkelimäiseksi. Mitä valkoisempi ja hennompi materiaali, sen parempi. Kun pitää yllään valkoista, hommat eivät yksinkertaisesti voi mennä pieleen. Ainoa ongelma valkoisen käytössä on se, että sen ihana enkelimäisyys tahraantuu niin kovin helposti. Kuten enkelimäisyys yleensäkin. Ja sitä tahraa on kovin vaikea saada pois. Vaikka se ihanin valkoinen vaate olisi mitä ihaninta ja pestävintä puuvillaa, tahtovat tahrat tarttua ikuisiksi ajoiksi. Vaikka ne värillisistä vaatteista irtoaisivat helpostikin. Onko tämä joku vaateteollisuuden kikka vai onko kyse luonnonlaista? Stigmat ovat, näkyvät ja pysyvät?

Hankin itselleni juuri uuden ihanan valkoisen jakun ja tänään huomasin kauhukseni, että siinä on jo pari tummaa läiskää. Ei aavistustakaan mistä olen ne siihen saanut, mutta pois ne eivät ainakaan pyyhkimällä lähteneet. Nyyh. Täytynee ottaa huonekalusuoja-aine käyttöön. Tai teetättää siihen teflon-pinta. Mistäköhän sellaisen saisi...?