Lupaviidakko.fi

(Tarinat osoitteesta: https://lupaviidakko.fi)

Opiskelun ja työnteon yhdistelmä on rankka mutta palkitseva, kunnes tälle aktiivisuudelle asetetaan kohtuuttoman kova hinta. Tarina työnteosta, huonosta tuurista ja epäoikeudenmukaisuudesta.

Muutamia vuosia sitten työskentelin anniskeluravintolassa portsarina. Päätin tehdä näitä hommia opintojen ohella, jotta saisin lisätienestejä. Eräänä työiltana olin alkuillasta yksin työvuorossa, koska muut järjestyksenvalvojat eivät olleet vielä saapuneet paikalle. Pian baarimikko ilmoitti pöydässä istuvasta aggressiivisesti käyttäytyvästä nuoresta miehestä, joten menin juttelemaan miehen kanssa. Mies riiteli baaripöydässä kaverinsa kanssa ja kun kysyin miehen vointia, tämä nuori herra haistatti minulle törkeyksiä. Tämän perusteella kehotin miestä poistumaan baarista, mutta sain vain lisää törkyä naamalle.

Mies ei suostunut poistumaan, joten viimein menin miehen tuolin taakse ja jouduin ottamaan miestä kainaloiden alta kiinni. Mies löi minua kyynärpäällä mahaan ja kaaduimme maahan. Kaikesta vastustelusta huolimatta sain kuitenkin miehen ulko-ovelle ja viimein ulos, vaikka mies vielä yritti tarttua muun muassa ovenkahvaan. Baarin ulkopuolella luonnollisesti päästin otteeni irti, koska mies käyttäytyi uhkaavasti.

Mies kuitenkin kaatui maahan kyljelleen, jolloin hänen kolme ystäväänsä riensivät paikalle. Mies oli kunnossa ja jutteli ystävilleen. Kaikki olivat rauhallisia ja eräs miehen kavereista jopa tuli pahoittelemaan miehen käytöstä. Kaveriporukka poistui paikalta hetkeksi, mutta palasivat pian autolla takaisin.

Tuolloin seurue totesi, että maahan kaatuneella miehellä sattuu polveen ja hampaisiin. Minä ja työvuoroon tullut kollegani, joka on työskennellyt muun muassa lääkintämiehenä rauhanturvaajan tehtävissä, tarkistimme yhdessä miehen kuntoa ja katsoimme myös suuhun taskulampun kanssa. Emme nähneet miehessä verta missään, mutta ohjasimme kuitenkin hänet menemään lähimpään terveyskeskukseen. Seurue poistui paikalta, mutta huusivat vielä perään: ”Sä joudut vielä vaikeuksiin tästä”.

Tämän kaiken seurauksena minut haastettiin oikeuteen pahoinpitelystä. Juttu kaatui niskaani, koska oikeuden mukaan en jututtanut tarpeeksi kauan miestä ennen fyysistä poistoyritystä. Oikeudessa minua myös syytettiin miehen tajuttomaksi kuristamisesta, ja kun katsoimme valvontakameran tallenteita, oikeus totesi miehen rimpuilun, vastustelun ja oven kahvaan tarttumisen olevan vain ”tahattomia refleksejä”. Oikeus tulkitsi tilanteen niin, että mies oli ollut koko poiston ajan tajuttomaksi kuristettu.

Oikeudessa ystäväporukan lausunnot erosivat huomattavasti toisistaan, mutta kaikki kertoivat, että kaatuneen miehen naamalta oli vuotanut ”valtava määrä verta”. Oikeus katsoi, että minulla ja lääkintämiehenä olleella kollegallani ei ollut pätevyyttä todeta sitä vuotaako miehen naamasta verta vai ei. Oikeudessa ystäväporukka todisti, että miehen vamman laadut olivat niin vakavia, että heidän oli ajettava mies suoraan sairaalaan.

Kuitenki kaveriporukka kertoi ajaneensa miehen kotiin 300 kilometrin päähän täysin toiseen kaupunkiin. Kotona mies oli hypännyt taksiin ja mennyt sairaalaan. Sairaalassa mies oli todistusaineiston mukaan puhaltanut muhkeat promillet ja saanut tikkejä leukaansa. Oikeus katsoi, etteivät minun ja kollegani lausunnot ole päteviä, koska olemme työkavereita ja siksi olemme voineet sopia asioista keskenään. Sen sijaan kaveriporukan lausunnot olivat täysin legitiimejä. Eräs seurueen jäsen jopa totesi oikeudessa, että ”Näillä miehillä nyt on tapana kännissä tapella”.

Jouduin maksamaan vahingonkorvauksia ja oikeudenkäyntikuluja lähes 10 000 euron edestä. Sinne menivät kaikki säästöt ja maksan edelleen. Yhä mietin, mitä nämä kaverit oikein pohtivat jos kerran totesivat vammojen olevan niin vakavia että mies täytyy saada heti hoitoon, mutta päättivät silti ajaa miehen toiselle puolelle Suomea tämän omaan kotiin?

- Usko meni

Internetin Hannu Karpo löytyy osoitteesta: https://lupaviidakko.fi/

(Tarinat osoitteesta: https://lupaviidakko.fi)

Maajussin arki koetaan julkisuudessa niin, että me farmarit kuljemme haalareissa heinänkorsi suussa rapsutellen eläimiä. Mitä tämä todellisuudessa onkaan? Byrokratiaa jonka yksi tai kaksi yli-innokasta virkamiestä/naista voi tuhota hetkessä. Jos tahtoo ja tahtoohan ne.

Eletään aikaa jolloin Farmarilla oli uusi kotieläintila. Kaikki oli kunnossa ja eläimet olivat hyvässä kunnossa niin omistajan kuin hoitavan eläinlääkärin mielestä joka tilalla vieraili säännöllisesti. Tilalla tehtiin normaalit eu-tarkastukset ja kaikki oli loistavasti. Uutta karjasuojaa kehuttiin ja oltiin malliesimerkkejä.

Mikä sitten muutti tilanteen ja sai Farmarin mielen niin mustaksi, että oli jo heittämässä kirvestä kaivoon ja menossa itse perään?

Yksi soitto valtion virassa olevalle henkilölle, joka sattui olemaan valvontaeläinlääkäri. Kaksi käyntiä ja tilalla kaikki tehdyt toimet olivat väärin. Mikään mikä oli ollut hyvää vuosia ei enää ollut julkaisukelpoista yhden ihmisen mielestä.

Farmari joutui kahdella käynnillä kuuntelemaan huutoa, komentelua ja julkaisukelvotonta tekstiä kyseisen valvontaeläinlääkärin suusta, että kyllähän se mielen masentaa kun ennen kaikkien muiden mielestä asiat ovat olleet hyvin. Eläimet eivät saaneet enää laiduntaan samoilla pelloilla, ei kuopsutella pihalla vapaana eikä edes kakkia pellolle.

Kun Farmari oli tehnyt työnsä niin, että lakipykälät täyttyvät ja menevät jopa niiden yli niin kyseisessä tilanteessa virassa ollut henkilö ei nähnyt enää metsää puilta. Kieltolistaa oli tekemässä ihminen jolla ei ollut tuotantoeläimistä kokemusta, ei tietoa ruokinnasta eikä mistään muustakaan mikä taas oli Farmarin ammattitaitoa.

Yönsä Farmari mietti, että ajaako toimintansa alas ja joutuu konkurssiin. Lopettaako eläimet ja itsensä vai jatkaako taistelua ilmeisen syvässä suossa virkavaltaa vastaan.

Farmarilla oli onneksi ystäviä, niitä joille tämän asian voi kertoa jotka loivat puolen vuoden taistelun aikana uskoa, toivoa ja rukouksia, että asia hoituisi.

Farmari päätti taistella, nousta suosta! Yöt luettiin lakia ja pohdittiin, miten tässä voi antaa vastinetta kun toisella on pohjalla pätevyys yliopistosta eikä lainkaan työkokemusta kun taas itsellä on työkokemus ja ammattitaito.

Kyynelten ja vihan kanssa Farmari rakensi uudet laitteet ja tarvikkeet karjasuojaan. Teki kaiken hienommaksi kuin paikallisessa vanhainkodissa. Eristi eläimet toisistaan jotka ennen saivat olla yhdessä ja nauttivat siitä. Vaihtoi ruokinnan toisenlaiseksi vaikka edellinen oli toimiva ratkaisu. Farmari joutui myös tekemään raskaita päätöksiä ja luopumaan ystävistään "Koska ne nyt ei vain voi olla täällä.", sanoi virkamies.

Farmari valitti virkamiehen toiminnasta esimiehelle tuloksetta. Eihän meidän virkamies voi noin sanoa. Seuraava pykälä oli Aluehallintovirasto. Ei meillä mitään asialle voida, hänen esimies hoitaa asian sanottiin tästä toimipisteestä. Virkamiestä taputeltiin päähän ja kehuttiin kuinka hyvin hän toimi. Sai taas yhden epäkohdan karsittua tästä maatalouden maasta.

Viimeisenä toivonaan Farmari soitti Eviraan sekä Maa-ja metsätalousministeriöön. Siellä oltiin asiasta jo kiinnostuneita. Farmari sai vihdoin kuulla lauseen joka sai kyyneleet silmiin ilosta puolen vuoden taistelun jälkeen. Ei teiltä hyvä Farmari voida vaatia tälläistä jos muiltakaan ei vaadita, eikä näitä asioita vaadita keneltäkään, koska se ei ole lakipykälien mukaista.

Tuli tuomiopäivä. Viimeinen tarkistus. Farmarilla oli kansiollinen tekstiä, taulukoita ja lomakkeita. Hän oli valmis sotaan! Ilmeisesti jossain ylemmällä taholla oli ilmoitettu virkamiehelle, että nyt voisi hiljentää tahtia. Farmari sai lopullisessa päätöksessä noottia vain kirjanpidosta sekä siitä, että eläimet olisi ruokittava.

Vaikka Farmari sai ison kiven sydämeltään vaikuttaa tämä virkamiehen tekemä päätös myös tulevaisuuteen. Hän maksaa takaisin jo maksettuja eu-tukia, aiheettomasti koska päätös näiden perumiseen on tehty ennen lopullista tuomiopäivää. Valittaa voi mutta sillä ei ole vaikutusta, sanottiin kun hän soitti papereiden lähettäjälle.

Farmarin valitti kirjallisesti yli 20 sivua virkamiehen toiminnasta. Saman verran hän antoi vastineita omasta toiminnastaan. Kuvia, tekstiä, lakipykäliä ja vaati perusteluita asioille. Hän ei koskaan saanut virkamieheltä suoria vastauksia kysymyksiin.

Farmarin piina jatkuu varmasti myös lähitulevaisuudessa. Ei ole varmaan tulossa enää niitä vuosia joissa Farmari nautti työstään. Nyt kaikki on kirjattava ylös ja arki on suorittamista. Onko vesiautomaateissa vettä tiettyyn mittaan asti? Oliko rehuannos nyt grammalleen sopiva? Kasvaako nuori eläin juuri mittojen mukaan vai jääkö gramman liian pieneksi? Vaikka Farmari voitti tämän erän, kuinka monta kertaa ihminen jaksaa taistella tuulimyllyjä vastaan?

Kirjoitan tätä Farmarin ystävänä joka seurasi taistelua koko matkan ajan. Olin se joka vastaa yöllä itkuisiin puheluihin, kun Farmari istuu karjasuojassa pulttipistooli kädessä valmiina kadottamaan työkaverinsa ikuisesti. Olen myös se Ystävä joka auttaa jatkossa.

Internetin Hannu Karpo löytyy osoitteesta: https://lupaviidakko.fi/

(Tarinat osoitteesta: https://lupaviidakko.fi)

Olen parturi-kampaaja ja toiminimi yrittäjä. Kun valmistuin en tiennyt, että kampaamo-alalla suurin osa työskentelee yrittäjinä. Palkkatöitä on todella vähän tarjolla joten ajauduin yrittäjäksi, koska vaihtoehtoja ei juurikaan ollut. Kun aloitin kampaajan työt yrittäjänä, en olisi koskaan arvannut millaisia tulevat vuodet tulevan olemaan. Jos olisin tiennyt mitä pienyrittäjyys Suomessa on, voin sanoa 100% varmuudella etten olisi valinnut tätä tietä. Olisin varmasti hakenut palkkatöihin tai harkinnut jotain muuta vaihtoehtoa, mutta koska rakastan alaa, en ole osannut lopettaakkaan, kun kuitenkin koen olevani oikealla alalla. Kilpailua on niin paljon, joten olen tehnyt todella paljon töitä sen eteen että olen saanut kerättyä lojaalia asiakaskuntaa. Koskaan ei voi mennä sieltä mistä aita on matalin.

Avataanpa hieman kuluja. ALV- veroahan päätettiin nostaa meidän alalla vuonna 2012 kerralla 14%. Ja vuosi sen jälkeen sitä nostettiin vielä prosentilla. Tällä hetkellä ALV on siis 24%. Miten tuollaisen korotuksen voi laittaa suoraan hintoihin, kun asiakkaat valittavat muutenkin korkeista hinnoista? Emme todellakaan pystyneet tällaisena lama-aikana nostamaan hintoja niin paljoa, joten tämä vero meni niin sanotusti omasta pussista.

Toiminimiyrittäjänä maksan ensin tuolivuokran, joka minulla on 30%, sen jälkeen maksan 24 prosentin arvolisäveron. Lisäksi tietenkin maksan normaalia veroa niin kuin palkansaajat. Meillä yrittäjillä se on ennakkovero. Maksan myös itse itselleni eläkettä, joka on pakollinen yrittäjäeläkevakuutus. Maksan itse omat väriaineeni ja sakset mitä käytän, mutta muut liikkeen kulut kuuluu vuokraani. Väreistä tulee jonkin verran kustannuksia ja toki olen myös hankkinut hyvän kirjanpitäjän, joka maksaa joka kuukausi. Olen laskenut, että minulle jää melko tarkasti 30% omaan taskuun kaikesta mitä asiakas maksaa. Kun lasketaan prosentuaalisesti arvolisävero, ennakkovero ja yrittäjäeläkevakuutus, valtio saa takuuvarmasti enemmän minun tekemästä työstä.

Kun oli kulunut yli vuosi ALV-veron nostosta, tilanteeni alkoi olemaan rahallisesti hankala. Töitä tuli kyllä tehtyä paljon, mutta rahaa käteen jäi todella vähän. En meinannút selvitä laskuistani. Karu totuus paljastui, kun katsoimme kirjanpitäjäni kanssa vuoden 2013 liikevaihtoani. En meinannut uskoa todellisuutta. Puhdas liikevaihtoni vuonna 2013 oli ollut 42 000€. Tämän summan olin lyönyt kassaan ja mielestäni se on ihan ok summa vuodelta. Minulla on kuitenkin vain kaksi kättä ja tunteja on rajallinen määrä vuorokaudessa. Tämän olin ansainnut hiuksia laittamalla aivan itse. MUTTA… kun katsoimme mitä minulle todellisuudessa jäi käteen, olin järkyttynyt. Voitto-osuuteni oli 12 800€!!! Tästä oli siis vähennetty kaikki yrityksen kulut, joten kuukausipalkkani oli 1066€.

Työtunteja tähän mahtuu todella monta ja lomia ei ole pidetty paljoa. Tällä noin tuhannen euron kuukausipalkalla minun piti elää ja maksaa asuntolainani lyhennykset, laskuni ja moni muu elämiseen liittyvä pakollinen kulu. Olen kymmenen vuotta maksanut siitä, että saan ihan itse työllistää itseni. Mitä järkeä tällaisessa on?

Asiakkaat ovat tänä päivänä kokoajan hintatietoisempia ja ymmärrän kyllä, että jo esim. 100€ väri/leikkauspalvelu voi tuntua kalliilta omasta pussista. Toivoisin vain niin kovasti, että asiakkaat ymmärtäisivät mistä hinta Suomessa koostuu ja kuinka paljon siitä jää käteen tekijälle. Kunpa asiakkaat muistaisivat hinnoista valittaessaan, että sen työn takana on ihminen joka tekee käsityötä täydellä sydämellään ja rakkaudesta alaan.

- Parturi-kampaaja 29v

Vieraile sivustolla https://lupaviidakko.fi ja kerro oma tarinasi!

(Tarinat osoitteesta: https://lupaviidakko.fi)

Kun elämäsi eläimistä kasvaakin yht’äkkiä farmi.

Jäin työttömäksi muutama vuosi sitten, kaikki hoitui alkuun ihan normaalisti Kelan ja työkkärin kanssa, molempiin selvitykset ja työnhaku rullaamaan. Kuulostaako liian hyvältä ollakseen totta, no kyllä, todellakin kuulostaa.

Muutaman kuukauden jälkeen kun olin saanut tukia, sainkin yhtäkkiä ilmoituksen että tukeni laskevat huomattavasti ja loppusummaksi jäisi huikeat 60€. Syynä tähän oli se, että omistin Kelan mukaan maatilan, karjaa sekä metsäpalstan. Ensireaktioni taisi olla aika sanatarkasti ”Mitähän v… nyt taas”. Alkoi pitkällinen puhelinrumba, jonka aikana en saanut mitään selville, en sitä, mistä moiset tiedot olivat tulleet, saati sitä, että missä tämä omistamani farmi ja sen eläimet ja muut sijaitsevat. Olen ikäni asunut kaupungissa, eikä perheelläni ole koskaan ollut maatilaa, lehmiä, eikä muutakaan. Paitsi koiria ja kaneja. Isäni omistaa metsää pienen palan, mutta minä en liity siihen millään tavalla.

Lähdin sitten virastokierrokselle selvittämään asiaa ja sain noin 40 sivua täytettävää, siinä niitä täyttäessäni mietin että voiko tämä enää pahentua tästä. No ilmeisesti voi. Palautettuani paperit, minulle ilmoitettiin, etten voi itse aikuisena ihmisenä (silloin 26 v.) tehdä tätä selvitystä tai sen osaa, vaan minun piti pyytää vanhempiani selvittämään se puolestani. Tässä vaiheessa alkoi kiehua enemmän kuin oli luvallista.

Laitoin sitten 60 vuotiaan äitini asioimaan Kelaan. Sieltä hänelle kerrottiin, että hän ei voi tehdä asiaan oikaisua, vaan minun pitäisi tulla paikalle itse. Kelan vierailuni ja 40 sivuisen selvityksen jälkeen asia vain katosi, en koskaan saanut selvitystä mistä tuo maatila ja sen eläimet sekä omistamani hillitön metsäpala olivat tietoihini ilmestyneet.

- Nimetön

Jaa kokemus, kerro tarinasi: https://lupaviidakko.fi/