… vaikka yli puoli vuottahan tuossa meni ilman merkintöjä. Lyhyt referaatti: syksyllä alkoi yt-neuvottelut, ja ryhdyin työnhakuun. Yllättäen sain mahdollisuuden siirtyä vain toiselle osastolle, ja mielelläni otin tilaisuudesta vaarin. Uusi työ alkoi tammikuussa. Sen jälkeen elämä on ollut yhtä helvettiä. Jo kahdet pomopalaverit olen käynyt omasta pyynnöstäni, sillä kun ei pelitä niin ei pelitä.
Olen antanut reklamaatiota siitä, ettei osastolle tuleva työntekijä saa kunnollista työnopastusta. Edeltäjäni/työhönopastajani opettelee itse uutta työtään eikä siten voi olla riittävästi apuna. Niinpä tammikuussa tekemäni ISOT mokat tulevat yhä vain vastaan, ja työt sen kuin kasaantuvat ja stressi sitä mukaa. Ikätarkastuksessa käydessäni ja työssä-jaksamisesta keskusteltaessa tarjosivat sairaslomaa tai työterveysneuvotteluja lääkkeeksi tilanteeseen. Torjuin tarjouksen, sillä toivoin voivani prosessoida hankalan tilanteen itse pääkallonpaikalla eli työssäni.
Tämä ei ole kuitenkaan onnistunut. Viimeviikkoisen pomopalaverin jälkeen minulle kerrottiin, että jotta voisin jäädä talvilomalleni (ke vika päivä), saisin tehdä pakolliset, kiireiset työt alta pois muiden hommien kustannuksella. Kissan villoja. Iso pomo lykkää työtehtäviä minkä kerkiää, ja en nyt tiedä voinko jäädä talvilomalle lainkaan. Pikkupomo myötäilee isoa ja on toisaalta ymmärtäväinen minua kohtaan. Perseestä koko tilanne, anteeksi vain.
Minä olen NIIN puhki, mitä en ihmettele koska olen jo pari kuukautta tehnyt töitä 10-12h per päivä saadakseni aikataulua kiinni, että oikein odotan millon lopullinen brakaaminen on edessä.