Päättyi saikku ja alkoi kesäloma – joka sitten muuttuikin saikuksi. Vt-tt-tri sanoi jotta mennähän viikko kerrallaan. Tarkoittaa (ymmärtääkseni), että kesäloma ei ala ennen kuin saikuttelo loppuu? Jotenkin oli kuitenkin epävarman, epätietoisen ja jopa epäuskoisen kuuloinen kun kerroin eilisestä astmakohtauksestani. Vähennettiin lääkitys kuitenkin vain aamunapiksi. MInä yksinasujana kun pelkään hiukan öisin tapahtuvia sairastumisia.
Omt-tysiotepareutti sen sijaan levitteli karvaisia kämmeniään: no can do. Rangan ympärillä olevat lihakset olivat niin jännittyneet (suojellessaan jotain mutta mitä?) ettei niitä saanut kuin hiukan pehmenemään. Jännittyneisyys kuitenkin ilmiselvästi osoitti kivun todenperäisyyden. Tämä huojensi: yhä toisinaan epäilen omia tuntemuksiani 🙂
Juhlinko nyt siis lainkaan kesäloman alkua? Vähänhän vesittyivät kaikki Kainuuseen lähtösuunnitelmat yms. joissa tarvitsee istua autossa pitkiä toveja. Onnekseni en ollut mitään tarkkaa sopinut, joten ei tarvitse minkään osapuolen mitään perua. Olo on ihan ok, tunnin päikkäreiden jälkeen, Lidlistä ostamani ”sitruunalimonadiolutjuoma (alk < 1%) handussa, ja kuunnellessani Harju&Pöntistä.