Päivä taitaa käydä lyhyeksi johtuen pitkistä yöunista – tai pikemminkin aamu-unista. Ilta venähti hyvässä seurassa pitkälle aamuun, joten nyt on revittävä päivän lopputunneista kaikki mahdollinen. Ei, mitään en kadu kuitenkaan, sillä kyllä kaikki on mennyt ansioidensa mukaan.
Kylmä pakkaspäivä, kroppa kieltäytyy pukemasta päivä- tai ulkovaatteita päälleen, joten kuinkahan mones pyjamapäivä tästä tuleekaan tänä talvena? On kiva kun ei kukaan vaadi mitään, vaan voi tehdä omien fiiliksiensä mukaan; se ilo tästä sinkkuudesta on vaikka olisikin sitten ainoa 🙂
Se epäilo sinkkuudesta kuitenkin on, että ruoka ei valmistu ellei sitä itse lähde tekemään. Koko ruoanlaittotaito on vähän kerrassaan rapistunut ja taantunut sille tasolle, ettei kohta kehtaa alkaa kokata mikäli olisi tarpeen tehdä vierasruokaa.