Cityparin elämää

Ihan järkyttävä matkakuume taas päällä. Maailmassa on kaksi asiaa, joita on liikaa, ja jotka tekevät mut surulliseksi juuri siksi, etten voi koskaan saada niitä kaikkia tai lähellekään – liian monta…

Hajoo pää. Töiden takia. Niitä on nyt aikasta paljon, mutta ei se vielä mitään. Stressaavinta on, kun asiat ovat keskeneräisiä, siis kun ei oikein tiedä, mistä tarkalleen ottaen tekee ja…

Tunne-elämä on kummallinen juttu. Joku kun keksisi, mitä se kemiaksi kutsuttu oikeastaan on, ja mistä hitosta johtuu, että jonkun kanssa sitä on ja toisen kanssa ei, kun itse ei pysty…

Olen taas saanut IhQa huomioita pikaviestein.

En olekaan piiitkään aikaan herännyt, ja myös noussut, niin aikaisin kuin tänään – kahdeksalta. Menin taas vasta pikkutunneilla nukkumaan, mutta herättävä oli juttukeikan takia. No, se tuli hoidettua, ja sitten…

Lunta tulisi jouluksi. Sitä olisi tarpeeksi, muttei liikaa, jottei kulkeminen ja muu toiminta hankaloituisi. Pakkasta oli tasaisesti parista asteesta viiteen. Tämä tila kestäisi vaikkapa kuukauden verran, tammikuun lopulle. Sitten tulisi…

Inhoan tulla väärinymmärretyksi. Ja inhoan kun ihmiset tekevät omia, päättömiä tulkintojaan mistään mitään tietämättä. Ja varsinkin inhoan, kun joku luulee tietävänsä sisimmät mietteeni paremmin kuin minä itse. Toki tiedän, ettei…

Miksi pitää olla näin surullinen olo? Ahdistus muuttui surumielisyydeksi, joka on tasaisempi, muttei välttämättä parempi olotila. Pari päivää on jo itkettänyt ajoittain, mutten kykene itkemään kunnolla, vaikka yleensä se ei…

Toivottavasti. Heräsin aamulla hyvän ystäväni soittoon, ja itse asiassa hyvä että heräsin; muutoin olisin nukkunut liian pitkään. Oli kiva jutella ja tulin heti hyvälle tuulelle. Soitto sai miettimään, että tyhjältä…

Menin kahdelta sänkyyn nukkuma-aikein. Puoli neljän maissa oli pakko luovuttaa – en taaskaan kyennyt nukkumaan. Yöt ovat parasta aikaa, mutta kyllä mä silti voisin välillä elää normaalin ihmisen tavoin. Minkäs…