Epätodellista
Olojen olo on…
…ja töistä palattua otin huomaamattani kahden tunnin pikkunokoset. Saa nähdä kuinka yöunien käy; ainakin saa laittaa tulpat korviin, sillä alakerran juottolan porukat ovat viime aikoina olleet aika kovaäänisellä päällä. Toisaalta…
Olo on aika virkku…
… päivän nuutumuksen jälkeen. Nukuttuani tunnin nokoset hienosti päällystämälläni sohvalla ja napattuani ontelokuurin ekan antibiootin, ei ihmekään. Päivällä tilanne oli toisin; tuntui kuin päässä olisi ollut vain jotain jähmeää, liikkumatonta…
Jos joku joskus jotai…
mutku ei kukaa koskaa mitää nii aina vaa…” Tämä hieno riimittely oli aikoinaan keskikoulun tyttöjen vessanseinässä. Osuvaa, ytimekästä, suoraan sieluun. Näinhän se on, tämä elämä. Ajattelemme, että jos joku ensin…
Hiljaiselo jatkuu…
… tänään tosin vain muutaman tunnin enää, sillä silloin porukat = 3 poikaani ja exä tulevat päivälliselle. Ip on kulunut vähän kerrallaan syömisiä valmistellen. Muutoin päivä on ollut pientä nyppimistä…
Hiljaisuus – hyvä vai paha merkki?
Ulkoa toki kuulen erilaisia ääniä, samoin kerrostalon sisäisiä ominaisääniä. Täällä vain on hiljaista. Hetki sitten otin pariston irti seinäkellosta, jossa on todella kova ääni. Äänet korostuvat pitkään jatkuneen päänsärkyni vuoksi….
Hiukan ennen pimeää…
…ja kynttilöiden sytyttämistä, ankaran viikon jälkeinen seesteinen hetki. Perjantaina tuli päätökseen yksi projekti, kun tyhjäsin sekä loppusiivosin edellisen asuntoni jossa juniori oli asustellut yksikseen. Loppusiivous on aina kova juttu, sillä…