jeeee

Polkaisin pitkästä aikaa keskuspuistoon omenapuutani katsomaan ja sydän oli haljeta punnertaessani sohjossa etiäppäin. Pahempaa oli tulossa. Puu oli päihittänyt pakkasen, päästäiset, myyrät, citymarsut ja -kanit, jänikset, rusakot, hirvet ja olifantit,…

Lumen litistessä ja lätistessä otin luurin käteeni ja soitin Bob Dylanille. Tuut—tuut—tuut—tuut– ”MraauughBoDylln!” Onneksi olin soittanut Bobille ennenkin, joten aavistelin, että toisessa päässä oli oikea henkilö. “Hei Bob! Tässä augiem.”…