Ohrwurm saksaksi, brainworm englanniksi mutta ilmiö on universaali. Päässä soi jokin kappale tai melodianpätkä soi kappale tai melodianpätkä uudelleen soi ja soi uudelleen musiikki. Nyt olen vihellellyt Tiikerihaita, tai sitä sen päämelodiaa, koko aamupäivän.
Onneksi, tavallaan, musikaalinen mielikuvitukseni on surkea (kompensoin sitä erittäin värikkäällä eroottisella mielikuvituksella). Pystyn suurin piirtein kuvittelemaan soittavani päässäni, mielikuvituspianolla pimputtaen jonkin Ukko-Nooan alusta loppuun. On ihmisiä, jotka voivat käydä ajatuksissaan läpi kokonaisia lauluja, jopa sinfonioita. Beethoven nyt ääriesimerkkinä, joka kuuronakin sävelsi, tai ehkä sen ansiosta, suurenmoista musiikkia.
Minulla nämä päässä soivat kipaleet näyttävät olevan suomi-iskelmää, musiikkilaji, jota inhoan. Oma teoriani on, että lapsuudessa ja varhaisnuoruudessa kotonani soitettiin surkealla levysoittimella niitä karmeita Finnhits-vinyylejä. Se musiikki on vajonnut jonnekin olemukseni pohjalle ja jonka jokin tiedostamaton ärsyke saa sitten taas uudelleen pintaan. Toinen altistava tekijä oli Heikki Hietamies ja Lauantaitanssit. Sitä kiekumista oli kuunneltava vaikka toiselta kanavalta olisi tullut vaikka mitä parempaa.
Joten lasten vanhemmat, ajatelkaa millaista musiikkia lapsillenne soitatte. :p