Tere Sammallahti

Näytetään kirjoitukset huhtikuulta 2017.

Kolikkokohu - Suomi käänsi selän historialleen

Suomen 100-vuotisjuhlarahan ympärille muodostunut kohu osoitti mainiosti sen kaksinaismoraalin ja pinnallisuuden, jolla Suomessa käsitellään omaa historiaamme, symboleja ja taiteen sisältöä. Ei tietysti ollut vaikeaa arvata, että historiallisesti kansaa voimakkaasti jakaneen sisällissodan nostaminen framille aiheuttaisi parran pärinää ja aina voidaan miettiä, olisiko kolikossa voinut olla jokin toinenkin kuva. Itsenäisen Suomen alkutaipaleen vaikeuksien symboliksi nostettu kuva oli reaktioista päätellen kuitenkin tismalleen oikea valinta.

Närkästyjiltä haluaisin ihan ensimmäisenä kysyä, että kuvittelitteko oikeasti Suomen Rahapajan julkaiseman kolikon tarkoituksen olleen nimenomaan juhlia sotavankien murhaamista ja valkoista terroria positiivisessa valossa eikä esimerkiksi kertoa traagista tarinaa siitä, millaisen aallonpohjan kautta tämä kansakunta on noussut maailman huipulle? Koska julkisesta keskustelusta päätellen juuri tämä oli se selkäydinreaktio, jota tuhannet suomalaiset aivan valtiojohtoa myöten seurasivat asiaa sen kummemmin analysoimatta.

Mutta muistellaanpa hieman historiaa, niin ehkäpä se ymmärrys kirkastuu siitä, miksi noiden vahvojen negatiivisiakin tapahtumia sisältävien kuvien näyttäminen on niin merkityksellistä.

Sisällissotamme alkoi Leninin johtaman bolsevistisen aatteen aivopesemän työväenliikkeen ja SDP:n noustua aseelliseen kapinaan itsenäistymistä ja Venäjästä irrottautumista kannattavaa hallitusta vastaan. Jos nämä nykyisen suomalaisen vasemmiston aatteelliset esi-isät olisivat onnistuneet tavoitteessaan, Suomi olisi jäänyt Neuvostoliiton vallan alle eikä itsenäistä Suomea välttämättä olisi olemassakaan. Tässä vaihtoehtoisessa todellisuudessa iso osa suomalaisista olisi tulevina vuosikymmeninä todennäköisesti kärrätty jonnekin Uralin taakse pakkotyöllä tapettavaksi tai pakotettu rintamalle selvittelemään kommunistien ja sosialistien välisiä riitoja. Onnekkaimmat Stalinin ja Leninin suomalaisuhreista olisi murhattu suoraan teloittamalla, mikä sinällään tietysti tuo oman ironisen lisämausteensa tähän kolikkokohuun.

Punakaartien kirjoittaman vaihtoehtoisen historian jatkumossa Suomi olisi tänä päivänä Putinin Venäjän länsireunalla sijaitseva rutiköyhä kehitysmaa-persläpi, jonka edelleen sorretun alkuperäiskansan kohtalo olisi maailmalla unohdettu ja vaiettu tragedia. Todennäköisesti useimman asiaa kommentoineen poliitikonkin suku olisi sammunut jo kauan ennen syntymäämme.

Kolikkojen tarkoituksena oli juhlistaa Suomen satavuotista itsenäisyyttä esittämällä niissä tapahtumia, jotka muistuttavat meitä historiamme virstanpylväistä, hyvässä ja pahassa. Suomi taisteli itselleen ensimmäisen kerran itsenäisyyden vuonna 1918 alkaneessa sisällissodassa, joka on kerrannaisvaikutuksiltaan todennäköisesti merkittävin kriisi itsenäisen Suomen historiassa.

Jos asiaa voisi tulkita jotenkin muutenkin kuin elämäntapapöyristymisen kautta, enkä tietenkään kuvittele, että voisi, niin sitähän saattaisi vaikka ajatella teloitusta kuvaavan juhlarahan muistuttavan meitä siitä, mihin kauheuksiin me suomalaisetkin olemme valmiita, jos meiltä loppuu tahto keskustella asioista. Siis vähän niin kuin näiden kohujen aikaan porukalla näyttää loppuvan tahto analysoida asioita ensimmäisen nanosekunnin intuitiota pidemmälle. Toki sotavankien teloitukset ovat millä tahansa mittarilla epäoikeudenmukaisia ja moraalittomia tapahtumia, mutta ne silti ovat osa historiaamme, jota meidän ei missään tapauksessa ole syytä unohtaa välttääksemme toistamasta noita kauheita virheitä.

Kyllä yhden maailman korkeimmin koulutetuista kansoista pitää perkele tajuta, kuinka merkittävä osa Suomen historiaa tuohon kolikkoon tiivistyi niin hyvässä kuin pahassakin. Nyt ammattiloukkaantujien ulinan takia Suomen satavuotisjuhla laimenee tältäkin osin sellaiseksi samanlaiseksi naminami-hömpäksi kuin kaikki muukin juhlavuoteen liittyvä aktiviteetti ja merkittävä osa historiaamme lakaistaan taas maton alle piiloon sitä päivää varten, kun suomalaisten sosialistien pitää päästä piehtaroimaan itsesäälissä ja lahtariporvareiden järjestämässä kurjuudessa. Mutta kukapa sitä jaksaisi puhua kuvissa esitettyjen kriisien ja onnistumisien syistä, kun voi korottaa itseään jalustalle hyvesignaloimalla ja osoittamalla pöyristystään.

Pidän myös hassuna sitä, että jos erehdyt kritisoimaan taiteen julkisrahoitteista tukemista, niin kaiken maailman apurahataiteilijat, säätiötukielätit ja vasemmistolaiset valtiouskovaiset kertovat kuinka tärkeää taiteen on olla valtion kontrollista vapaata sekä tunteita ja keskustelua herättävää. Kun Mannerheimista tehtiin valkokankaalle mustaihoinen homo, konservatiivipiireissä pillastuttiin ja vasemmisto-taidepiireissä ilakoitiin.

Kansanmurhaaja-Leninin patsas Helsingissä, kokoomuslaisten haukkuminen lahtareiksi ja sisällissodan punavankien murhilla mässäily on ollut olennainen sisällissodan poteroihin unohtuneen vasemmiston eetosta aina sisällissodasta asti. Mutta nyt kun Suomen historiaa käsitellään yhdellä kolikolla, jossa on iänikuisten järvimaisemien ja joutsenien sijaan jotain oikeasti kansakuntamme historian kannalta merkittävää sisältöä, niin porukka lapioi hiekkaa vakoseen ja repii alushousut perään.

Symboleista puheenollen, eikös Suomen lipussa ole risti, joka oli työkalu kiduttamiseen ja murhaamiseen vielä ennen kristinuskon syntyä ja pitkään sen jälkeenkin? Krusifiksilla kituva Jeesus muuten löytyy jotakuinkin kaikista kirkoista siinä, missä tuota brutaalia symbolia heilutellaan peruskouluissa ja sitä näytetään valtiollisella TV-kanavalla joka viikko erilaisten jumalanpalveluksien aikana.

Ja jos sukelletaan syvemmälle poliittiseen symboliikkaan, niin muistatteko Tarja Halosen vuoden 2006 presidenttikampanjan, jota varten demarinuoret painattivat Che Guevara-tyylisiä Tarja-paitoja ja -rintanappeja esittäen Suomen tulevan presidentin taiteellisesti samassa vapaussoturin kontekstissa, jossa tuota homofobista ja rasistista murhaajaa on suomalaisenkin vasemmiston piirissä juhlittu jo vuosikymmeniä. Tai kun demarinuoret vuonna 2013 lanseerasivat kangaskasseja, joihin oli painettu demarivaikuttajien kasvoja Che-teemalla. Näitä kasseja markkinoitiin saatesanoilla, joiden mukaan Che Guevara on demariaatteen esikuva.

Miettikääpä millainen kohu nousisi, jos Sauli Niinistö lähtisi seuraaviin presidentinvaaleihin Sturmabteilungin ruskeassa paidassa? Toisaalta Vasemmiston ja SDP:n käyttämä punainen väri on muuten yleisesti ottaen maailman verenhimoisimpien aatteiden, sosialismin ja kommunismin, tunnusväri globaalisti. Toiset vain ovat tasa-arvoisempia kuin toiset.

Ehkä tämä kohu vain todisti meille, että suomalaisuus kulttuurina ei olekaan niin ainutlaatuisen hyvää ja hienoa, että sen yli satavuotista olemusta kannattaisi kaivella klikkiotsikkoja ja primitiivireaktioita syvemmältä? Ehkä tämä alkoholisoituneiden urheilijoiden kämmäilystä ja tissiperse-julkkiksista juopunut, saavutettuja etuja vinkuva ja pienimpiäkin epämiellyttäviä tunteita neuroottisesti pelkäävä kansa on ansainnut tulla unohdetuksi, kun se ei osaa enää käsitellä edes omaa historiaansa peittelemättä sitä elämäntapapöyristyjien ja roskalehdistön reaktioiden pelossa.

Tätä kohua alleviivaa mainiosti se, että juhlarahan suunnitellutta muotoilijaa, Ilkka Suppasta, haastateltiin vasta sen jälkeen, kun kolikko oli jo päätetty vetää markkinoilta. Monikohan pöyristyjä olisi miettinyt asiaa tykönään hieman pidemmälle, jos olisi ensin kuullut suunnittelijan logiikan, jonka mukaan juhlaraha itsessään juhlistaa nimenomaan Suomen satavuotista itsenäisyyttä kuvaamalla jokaisessa kolikssa kyseisen aikakauden keskeisen haasteen ja toisella puolella saavutuksen? Tuossa kontekstissa kolikko on mielestäni aivan loistava symboli muistuttamaan meitä globaalien tilastojen kärjessä keikkuvia itseriittoisia suomalaisia siitä, että meidänkin on pakko ponnistella jatkuvasti välttyäksemme sortumasta niihin karmiviin virheisiin, kolikon kääntöpuoleen, joista historiamme pitäisi meitä muistuttaa.

http://www.kaleva.fi/uutiset/kotimaa/orpo-suomen-juhlarahan-teloituskuva-on-mauton-allekirjoitti-itse-asetuksen-rahasta/758125/
https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_sis%C3%A4llissota#Perustekij.C3.A4t
https://kirkon.kuvat.fi/kuvat/Logot+ja+pressikuvat/Kiinteist%C3%B6jen+kuvat/Kirkot+ja+kappelit/H%C3%A4meenlinnan+kirkko/sis%C3%A4kuvat/
http://www.nordicdesignblog.com/wordpress/wp-content/halospaita_puna.gif
http://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005185319.html
http://www.is.fi/kotimaa/art-2000005184843.html
http://www.is.fi/kotimaa/art-2000005185178.html
https://www.verkkouutiset.fi/kotimaa/sorsa%20guevara-7770
http://www.iltalehti.fi/uutiset/201704252200110466_uu.shtml


Suomesta Tansaniaan

Pakolaisasiaa näkyvästi ajanut pappi Marjaana Toiviainen ilmoitti viime viikolla varsin dramaattisesti, että aikoo lähteä Suomesta, koska täällä ei voi kuulemma enää elää. En suoraan sanottuna aikonut sanoa tästä asiasta alunperin mitään, koska koko turvapaikkakeskustelu on niin järjettömän tulehtunut, että jokainen siihen osallistuva ottaa riskin saada leimakirveestä. Minullekin natsin ja rasistin viittaa on jo soviteltu vaikka aatteeni ei voisi kauempana kummastakaan olla. Tosiasia kuitenkin on se, että yhteiskunnallisesti asiat eivät parane karkuun juoksemalla tai vaikenemalla, vaan avoimesti keskustelemalla.

Toisaalta tämä aihe koskettaa siinä mielessä, että ensimmäinen poliittinen blogaukseni vuoden 2013 alussa koski samaa aihetta, kun Helsingin Sanomat antoi Suomesta pari vuotta aikaisemmin pois muuttaneelle Umayya Abu-Hannalle palstatilaa purkaa omaa turhautumistaan Suomeen ja suomalaisiin.

Tuolloin Abu-Hanna valitti suomalaisten rasismista tekemällä yleistyksiä suomalaisista ja penäämällä meiltä kollektiivista vastuuta hänen henkilökohtaisten kokemustensa suhteen. Suomi oli kuulemma sulkemassa ovensa ja vastusti globalisaatiota, eikä Suomessa muka myönnetty rasismin olemassa oloa vaikka se olikin keskeinen osa yhteiskuntaamme ja poliittista järjestelmäämme. Näin siis ihan vakavalla naamalla.

Abu-Hanna tekikin mielestäni sinällään loogisen valinnan, että muka niin kovin rasistiseen Suomeen väsyttyään hän muutti Hollantiin, joka eittämättä on monella tavalla kypsempi yhteiskunta monikulttuurisuuden suhteen. Tähän tietysti vaikuttaa merkittävästi se, että Hollanti aloitti siirtomaavaltansa Afrikassa jo 1600-luvulla ja sorti afrikkalaisia orjuuttamalla, murhaamalla, kiduttamalla, ryöstämällä ja raiskaamalla heitä vuosisatojen ajan. Kolonialismin ja sen mukanaan tuoman monikulttuurisuuden mainingit siis huuhtoivat hollantilaisten asenteita jo vuosisatoja ennen kuin Suomessa katukuva alkoi muuttua. Täällä todelliset muutokset alkoivat näkyä vasta 1990-luvulla, siihen nähden yhteiskuntamme on avoimuudessa ja suvaitsevaisuudessa kirinyt muun maailman kiinni ennätysvauhtia, ja hyvä niin.

Iltalehti yritti tavoittaa otsikoihin noussutta Toiviaista kommentoimaan tapahtunutta, mutta vastaus oli lähinnä ylimielinen kommentti siitä, kuinka median olisi pitänyt kysyä asiaa pakolaisilta jo aikaisemmin. Olisin kyllä odottanut, että parrasvaloihin noussut tyyppi olisi kyennyt esimerkiksi kertomaan meille, millaiset vaikutukset hänen vaatimallaan maahanmuuttopolitiikalla on Suomeen, ja mistä esimerkiksi rahat kotouttamiseen otetaan? Tai ainakin kertomaan asiallisesti selkeästi tärkeäksi kokemastaan asiasta.

Jos minä saisin pariksi päiväksi ilmaista palstatilaa vapausaatteen promoamiselle, niin puhuisin toimittajien kanssa puhelimessa vaikka pirin voimalla, jotta viestini saavuttaisi mahdollisimman monta ihmistä. Yrittäisin kertoa mahdollisimman tarkkaan, mitkä poliittisen ohjelmani vaikutukset olisivat ja mitkä ovat ne realistiset keinot toteuttaa tavoitteitani. Tätä analyyttisempää ja pohdiskelevaa lähestymistapaa ei ikävä kyllä näe lähes koskaan heiltä, joille politiikka edustaa vain muille esitettyjä vaatimuksia henkilökohtaisen vastuun tai omien velvollisuuksien pohtimisen sijaan.

Kaikista typerintä tässä kiukuttelussa on kuitenkin se, että Toiviainen lähettää hallitukselle terveisiä todeten “hallituksen voittaneen”, aivan niin kuin Suomen eduskunnan hallituksen tavoite olisi jotenkin hyökätä juuri pappi Marjaana Toiviaista vastaan ja ajaa hänet maanpakoon. Tai aivan niin kuin hallituksen tavoitteet olisivat jotenkin rasistisia, ihmisoikeuksen lopettamiseen tähtääviä tai esimerkiksi murhapolttoihin kannustavia. Moisen esittäminen on toki nykyhallituksen vastustajille tyypillistä, mutta silti perustelematonta ja äärimmäisen typerää.

Käytöksellään Toiviainen, tahattomasti tai tahallaan, antaa ymmärtää Suomen olevan ihmisoikeuksien kannalta jotenkin huonompi maa kuin Tansania. Mutta jokainen peruskoulusta valmistunut osaa epäillä, että ihmisoikeuksien kontekstissa Tansanian ja Suomen välillä ei ole edes mitään kilpailua, niin eri sarjoissa nämä maat painivat. En hetkeäkään epäile, etteikö Toiviainen tätä itsekin tajuaisi, mutta jostain syystä laupeuden lähettiläs on valinnut edistää agendaansa turvautumalla moraalisesti kestämättömään markkinointistrategiaan, kuten valehteluun ja tunteisiin vetoavaan populismiin.

Sitä en sitten tiedä, onko moinen nykyisessä poliittisessa kulttuurissa edes merkittävä synti, mutta sen tiedän, että Tansaniassa reaktiot valkoisen naisen rasistisiin yleistyksiin paikallisväestöstä ja heidän kulttuuristaan olisivat todennäköisesti olleet merkittävästi dramaattisemmat. Ja vaikka Toiviaisen viittaamat tapaukset yrityksestä sytyttää turvapaikanhakijoiden teltta tuleen Helsingissä ja paprikasumutteen käyttö lapsellisessa katurähinässä ovat rikoksina vakavia ja vastenmielisiä, ovat ne molemmat silti merkityksettömiä asioita, kun verrataan jokapäiväiseen elämään Tansaniassa.

Siellä esimerkiksi lapsiavioliitot, lasten käyttäminen työvoimana vaarallisissa kaivostöissä ja väkivalta naisia kohtaan ei ole paitsi yleistä, myös yleisesti hyväksyttyä. Yli viisi miljoonaa tansanialaista lasta ei käy koulua ja esimerkiksi lapsivaimoiksi joutuneet tytöt erotetaan koulusta. Samoin teinitytöille suoritetut pakolliset raskauskokeet johtavat positiivisen tuloksen myötä myös koulusta erottamiseen.

Tansaniassa kiellettiin taannoin mielenosoitukset valtiojohtoa vastaan ja samalla kriminalisoitiin oppositiopuolueiden kokoontumiset. Totalitarismia lähentelevä hallintomuoto betonoi paikkansa myös lopettamalla kriittiset mediatalot ja heittämällä äänekkäimmät journalistit linnaan.

Seksuaalivähemmistöjen, naisten ja alkuperäiskansojen oikeuksista Tansaniassa ei ole paljoa sanottavaa, kun niitä ei paljoa ole. Toiviaisen kommentin siitä, että “täällä Suomessa ei voi enää elää” olisi ymmärrettävä, jos hän olisi esimerkiksi syntynyt albiinoksi Tansaniassa. Silloin häneltä olisi lapsena, viranomaisten hiljaisella suostumuksella, amputoitu paikallisen poppamiehen toimesta raajoja ja lopulta hänet olisi kidutettu kuoliaaksi.

Toisaalta Tansanian korruptiosta, väkivaltarikoksista, lapsikuolleisuudesta, orjuudesta, ihmiskaupasta, kidutuksesta, poliisiväkivallasta ja poliittisesta vainosta voisi varmasti puhua paljonkin, sitä kun siellä riittää yllin kyllin.

Tarkoitus ei ole tässä nyt sen enempää lällätellä, enkä hetkeäkään epäile Toiviaisen ja turvapaikanhakijoiden saaneen ääliöiltä vihapostia ja uhkauksia. Eikä kenellekään oletettavasti ole epäselvää, etteikö turvapaikanhakijoihin ja ulkomaalaisiin yleensäkin kohdistuisi Suomessa ennakkoluuloja, rasismia ja joissain erittäin harvoissa tapauksissa jopa väkivaltaa. Mutta näistä asioista vastuun vierittäminen hallituksen niskoille ja Suomen kutsuminen maaksi, jossa ei voi enää elää, on todisteiden valossa niin absoluuttisen typerää, että Toiviaisen viestin uskottavuus sulaa täysin.

Tämän tapauksen tiimoilta hallitusta sormella osoittavien pitäisi kaikesta kiihkostaan huolimatta ymmärtää, että Suomen eduskunnan hallitus ei ole hyväksynyt väkivaltaa ketään kohtaan, ei hyväksynyt rasismia, ei hyväksynyt tuho- tai murhapolttoja tai niiden yrityksiä, ei hyväksynyt oman käden oikeutta, ja niin edespäin. Itse asiassa hallituksen johdolla säädetään ja ylläpidetään niitä uhkailun ja väkivallan kieltäviä lakeja, joita poliisi ja oikeuslaitos eduskunnan mandaatilla valvoo.

Jos tappouhkauksia todella tulee satoja tai jopa tuhansia, kuten Toiviainen ilmoittaa, niin sen pitäisi kyllä näkyä poliisin tilastoissa valtavana rikosilmoitusten määränä. Se on poliisin homma tutkia rikoksia, ei kansanedustajien. Uhkauksia varmasti tulee, se on aivan varma, mutta todellisuudessa kyse on muutaman marginaaliääliön perseilystä eikä mistään suomalaiseen eetokseen kuuluvasta asennevammasta.

Mutta eipä sillä, jokainen tekee elämällään niin kuin parhaaksi katsoo, se on vapausaatteen ydin. Jos joku haluaa muuttaa Suomesta Tansaniaan ihmisoikeuksien perässä, niin näinhän se sitten on tehtävä vaikka päätös perustuisi äärimmäisen harhaiseen todellisuuskäsitykseen. Toki se on myönnettävä, että Toiviaisen kaltaiselle ihmisoikeussoturille Tansaniassa on paljon työsarkaa ja hän pystynee siellä saamaan paljon enemmän konkreettista hyvää aikaan kuin täällä maailman ihmisoikeuksien kärkimaassa Suomessa, missä rasismi ja viharikokset ovat kaikessa typeryydessäänkin häviävän pieni ongelma.

Vaikka Marjaana Toiviaisen vakaumus muuttaa Tansaniaan horjuukin jo pari päivää lähtöilmoituksen jälkeen, toivotan hänelle silti kaikkea hyvää ja mitä parhainta menestystä taisteluun ihmisoikeuksien puolesta. Sitä työtä ei silti jatkossakaan kannata tehdä ylidramaattisesti nojaamalla epätotuuksiin tai haukkumalla väärää puuta, sellainen vain vie uskottavuutta muuten hyvää tarkoittavalta toiminnalta.

Täsmennän vielä, että videon pointti on ottaa kantaa siihen äärimmäisen tunteikkaaseen ja sisällöttömästi köyhään tapaan, millä Suomessa yhteiskunnallista keskustelua nykyään käydään. En missään nimessä toivo, että sen enempää Toiviaista kuin pakolaisiakaan morkataan ihan tavan vuoksi, vaikka tietysti perusteltu kritiikki on aina ääneen sanomisen arvoista. Älkää siis ainakaan minun nimissäni menkö vittuilemaan kenellekään sen enempää someen kuin päin näköäkään. Muutenkin harmittaa aivan tarpeeksi, kun ihmisten pitää olla niin massiivisia kusipäitä toisilleen sen sijaan, että etsisimme yhdessä ratkaisuja aikamme kriiseihin.

https://www.facebook.com/marjaana.toiviainen/posts/10155075788570351?pnref=story
http://teresammallahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/128806-katkeruuden-manifesti
http://m.iltalehti.fi/uutiset/201704202200105526_uu.shtml
http://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000002602711.html
http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/tuohtunut-pappi-marjaana-toiviainen-mtv-lle-mina-lahden-maasta-vapaaehtoisesti-turvapaikanhakijat-tungetaan-koneeseen-vakisin/6397398
https://www.hrw.org/africa/tanzania-and-zanzibar
https://www.amnesty.org/en/countries/africa/tanzania/report-tanzania/
https://en.wikipedia.org/wiki/Human_rights_in_Tanzania
http://www.is.fi/kotimaa/art-2000005182150.html


Loppu naminami-politiikalle - Äänestä liberaalia

Vaalinalusviikoilla jokaisesta puoluetuutista on taas puskenut toinen toistaan karseampaa naminami-politiikkaa, sisällöttömiä vaalilupauksia, populistista politikointia ja jopa suoraan äänestäjien silmään kusemista. Enemmän tai vähemmän kaikki puolueet ovat keskittyneet suomalaiselle politiikalle niin tuttuun demarointiin, jossa erilaisille äänestäjäryhmille luvataan kaikkea kivaa ja ilmaista. Maksajaa näille lupauksille ei yleensä ilmoiteta tai jos ilmoitetaankin, niin se on sitten "joku muu" eikä varmasti ainakaan se äänestäjä, jolta ääntä yritetään kosiskella.

Näistä eri puolueiden maailmaa syleilevistä kunnallisvaaliohjelmista olisi saanut useammankin vlogin aikaiseksi, mutta laitetaan pari nopeaa esimerkkiä. Oma puolueeni Kokoomus tarjoaa harrastustakuuta, keskusohjattua kulttuuritarjontaa, maksutonta varhaiskasvatusta ja maailman parasta koulua.

Paradoksaalisesti nämä ovat samoja teemoja kuin demareissa, Vasemmistoliitossa ja Vihreissä "kovia arvoja ja epäoikeudenmukaisia leikkauksia" vastustavien vasemmistopopulistien kunnallisvaalilupaukset. Kolmesta jälkimmäisestä vain puuttuu kaikki viitteet talouden tasapainotustoimista ja ne on korvattu entistä villeimmillä lupauksilla uusista saavutetuista eduista ja tulonsiirroista.

Keskusta lähti kunnallisvaaleihin nettidomainilla www.huolenpitoa.fi. Siis voi Jeesus... Kas kun ei www.pörröisiäkissanpentuja.fi. Kepun kuntavaaliohjelmasta löytyy sisällötöntä huttua urheiluseurojen järjestämistä iltapäiväkerhoista, kiertotaloudesta ja siitä kuinka kuntien tulee tukea niiden asukkaita aina hengittämisestä pyllyn pyyhkimiseen. Konkretiaa sieltä ei tahdo löytyä läpeensä onton ohjelman tilkkeiksi sen enempää kuin Perussuomalaisillakaan, joiden kunnallisvaaliohjelma on sitä tuttua itseään ja typistyy mielestäni oivasti kappaleeseen, jossa todetaan, että "9 000 kilometriä kulkeneen broilerin syöttäminen lapsille ei voi olla järkevää mistään näkökulmasta katsoen. Ihmiset matkustakoot ja tutustukoot maailmaan, mutta annetaan broilerin pysyä omassa maassaan". Mitäpä tuohon lisäisi tällainen suomalainen Y-sukupolven kasvatti, joka globaalin markkinatalouden ansiosta välttyi elämältä siinä kehitysmaassa, johon isovanhempamme syntyivät n. 100 vuotta sitten?

Meinasin tätä käsikirjoitusta tehdessä jo kirjoittaa, että onneksi puolueet eivät lanseeranneet mitään lastensuukottelukampanjoita, mutta sitten erehdyin Vihreiden nettisivulle. Koska onko pliisumpaa tapaa tuoda esiin Vihreiden humaaneja luontoarvoja kuin Ville Niinistö metsässä lasten kanssa? Vihreiden vaalimateriaali ei tälläkään kertaa mauttomuudessaan jätä ketään kylmäksi, onhan sama Niinistön henkilökultin ympärille rakennettu lastensuukottelutaktiikka purrut aikaisemmissakin vaaleissa. Harmi, että kepulaiset ehtivät varata sen www.pörröisiäkissanpentuja.fi:n.

Aivan kaikkia kunnallisvaaliohjelmia en jaksanut käydä läpi, mutta viiden suurimman johdolla tästä katastrofista ei puutu enää kuin ne vuoden 2007 eduskuntavaaleista tutut houreet "jakovarasta", johon nojaamalla puolueet lupasivat kultaa ja mirhamia suomalaisille vastineeksi oikeista valinnoista äänestyskopista. Heti noiden vaalien perään tulikin talousromahdus, johon sen enempää Suomen kunnissa kuin eduskunnassakaan ei ole vielä oikein herätty reagoimaan.

Puoluejohtajat kyllä puhuvat "kipeistä päätöksistä" aina, kun pitää selitellä, miksi ihan kaikkea vaalien alla luvattua ei voida hopealautasella äänestäjille ojentaa. Ja koska äänestäjät ovat näreissään jo siitä, etteivät talouskurimuksen aikana ole saaneet kaikkea mitä poliitikot ovat tyhmyyksissään luvanneet, niin ne oikeasti tarpeelliset rakenteelliset muutokset ja talouden tasapainotustoimet on jätetty tekemättä urapoliitikkojen ostaessa ääniä seuraavia vaaleja varten. Mitä lähemmäs vaalipäivä tulee, sitä harvempi ehdokas on valmis ääneen myöntämään, että jos suomalaiset poliitikot eivät juota kansalle sitä rapautuvan kansantalouden korjaamiseksi tarvittavaa katkeraa kalkkia nyt, niin velkojat tulevat juottamaan sen tuleville sukupolville vielä korkojen kera.

Toivon sydämestäni, että menokuria ja talouden tasapainottamista ainakin juhlapuheissa ajava Kokoomus nousee puolueena vastuunkantajaksi sen sijaan, että se yrittää löytää kannattajia naminami-politiikalla. On surullista sanoa, mutta käytännössä ainoa talouskuria johdonmukaisesti ajava puolue on eduskunnan ulkopuolinen Liberaalipuolue, jolla toivottavasti on ensimmäiset valtuustopaikat tulevien vaalien jälkeen.

Puolueiden naminami-kilpailun lisäksi oksennusreaktioita aiheuttavat myös eräiden ehdokkaiden vaalimainokset, joissa yritetään sisällöttömällä hyvesignaloinnilla kammeta itseä luottamustehtäviin. Esimerkiksi tyyliin: "Enemmän suvaitsevaisuutta ja välittämistä, vähemmän rasismia" tai "inhimillisyyttä, ihmisyyttä, hyvinvoinnin puolesta" tai "elämän puolella". Tai sitten vaihtoehtoisesti yritetään ostaa tie jonkin eturyhmän sydämeen, kuten "lapsiperheiden asialla", "vanhuspalvelut kuntoon", "sosiaalipalvelut turvattava" tai "Perkkaan asukkaiden puolesta".

En siis tarkoita sitä, että nämä asiat olisivat sinällään vastustettavia, vaan sitä, että ne ovat niin itsestäänselviä, ettei niistä kukaan lie varsinaisesti eri mieltä? Tuskinpa kukaan on pyrkimässä politiikassa eteenpäin teemoilla "syrjinnän ja rasismin puolesta, kuolema kaikille, toivottavasti kaikilla on paskaa"? Yhtä hyvin voisi sanoa vaikka, että "kaiken hyvän puolesta, kaikkea pahaa vastaan", "katsokaa, olen hyvä ihminen" tai "minä annan jonkun muun rahaa juuri sinulle, jos äänestät minua". Sillä erotuksella tietysti, että nämä jälkimmäiset eivät ole aivan yhtä mauttomia kuin nuo ensimmäisten esimerkkien muka-diskreetti naminami-hömppä.

Ja sitten on ne avainsanat, joita viljelevät ehdokkaat saavat minussa aikaan samanlaisia puistatuksia kuin Bumtsibumin yhteislaulut, itkemiset jossain laulu-urheilija-julkkis-reality TV:ssä tai muu väkinainen kollektiivinen tunnemasturbointi, jolla ei ole mitään tekemistä poliittisen kyvykkyyden tai argumentoinnin kanssa. "Isä", "vaimo", "polkupyöräilijä", yyyh. Normaalit motoriset taidot omaava ihminen oppii polkupyöräilemään tarhaiässä ja jopa elämänhallinnan täydellisesti menettäneet ihmiset voivat mennä vaivatta naimisiin tai hankkia lapsia.

Eivät nuo asiat kerro ihmisen aatemaailmasta tai poliittisesta kyvykkyydestä yhtään mitään. Päinvastoin, jos ehdokkaasi ei ole kyennyt konkretisoimaan kunnallispoliittisia tavoitteitaan tuon pidemmälle, suosittelen etsimään reaalimaailmaa konkreettisemmin ja rationaalisemmin jäsentelevän ehdokkaan.

Koska suomalainen politiikka on muuttunut elämäntapapöyristyjien, puolestaloukkaantujien ja demagogien temmellyskentäksi, niin täsmmennän vielä varmuuden vuoksi, että tavoitteet esimerkiksi sairaiden hoitamiseksi, köyhien nostamiseksi köyhyydestä tai laadukkaan koulutuksen takaamiseksi ovat niin universaalisti hyväksyttyjä asioita, että niiden korostaminen vaalien alla on itsestäänselvyyksien toistelemista ja poliittista käsienheiluttelua.

Suomessa on vuosikymmeniä hyvinä taloudellisina aikoina luotettu globaalien markkinoiden raahaavan vientiämme ja sisämarkkinoitamme mukanaan tai huonoina taloudellisina aikoina kirjoiteltu tulevien sukupolvien nimiä velkasopimuksiin. Tätä nopeasti uudistuvassa maailmassa menneisyyden rakenteisiin tarttuvaa ja saavutettuja etuja velkarahalla paisuttavaa politiikkaa ovat tehneet juuri he, jotka väittävät olevansa huolissaan tulevista sukupolvista. Ja on suoraan sanottuna huolestuttavaa, kuinka hyvin tämä demagogia ja populismi suomalaisiin uppoaa.

Tämän kaiken on pakko muuttua niin kunnallisella, valtakunnallisella kuin Euroopan tasollakin, jos haluamme edes esittää koskaan olleemme huolissamme lapsista ja yhteiskunnan vähäosaisimmista. Eritoten suomalainen vasemmisto, eli SDP, Vasemmistoliitto ja Vihreät, on saatava ymmärtämään, että jäykkään työmarkkinasääntelyyn ja korkeaan verotukseen takertumalla, sekä kaikkea muutosta ja reformointia vastustamalla, kustaan pahiten juuri nuorten sukupolvien pakkeihin. Sama koskee kepulaisten alueellistamis- ja maataloustukifetissiä, Kokoomuksen haluttomuutta luopua yritystuista, RKP:n takertumista pakkoruotsiin ja perussuomalaisten kroonista globaalin markkinatalouden pelkoa.

Siksi keskustelun pitäisi keskittyä poliittisilla tavoitteilla ja itsestäänselvyyksillä hurskastelun sijaan keskittyä uskottaviin esityksiin KEINOISTA saavuttaa kaikki ylevät tavoitteet.

Esimerkiksi me vapausaatteen kannattajat, liberaalit, emme halua kenenkään kuolevan nälkään saati sairauksiin, tai alistaa suomalaisia korporatistien panttivangeiksi, vaikka julkisessa keskustelussa varsinkin vasemmistolaiset poliitikot monesti tällaista kuvaa tykkäävät meistä maalata. Me näemme talouden tasapainotustoimet, monopolien ja kartellien purkamisen, tehokkaan kilpailun, verotuksen keventämisen ja muut markkinoiden- sekä yksilönvapautta edistävät toimet nimenomaan EDELLYTYKSEKSI sen kakun leipomiseksi, josta rahat julkisen sektorin pyörittämiseen, sairaiden hoitamiseen ja lasten kouluttamiseen sitten jaetaan. Ja meitä on lähes kaikissa puolueissa.

Sosiaalisen median kautta olen tutustunut pitkään liutaan puolueaktiiveja, jotka eivät pysty sitoutumaan puolueiden lanseeraamiin naminami-kampanjoihin. Eritoten Vihreissä tuntuu olevan paljon markkina- ja arvoliberaaleja, jotka eivät kannata puoluejohtonsa ajamaa velkaelvytystä ja näkevät ydinvoiman potentiaalin vähäpäästöisenä energiamuotona, mutta silti Vihreissä valtaa pitää niinistöläinen populistiklikki, jotka ovat keränneet kannatuksensa naukumalla siitä, kuinka milloin minkäkin poliittisen vastustajan ulostulo on "pelottavaa, kylmäävää ja pöyristyttävää". Persuissa taas on paljon ihmisiä, jotka eivät ole ollenkaan niin arvokonservatiivisia kuin Tim il-Soinin esikunta.

Nämä tulevaisuuteen katsovat liberaalit, rationalistit ja tieteellisen maailmankuvan ohjaamat aktiivit ja ehdokkaat on saatava puolueesta riippumatta nostettua valtaan, jotta Suomen taloudesta saadaan pelastettua se, mitä vielä pelastettavissa on.

Siksi kannattaa äänestää viisaasti. Espoossa tietysti minua numerolla 88. Liitteenä on myös lista liberaaleista tai muuten vain fiksuista ehdokkaista eri paikkakunnilta, jotka kannattaa tsekata, jos ei vielä ole ehtinyt uurnilla käydä.

Painotatko vapausaatetta? Tässä ykkössuositukseni ja ihmisiä, joita tunnen politiikasta:

Helsinki: Tuomo Luoma, Kokoomus 96
Amos Ahola, Liberaalipuolue 1060
Lilja Tamminen, Vihreät 722
Espoo: Juhani Kähärä, Liberaalipuolue 644
Vantaa: Piia Kurki, Kokoomus 469
Järvenpää: Antti Vesala, Kokoomus 176
Oulu: Henri Fröjdholm, Kokoomus 6
Aki Kivirinta, Liberaalipuolue 112
Kuopio: Riina Särkilahti, Kokoomus 387
Hämeenkyrö: Aleksi Melto, Kokoomus 38
Rovaniemi: Sara Tuisku, Kokoomus 127
Turku: Emil Sillanpää, Vihreät 200

Muista, että esimerkiksi Liberaalipuolueesta käytännössä kuka tahansa on hyvä vaihtoehto.

Jos etsit suosituksia muilta paikkakunnilta, niin kysäise tai tsekkaa vaikka Päivän Byrokraatin lista: https://www.facebook.com/PaivanByrokraatti/posts/679328485586283

Painotatko ympäristöasioita? Tsekkaa ehdokkaasi Suomen Ekomodernistien sivuilta: https://ekomodernismi.fi/2017/03/16/vaaliehdokkaatydinkaukolampo-mukaan-kaupunkien-energiapalettiin/

Linkit:

https://issuu.com/kokoomus/docs/kokoomus_vaaliohjelma
https://www.vihreat.fi/sites/default/files/kuntavaaliohjelma_taitettu_valmis_0.pdf
http://kuntavaalit.vasemmisto.fi/vasemmiston-tavoitteet-kuntavaaleissa/
https://vaalit.sdp.fi/ratkaisut/jokainen-lapsi-ansaitsee-samat-mahdollisuudet/
https://www.perussuomalaiset.fi/kuntavaalit-2017/kuntavaaliohjelma-2017-arjesta-alkaa/
http://www.huolenpitoa.fi/loader.aspx?id=e5e2b5dd-b8d6-473c-9caa-8abfccba72f4
https://www.vihreat.fi/?utm_source=domain&utm_medium=redirect&utm_campaign=fi_fi
https://www.vihreat.fi/sites/default/files/attachments/page/e5af1d84-6de9-4884-bd11-15a70196ecb3/vaaliohjelma2015.pdf
http://www.is.fi/kotimaa/art-2000005128096.html
http://www.verkkouutiset.fi/kotimaa/BenTV_VilleNiinist%C3%B6_populisti-62991
http://www.savonsanomat.fi/paakirjoitukset/Vasemmistoliitto-ei-halua-sotesta-kokoomuslaista/944101