Eilen kävin työterveyshoitajan ”määräämällä” lääkärin vastaanotolla (käynti pohjusti ensi viikon työterveyspalaveria joka taas on HR-päällikön ”määräämä”). Käynnin tuloksena minulta lupaa kysymättä ”määrätty” saikku palaveriin asti. Näissä ei siis kysytty allekirjoittaneen suostumusta kuin nimellisesti. Saikku tuli nukkumista varten.
Etoo ajatus koko palaverista, sillä jo koettujen pomopalavereiden tiimoilta tiedän, ettei todellista kohennuskeinoa työhöni ole olemassa. 2011 selkäjuttu oli toinen: palaverissa löytyi yksinkertaiset keinot, joiden ansiosta palauduin työelämään ja motivoiduin jälleen. Tämänkertaisen ongelman syyt ovat syvemmässä: liikaa liian huonosti perehdytettyä työtä.
Koetan saada syyllistymisen tunteen karistettua, nauttia näistä kauniista kevätpäivistä, nukkua aina kun voin, puuhastella kaikkea pientä kivaa. Jo aloitin: huonekasvit on mullitettu ja siemeniä pistetty itämään. Ovat sellaisia puuhia, joissa mieli lepää ja ajatus rauhoittuu. Toisaalta tulee myös ajateltua monenmoista. Nyt funtsin ystävääni, joka on jaksanut jo kaksi vuotta tukea krempoissani, vaikka olen ajoittain ollut väsymykseni vuoksi varsin ärhäkkä. Hän oli ke-saunomassa ja lähti aamulla; pistin hänelle sekä tekstarin että spostin näiden ajatuksieni pohjalta.