Sattuu, sattuu, sattuu, sattuu, sattuu, sattuu…
Ei varmaan tätäkään pitäisi kirjoittaa, mutta kun en osaa näitä asioita kenellekään sanoa. Seuraavana lässytys on uskomatonta tunteellista paskaa ja sellaista välttävien kannattaa vaihtaa kanavaa nyt.
Tuntuu että niskaan valuu vaan paskaa edelleen…
Olen juuri viettänyt aikaa todella mahtavan ihmisen kanssa joka on minusta kiinnostunut, mutta hän huomaa kuinka rikki olen ja olen itsekin kertonut että olen kykenemätön suhteeseen juuri nyt. Hän tuskin haluaa minua tavata kuin korkeintaan ystävänä… Hyvä että edes niin… ja ymmärrettävää…
————————————————————————
Edellinen joulu oli jo suurta ahdistusta täynnä… Muistan kun viime jouluna lähdin taksilla kotiin ihmisten… perheen luota joita rakastan. Luulin silloin että en koskaan enää palaa takaisin… Itkin taksikuskin kanssa… niin taksikuskin kanssa. Kaksi aikuista miestä itki…
Kuitenkin minulla oli suuri onni että yrityksemme jatkui…
Vaikean ja monivivahteinen suhteeni naiseen jota rakastin ja rakastan edelleen päättyi jo… en tiedä kuukausi sitten. Lyhyt aika. Odotin tätä joulua ja yhteistä aikaa hänen kanssaan… ja mahdollisesti lasten kanssa (jos siis olisivat kotona eivätkä isällään). Lapset eivät minun, mutta heistä tuli minulle hyvin tärkeitä.
No nyt sitten en vielä joulua kenenkään kanssa… Tiedän että ei pitäisi mutta luen hänen kirjoittamia asioita netistä… Sitä kuinka hän on löytänyt jo ihmisen jonka kanssa olla… Sattuu… Sitä kuinka hän viettää joulun tämän ihmisen kanssa… Sattuu… Sitä kuinka hän antaa itsensä kauniisti paketoituna (tms.) hänelle lahjaksi… Sattuu… Sattuu, sattuu, sattuu…
Jos joku eroon etsii syyllistä niin kai se pääosin on minussa. Tein paljon väärin ja olen saatanan vaikea ihminen. Olen eron jälkeen nimitellyt ja haukkunut häntä hänelle itselleen… En missään julkisesti tai kenelläkään muulle. Purkanut pahaa oloani… Suorastaan oksentanut verbaalisesti… Oksentanut kuten oksensin oikeasti kun hän kävi kertomassa suhteemme loppumisesta…. No olen saanut samalla mitalla takaisin… Hän on solvannut minua julkisesti ystävilleni ja ystävillemme… Ei vain kerran vaan useammin… Luulen että ansaitsen sen kaiken…
Olen nyt tehnyt vaikean päätöksen ja poistan ihmisen elämästäni. Poistan puhelinnumerot, poistan sähköpostiosoitteet ja lisään ne roskaposti suodattimeen, jotta en saa häneltäkään viestejä. Hän ei halua kuulla minusta niin en halua kuulla vastaavasti hänestä. En kestä kuulla… Jos voisin painaisin reset nappia päästä jolla saisin hänet mielestäni… Toivon että hän muuttaa numeronsa salaiseksi jos se ei sitä ole. Koska en muista sitä ulkoa. En voisi vahingossakaan sitä kaivaa enää esille…
Taas iso mies itkee.. Sattuu, sattuu, sattuu, sattuu, sattuu, sattuu, sattuu, sattuu, sattuu, sattuu, sattuu, sattuu, sattuu, sattuu, sattuu….