Olipa siis niin toiminnantäyteinen vkl, että varmaan puolet jo unohtunutkin. Perjantaina sain käyntiin vaateprojektin: kävin läpi kaikki hyllyt ja roikkutangot, useita vaatteita koetin päälle, useimmat tiesin kokeilematta. Kaksi kassillista jakoon, hiukan suoraan roskiin, yksi laatikollinen ensi kesäksi odottamaan josko sentit karisisivat. Vaikka ylikilot ärsyttävätkin, en ota niistä paineita vaan koetan järjen puitteissa saada niitä vähenemään. Siksi muutama pieneksi käynyt suosikkivaate jäi vielä elämään.
Lauantaina jatkui hirmudraivi! Syytän tästä kipulääkitystäni, joka on ilmeisen toimiva. Syytän, sillä ip aloin tajuta mitä kaikkea oli tullut tehtyä, ja että tästä ei hyvä seuraa. Sillä: jos ihminen ei tunne kipua, ei hän voi tietää rajojaan ja duunaa sellaistakin joka olisi parempi jättää väliin. Niinpä vasteen vähetessä alkoi aivan älytön särky, joka ei ollut loppua uudesta napistakaan. Mut olipa hyvä fiilis kaikesta tehdystä työstä! Hiukan koetin levätä, jotta illan latotanssit eivät menisi ihan pommiin. Ystäväni tultua saunoimme, söimme pienesti ja kävimme tanssahtelemassa puoleen yöhön asti. Aamukuudelta hänelle tuli mieleen, että koira on kotona ihan yksin, ja varmaan koivet ristissä.
… josta syystä ajoimme päästämään koirun ulos 🙂 ja sen jälkeen nukuimme ja torkuimme pitkälle iltapäivään. Aamiaistettua tuli yllärinä juniorinsa täysi-ikäisyyskahvien järkkääminen. Pikaleipominen käyntiin, ja saatiin kaikki valmiiksi ennen kuin exänsä (jonka tapasin nyt ekan kerran) ja muu porukka keräytyi pöydän ympärille. ’Juhlat’ onnistuivat yli odotusten, ja pääsimme palaamaan tänne 23 paikkeilla… Juodusta kahvista johtuen unesta kiinni saaminen vähän kesti…
Aamulla mies lähti töihin, ja minä asetuin tähän näppikselle, ja kohta alan tsekata päiväristeilyn tarjontaa. Olo on mitä mainioin 🙂