Tere Sammallahti

Näytetään kirjoitukset kesäkuulta 2017.

Loppu virkamiesdespotismille, kansalaisjärjestöjen tuet leikkuriin

Tämän viikon alussa Työ- ja elinkeinoministeriöstä väläyteltiin, miltä veronmaksajien rahoilla sikailuun kytkeytyvä suomalainen virkamiesdespotismi näyttää, kun TEM:n kansliapäällikkö Jari Gustafsson ilmoitti kollegoineen nousseensa kapinaan ministeriön jakamien apurahojen suhteen.

Jos oli Gustafsson pöyristynyt Lindströmin antamalla mandaatilla toimineen erityisavustajan ohjeista karsia tuettavien yhdistysten listaa, niin minä olen pöyristynyt Gustafssonin seuraavista sanoista: “...jouduimme ministeriössä kuitenkin miettimään, mihin asti virkamiehet hyväksyvät poliittista ohjausta. Eivät virkamiehet toimi vain niin, että käsky on käsky ja se toteutetaan. Meillä on vahva oma etiikka”.

Toki, jokaisella on oikeus vaikka irtisanoutua työstään ja toimia ns. whistle blowerina, jos työnantajan toimintatavat ylittävät omien eettisten periaatteiden rajat. Mutta jos ministeriön virkamies katsoo oikeudekseen tehdä ministerin ohjeistuksen vastaisia päätöksiä oman ideologiansa pohjalta, niin mihin demokratiaa tai edes ministeriä avustajineen mahdetaan tarvita? Ehkä kaikki ministeriöt voitaisiin siirtää poliittisilla päätöksillä nimitettyjen virkamiesten johtamiksi, kun näyttää demokratia muuten tuottavan vääriä tuloksia? No ei tietenkään, vaan virkamiehistön tehtävä on suorittava hallinnollinen työ, ei suinkaan toteuttaa itseään vapaasti ilman kansanvaalin suomaa mandaattia.

Suomalaisessa parlamentarismissa poliittista päätöksentekoa ohjaa, tai ainakin pitäisi ohjata, vaaleilla valitut kansanedustajat ja heidän keskuudestaan valitut ministerit. Virkailijoiden tehtävä on ennemminkin taipua poliittisten tuulien mukana eikä suinkaan tehdä eturyhmäpolitiikkaa henkilökohtaisten mielihalujensa ohjaamana.

Gustafsson toki vetosi yhdenvertaisuusperiaatteeseen, mutta jos se estää tekemästä poliittista ohjausta tukien suhteen, niin vaihtoehdoiksi jää joko olla koskaan leikkaamatta mitään kolmannen sektorin tukia tai leikkaamalla ne kaikki pois. Joten mieluummin leikataan ne kaikki kuin jatketaan veronmaksajien rahojen haaskaamista.

Minä ainakin minä vierastan tällaisia kyseessä olevia etniseen segregaatioon perustuvia julkisrahoitteisia kansalaisjärjestötoimijoita. Jos halutaan kotouttaa, niin silloin pitäisi unohtaa tuollainen rotuerottelulta haiskahtava värkkääminen ja tehdä asioita tavalla, jotka oikeasti johtavat suomalaisen kielen oppimiseen ja kulttuurin hyväksymiseen, ja sitä kautta taloudelliseen turvaan työllistymisen kautta. Kielitaito, työllistyminen ja nuhteettomuus ovat ainoita relevantteja kotoutumisen mittareita, mutta paradoksaalisesti Suomessa ne ovat juuri niitä asioita, joista puhuminen halutaan idealististen maailmanparantajien toimesta leimata rasismiksi.

Meillä puhutaan jatkuvasti kotouttamisen ongelmista ja kotoutumisen epäonnistumisesta. Erityisen huono tilanne on somaleilla, joiden keskuudessa nykyiset kotouttamismallit ovat johtaneet vain reilun 20 prosentin työllisyysasteeseen ja katastrofaaliseen huoltosuhteeseen, jollaisen seurauksena mikä tahansa yhteisö kuolisi nälkään ilman ulkopuolista apua. En halua nostaa yksittäistä ihmisryhmää tikun nokkaan, mutta eivätkö tällaiset tilastot ole selkeä merkki siitä, että nykyiset kotouttamismetodit ovat yksinkertaisesti vääriä ja ne tulee lopettaa? Näihin vääriin tapoihin kuuluu olennaisena osana miljoonien kaataminen kolmannelle sektorille, joka on kehittänyt verorahojen kuppaamisesta aivan oman teollisuudenalan työllistäen itseään miljoonilla euroilla vuosittain.

Maahanmuuttajaryhmän X keskinäisen harrasteiden tukeminen ei ole mitään kotouttamista, vaan nimenomaan heidän sulkemistaan kulttuuriseen gulagiin, jonka sosiaalisesti eristävät aidat estävät pääsemästä osaksi ulkopuolista yhteiskuntaa. Minä esimerkiksi Yhdysvalloissa asuessani kävin Suomi-Amerikka-seuran tapaamisissa, mieleenpainuvimpana ehkäpä kökkäjäiset D.C.:n Suomen suurlähetystössä, missä tutustuttiin, puhuttiin suomea, saunottiin ja ryypättiin. Olo oli erittäin kotoisa ja hauskaahan siellä oli viimeisen päälle, mutta en eläissäni kehtaisi väittää, että kyse olisi ollut jotenkin kotoutumista tukevasta toiminnasta, päin vastoin.

Oikeasti sitä kotouttavaa toimintaa oli hengailla jenkkiläisten kavereiden kanssa, käydä koulussa ja töissä sekä opetella normaalin arjen kautta sitä, millaista on olla ja elää Yhdysvalloissa. Jos olisin koko kolme vuotta potkinut palloa suomalaisten expatriaattien kanssa, opetellut lastenleikkejä jonkun vitun heissuliveissuli-kukkahattutanttaran runopiirissä tai istunut jonkun tukirahoilla elävän iilimadon työpajassa puhumassa suomea, niin en uskaltaisi ääneen sanoa eläneeni Yhdysvalloissa. Aivan varmasti minulla olisi ollut merkittäviä ongelmia sopeutua Yhdysvaltoihin, oppia kieltä ja löytää töitä. Mutta sellaista mahdollisuutta minulle ei annettu ja hyvä niin.

Muutenkin suomalaisessa maahanmuuttopolitiikassa on valloilla aivan mielipuolinen ajatus siitä, että on nimenomaan suomalaisen yhteiskunnan tehtävä kotouttaa sen sijaan, että katsottaisiin maahanmuuttajan velvollisuudeksi kotoutua. Suomessa tehdään valtava karhunpalvelus maahanmuuttajille alentamalla heidät tukirahahakemusten täyttöön erikoistuneiden kansalaisjärjestöaktiivien lemmikeiksi, joilta viedään edellytykset kotoutua ja nousta omalla työllään menestyviksi oman onnensa sepiksi. Näiden maahanmuuttajien tulevaisuus tuhotaan hyvää tarkoittavien hölmöjen rakentamilla tulonsiirtoautomaateilla ja vaikka asian faktisuutta ei ole tilastoista vaikeaa lukea, ei sitä tunnuta Suomessa ääneen myönnettävän.

Ja se on yksi syy, miksi nuo Lindströmin leikkurissa olleet tuet olisi pitänyt leikata, kuten niin moni muukin ministeriöiden jakama järjestöavustus. Se voi kuulostaa rujolta, mutta katsokaapa vaikka sosiaali- ja terveysministeriön tai työ- ja elinkeinoministeriön nettisivuilta millaisia projekteja, toisin sanoen niiden vetäjiä, sinäkin verorahoillasi elätät. Nopealla laskemisella sata erilaista lehteä, mukaanlukien sellainen helmi kuin Noon Viestintä Oy:n viestintäammattilaisten aikakausjulkaisu Huili, 10 000 euron tuki vuodelle 2017, pari lehteä ja pari blogipostausta per vuosi. Mukana tukielättien listalla on myös umpivasemmistolainen Voima lehti, 50 000 €, Naisasialiitto Unionin Tulva-lehti, 24 000 euroa sekä tietysti kaikkien kestosuosikki, itseään Sadankomiteaa ja Suomen Rauhanliittoa lähellä olevaksi, mutta silti poliittisesti sitoutumattomaksi, julistava Ydin-julkaisu, 20 000 euroa. Ja nämä esimerkit ovat vain pieni pintaraapaisu niistä miljoonista euroista, joilla kolmatta sektoria elätetään.

Minä olen tehnyt poliittista blogia vuodesta 2013 asti, ja käyttänyt satoja tunteja tuottaen luettavaa ja katseltavaa kymmeniksi tunneiksi saamatta mitään avustuksia siinä, missä feministit ja kommunistit raapivat hömppäjulkaisujaan kasaan verottajan minulta viemillä rahoilla. Esimerkiksi aloittelevan kellaribändin jäseniä ja uutta nettiuutissivustoa avaavia ihmisiä verotetaan ja heidän rahansa annetaan poliitikkojen selkiä oikealla tavalla rapsutteleville kilpailijoilleen. Millä argumentilla tällainen ryöstetyillä rahoilla sikailu oikein voidaan oikeuttaa?

Mutta ei tässä vielä kaikki. Ainakin minussa herättää epätoivonsekaista hilpeyttä sosiaali- ja terveysministeriön Terveyden edistämisen määrärahan käyttösuunnitelma vuodelle 2017. Minusta on hurjaa, että ihmiset, jotka eivät osaa tallentaa Word-dokumenttia PDF:ksi, ovat jakamassa miljoonien eurojen avustusrahoja erilaisten eturyhmien projekteihin.

Näistä rahavirroista, koplauksista, kytköksistä ja suhmuroinneista voisi todennäköisesti rakentaa vuokaavion, jollaista tämä planeetta ei ole aikaisemmin nähnyt.

Sitä voidaan tietysti aina pohtia, olisiko hyvä vain leikata kaikki veronmaksajilta kolmannelle sektorille kaadetut tuet, vai millaiseen logiikkaan perustuen osa tuista säilytetään ja mitä ei? Henkilökohtaisesti olisin valmis lakkauttamaan kaikki tuet kolmannelta sektorilta tai kompromissiesityksenä säilyttämään korkeintaan tietyt nuorten harraste- ja liikuntatoiminnan tuet, niistä kun saadaan pitkäaikaisia konkreettisia hyötyjä.

Tottakai tästä alkaa välittömästi itku ja valitus sydämettömästä porvarista, joka haluaa viedä uhridemografeilta leivän suusta ja sukatkin jalasta. Jokainen julkisella rahalla puuhasteleva eturyhmänsä edustaja tietysti näkee juuri oman tekemisensä täysin korvaamattomana toimintana, jota ilman Suomi on jollain abstraktilla mittarilla tietysti huomattavasti huonompi paikka ja on vaarassa tippua jossain “sivistysvaltioiden” mielikuvitusrankingissa viimeiseksi. Ja tähän syyllistämiseen lähes koko julkisrahoitteisen kolmannen sektorin olemassaolo perustuu: Tulonsiirroilla luotu tukimekanismi on synnyttänyt ihmisiä ja yhteisöjä, jotka ovat saamistaan tulonsiirroista riippuvaisia, joten tuen lopettaminen voidaan esittää automaattisesti ihmisoikeusrikosena ja henkilökohtaisena hyökkäyksenä jokaista tuesta hyötyvää kohtaan.

Todellisuudessa tuet lopettamalla antaisimme niille oikeasti halutuille ja hyvinvointia tuottaville kansalaisjärjestöille, taiteen muodoille ja muulle yhdistystoiminnalle paremmat edellytykset, kun ne voisivat tukihakemusten sijaan keskittyä tekemään sitä, missä niiden pitäisi olla hyviä.

Näin esimerkin omaisesti, ei tämä maa, tai edes tämä planeetta, tarvitse veronmaksajien lompakoista, Monikulttuurijärjestöjen yhteistyöverkoston kautta rahoitettua, Askelten Palo Ry/ Pasos De Fuegoa saati muutakaan hevonvitunhumppa-järjestöä yhtään mihinkään. Jos täällä pohjolassa halutaan ylläpitää uljaita latinoperinteitä, niin esimerkiksi Macchu Picchu-veljekset puhaltelivat pan-huiluihin Oulun keskustassa jo 90-luvulla. Satun tietämään, kun olin silloin Rotuaarilla sijainneessa perheyrityksessä töissä ja kesät kuuntelin raikkaita soundeja suoraan Andeilta. Tämä poppoo on luonut omalla työllään, eli katumusisoimalla, myymällä levyjään ja korujaan, varmasti enemmän kulttuurivaihtoa ja hyvinvointia kuin mikään veronmaksajien rahoilla kantapäähyppyjä ja kärrynpyöriä tekevä humppaorkesteri.

Puhumattakaan nyt niistä yhden ihmisen vessanrakennusprojekteista Afrikkaan, poliittisten eturyhmien ja sidosryhmien lahjukset, subjektiivisen estetiikan eli taiteen ja kulttuurin tuet ja niin edespäin. Mikään näistä ei ole tarpeellinen tai valtion ydintehtäviin kuuluva toiminto, jota olisi perusteltua rahoittaa veronmaksajien rahoilla, ja ne tulisikin lopettaa välittömästi. Puuhastelkaa perkele omilla rahoillanne, niin kuin me muutkin.

http://www.hs.fi/politiikka/art-2000005269047.html
http://www.hs.fi/politiikka/art-2000005268241.html
http://www.hs.fi/talous/art-2000005139833.html
https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/175033-useampi-somali-tyoton-kuin-tyossa-suomi-kotouttaa-sosiaalitukeen
http://stm.fi/rahoitus-ja-avustukset
http://minedu.fi/avustukset
http://minedu.fi/documents/1410845/3875680/2017_P%C3%A4%C3%A4t%C3%B6slista_kulttuurilehdet_www.pdf/1a38affe-a4e4-4fd9-95a2-77dfb7e21571
https://ydinlehti.fi/mika-ydin/
http://stm.fi/documents/1271139/1359032/1092164P__t_s_10_1_2017__liite_11906707208.pdf/aa5e25c9-4ed6-47ae-aa6c-ba86b8a1af2b
https://askeltenpalo.com/


Alkoholilaki - Ei saatana mikä työmaa, viinaa pittää juua  4

Suomessa on tämän hallituskauden aikana puhuttu poikkeuksellisen paljon alkoholista, koska hallituksella on ainakin juhlapuheissa ollut vakaa aikomus vapauttaa alkoholilainsäädäntöä. Aiheesta käyty keskustelu kuitenkin on todistanut oivasti, kuinka Suomessa kansalaisia ei pidetä vapautensa ansainneina täysivaltaisina yksilöinä, vaan tilastojen kautta jäsenneltynä kasvottomana resurssina, jonka elämäntehtävä on työllään ja kuuliaisuudellaan maksaa syntymässään automaattisesti ottama kiitollisuudenvelka valtiovallalle. Useiden keskushallintofetisistien mielestä tuo jalo tavoite oikeuttaa rajoittamaan meidän tuotantoeläimiksi alistettujen villi-ihmisten vapauksia ja oikeuksia aina, kun niiden vapaus ja henkilökohtaiset valinnat uhkaavat julkishallinnon niille asettamia tuotantotavoitteita.

Tuttu mantra alkoholilainsäädännön vapauttamista vastustavien suusta on, että hinnan halventuessa ja saatavuuden parantuessa kulutus, ja sitä myöten haitat, kasvavat. Siltä se varmasti näyttää tässä körttikepulaisten, pekkapuskien ja THL:n terveysfasistien ylläpitämässä yksisilmäisessä narratiivissa, jossa alkoholitutkimus ja alkoholipolitiikka keskittyy vain ja ainoastaan alkoholihaittojen neuroottiseen ylikorostamiseen samalla, kun kaikki muut alkoholipolitiikan nyanssit unohdetaan aktiivisesti. Vai milloin olette nähneet alkoholin sosiaalisiin hyötyihin, vaikutuksiin turismin suhteen tai kansalaisen vapauden tuottamaan onnellisuuskokemukseen keskittyvän alkoholitutkimuksen?

En hetkeäkään epäile, etteikö hinta ja saatavuus vaikuttaisi alkoholin kulutukseen, mutta raittiusliikkeen edustajat unohtavat aina mainita, etteivät ne ole ainoita tekijöitä. Ja vaikka Suomessa ylläpidetyt tilastot osoittavat korrelaatioita, ehkä jopa kausaliteetteja, niin ne eivät ole läheskään niin yksiselitteiset ja vahvat, kuin propaganda antaa ymmärtää.

Tarkastellaan esimerkiksi kulutustilastoja, joiden sisältöä ei hämmästyttävää kyllä tunnu kukaan analysoineen muutoin kuin raittiusliikkeen antamissa raameissa. Esimerkiksi vuonna 1995 sallittiin mietojen alkoholijuomien mainostaminen, tuontirajoituksia purettiin maltillisesti ja lonkerot sekä siiderit tuotiin päivittäistavarakauppoihin. Käppyröiden mukaan näillä muutoksilla ei ollut käytännössä mitään vaikutusta tilastoituun kulutukseen, mutta helpompi saatavuus kotimaasta räjäytti tilastoimattoman kulutuksen, eli kotivalmistuksen ja matkustajatuonnin valtavaan nousuun!

Vuonna 2004 alkoholiveroa laskettiin, mikä näkyi tilastoidun kulutuksen kasvuna, mutta myös samansuuruisena tilastoimattoman kulutuksen nousuna. Tilastoitu kulutus laski vuoden 2003 tasolle vasta nostamalla alkoholiverotusta merkittävästi enemmän kuin veroja aikoinaan alennettiin. Toisaalta tilastoimaton kulutus laski heti veronalennuksen jälkeen tasolle, jolla se on pysynyt sitkeästi jatkuvista veronkorotuksista huolimatta.

Kertokaapa minulle miten voi olla mahdollista, että saatavuuden parantuessa ja hinnan laskiessa kotimaassa tilastoimaton kulutus, eli tässä tapauksessa kotipolttaminen ja matkustajatuonti, räjähtävät käsiin? Miten voi olla, että veronalennus kasvattaa matkustajatuontia, mutta veronkorotus ei vaikuta siihen mitenkään? En näissä puitteissa näe mitään syytä pitää tilastoimatonta kulutusta muuna kuin äärimmäisen epäluotettavana ja tilastotieteellisesti epärelevanttina mittarina.

Tarkastelua voidaan jatkaa myös pidemmälle, päihdetilastollisen vuosikirjan esittämään dataan. Alkoholin käyttöön liittyvien kuolemien taulukosta voidaan katsoa, että kaikissa muissa kuolinsyissä ollaan alitettu vuoden 2000 taso jopa 50 %:lla, paitsi maksasairauksissa, jotka ovat nimenomaan alkoholin pitkäaikaisten ongelmakäyttäjien sairauksia. Myös monilla muilla mittareilla mitattuna korrelaatio alkoholiverotuksen ja alkoholihaittojen välillä ei ole suora tai itsestään selvä.

Nuorilla on käytössään rahaa todennäköisesti enemmän kuin koskaan, mutta heidän humalahakuinen juomisensa sekä heille aiheutuneet alkoholihaitat ovat marginaalisia. Ongelmat ovat selkeästi kasautuneet keski-ikäisten ja sitä vanhempien sukupolvien pitkäaikaisille ongelmakäyttäjille.

Tilastoheittoja ei voida selittää pelkästään hinnalla ja saatavuudella, vaan merkittävä tekijä on muuttunut alkoholikulttuuri, jonka veturina toimivat nuoremmat sukupolvet siinä, missä pääosin vanhempien sukupolvien päihdeongelmaiset vastaavat saatavuuden ja hintatason aiheuttamista tilastoheilahteluista. Siksi ihmettelen, miksi alkoholipoliittisessa tutkimusessa käsitellään saatavuutta ja hintaa, niin kuin ne olisivat ainoat tai edes merkittävimmät tekijät.

Ja toisekseen, vaikka olisivatkin, niin mitä sitten? Yksilönvapauden vinkkelistä vänkääminen alkoholisääntelyn ja alkoholihaittojen välisestä suhteesta on merkityksetöntä, koska ei ole oikein rangaista nuhteettomia kansalaisia ongelmia aiheuttavan vähemmistön takia. Tämä logiikka kyllä tunnustetaan esimerkiksi maahanmuuttokeskustelussa, mutta kollektiivinen vastuu ja rangaistukset jostain syystä katsotaan perustelluksi lähtökohdaksi alkoholipolitiikassa, miksi? Miksi nuoria ja fiksuja sukupolvia tulisi rangaista heitä 40-50 vuotta vanhempien sukupolvien päihdeaddiktien takia? Miksi maltillinen alkoholinkäyttäjä alistetaan raittiusliikkeen orjaksi, kun se ei kuitenkaan ole oikea tapa ratkaista päihdeongelmia?

Suomalaisessa alkoholikeskustelussa on myös muita outoja piirteitä. Suomen esimerkiksi valitetaan kulkevan väärään suuntaan alkoholipolitiikassa, jos verotusta lasketaan ja sääntelyä puretaan. Esimerkiksi hesarissa haastatellut pohjoismaiset viranomaiset pitävät Suomea varoittavana esimerkkinä vaikka esimerkiksi Ruotsin olutvero on yli 30 % Suomea matalampi ja Tanskassa vain viidesosan Suomen vastaavasta. Tanskassa ei myöskään ole alkoholimonopolia, kuten ei Saksassakaan, johon verrattuna Suomen olutvero on n. 17-kertainen, ja silti molemmat kansat osaavat elää aivan ihmisiksi.

Alkoholilainsäädäntöömme liittyy myös erikoinen kaksisuuntainen mielialahäiriö. Alkon toivotaan keräävän mahdollisimman paljon veroja ja sääntelyn toivotaan rajoittavan myyntiä haittojen minimoimiseksi. Kuitenkin yksinkertaiset poliitikkomme ovat vielä yksinkertaisempien virkamiesten suosituksella päätyneet rakentamaan täysin päinvastaisen järjestelmän, jossa alkoholihaitat jäävät Suomeen, mutta verotuotto valuu enenevissä määrin ulkomaille. Samat ääliöt juhlivat Viron alkoholiveron korotusta, mutta analyysistä tuntuu unohtuvan se, että esimerkiksi nelosolut on veronkorotusten jälkeenkin Virossa puolet halvempaa ja lonkero vieläkin halvempaa kuin Suomessa. Kannustin alkoholiturismille ei ole kadonnut minnekään, sen toteaminen ei vaadi kuin peruskoulumatematiikan ymmärtämistä.

Raittiusliike myös hirttäytyy suosikketermiinsä “limuviina”, tuohon alkoholikeskustelun diskreettiin “eikö kukaan ajattele lapsia?”-hömppäargumettiin.

Yksinkertaisesti ei ole olemassa mitään mystistä “limuviinaa”, jonka alkoholilain muutos toisi kauppojen hyllyille, vaan käymisteitse valmistettuja lonkeroita, siidereitä ja muita makeita juomasekoituksia on myyty kaupoissa jo vuosikymmeniä. On olemassa eri tavalla valmistettuja ja erimakuisia alkoholijuomia, joiden sisältämä alkoholi on sitä samaa kemiallista yhdistettä huolimatta siitä, onko se päätynyt pulloon käymissammiosta vai tislaamon kautta.

Holhoavat virkamiehet, poliitikot ja muut oman elämänsä pikku Idi Aminit eivät tunnu tajuavan, etteivät varsinkaan alkoholihaitoista enimmäkseen vastaavat suomalaiset juo siksi, että viina olisi halpaa. Viina ei Suomessa todellakaan ole halpaa, vaan ihan saatanallisen absurdin kallista.

No miksi se Jeppe sitten juo? Ehkäpä siksi, koska tämä suomalainen kyttäys-, verotus- ja sääntelyhelvetti vituttaa aivan äärettömästi?

Jos olet keskituloinen palkkatyöntekijä, on työlläsi tuottamasta lisäarvosta verotettu yli puolet pois ennen kuin tilillä näkyy mitään. Kiitoksena kuuliaisuudesta keskushallinnolle saat Euroopan surkeimpiin kuuluvalla ostovoimallasi maksaa riistoverotuksen ja sääntelyn takia järjettömän kokoista auto- ja asuntolainaasi. Kaupantekijäisiksi sinulta riistetyillä rahoilla palkataan julkishallinnon virkoihin lisää ihmisiä, jotka eivät tuota mitään, vaan itse asiassa monen työnä on perustella sinulle kuinka kelvoton kansalainen olet, ja millaisilla itsemääräämisoikeuteesi kajoavilla uusilla rajoitteilla sinusta aiotaan luoda keskushallinnon visioiden mukainen ihannekansalainen. Raitis, nuhteeton ja kivulla kuulaiseksi piinattu, rodunjalostuskelpoinen työmuurahainen, joka onnen kyynel silmässä huutaa “KIITOS HYVINVOINTIVALTIO” aina, kun jonkun keskushallintofetisistin piiska läsähtää perseelle.

Onko se nyt kauhea ihme, että tällaisella oman tahdon omaavalla valtion vihollisella pullo saattaa nousta huulille ihan silkan vitutuksen takia? Koska alkoholi on kuin onkin portti rinnakkaistodellisuuteen, missä suomalaisen annetaan olla vapaa ja onnellinen.

Kaiken maailman pekkapuskat, kepun körttiläiset ja muut kukkahattutädit haluavat kitkeä pois kansalaisten itsemääräämisoikeuden, koska se johtaa potentiaalisesti liian aikaiseen kuolemaan. Ja ennenaikainen kuolemahan on kansalaistenkiusaamiskoneiston byrokraattien mielestä pahin mahdollinen synti, koska silloin voi käydä niin, että hallintoalamainen ei ehdi maksaa takaisin sitä kiitollisuudenvelkaa, johon jokainen suomalainen kysymättä asetetaan syntymästään lähtien.

Suurin osa meistä alkoholin kuluttajista on aivan kunnollisia ja normaalia arkeaan pyörittäviä ihmisiä, joilla ei ole aikaa juopotella yhtään määräänsä enempää vaikka alkoholi olisi ilmaista. Tietysti meillä on myös alkoholiongelmaisia ihmisiä, mutta moniko sairas ihminen paranee sillä, että terveitä kuritetaan? Uskallan väittää, ettei yksikään.

Minusta suomalaisten on aika alkaa arvostamaan itseään ja yksilönvapauksiaan. Alkoholipolitiikassa se tarkoittaa sitä, että keskustelu päivittäistavarakaupan myymien alkoholijuomien prosenteista, alkoholimonopolin suojelemisesta ja naurettavista anniskeluravintoloiden arkaaisista säännöistä tulee luopua. Ainoa oikea tapa siirtää suomalainen alkoholipolitiikka yksilönvapautta kunnioittavalle linjalle on purkaa Alkon monopoli, lopettaa myynti- ja anniskeluaikarajoitteet, antaa kaikille elintarvikkeita myyville yrityksille vapaus myydä haluamiaan alkoholijuomia, alentaa alkoholin verotus kilpailukykyiselle tasolle ja liberalisoida koko alkoholipolitiikka muutenkin kauttaaltaan.

Kukaan ei sano, että ensimmäiset askeleet olisivat kivuttomia, mutta ne pakko ottaa, jotta Suomi ja suomalaiset siirtyvät kohti terveemmäksi kehittyvää ja yksilönvapauksia kunnioittavaa alkoholikulttuuria.

http://www.laakarilehti.fi/site/assets/files/411663/33823-46001.1920x0.jpg
http://raitis.fi/raittiudenystavat2/wp-content/uploads/2017/03/alkoholin-juominen-suomessa-tilasto-1024x728.jpg
https://www.thl.fi/tilastoliite/paihdetilastollinen/Paihdetilastollinen_kuvina_2016.ppt
http://vm.fi/alkoholiverotus
https://www.facebook.com/panimoliitto/photos/a.708384972507650.1073741827.701891343157013/1589584814387657/?type=3&theater
http://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000005265168.html
http://www.panimoliitto.fi/app/uploads/2017/04/panimoliitto-ilmoitus-web.jpg
https://www.slideshare.net/Panimoliitto/olutvero-taustafaktat


Halla-aho voitti vastustajiensa äänillä  1

Yhdenkään politiikkaa viime vuosina seuranneen ei ollut vaikeaa ennustaa Halla-ahon voittoa lauantaisessa Perussuomalaisten puheenjohtajavaalissa. Niin vahvan tuen hän sai perussuomalaisten kenttäväeltä sosiaalisen median perusteella, puhumattakaan tietysti siitä median ja poliittisten vastustajiensa antamasta massiivisesta vetoavusta, jonka takia Suomessa ei kolmeen kuukauteen paljon muusta puhuttukaan kuin Jussi Halla-ahosta. Nyt natsifantasioistaan yllätykseen heränneet Halla-ahon vastustajat ovat huutaneet reilun vuorokauden panikoineet niin pahasti, että voisi melkein kuvitella uunien jo lämpeävän Jyväskylä-Birkenaussa.

Analysoin näitä samoja mekanismeja jo Trumpin valinnan jälkeen seuraavilla sanoilla:

Minä en ikävä kyllä usko, että nämä typerykset ovat vieläkään oppineet läksyään, vaan he tulevat jatkossakin nostamaan itsensä jalustalle ja esiintymään messiaina samalla, kun heittävät sontaa eri mieltä olevien silmille. Tämä porukka ei löydä kysymyksiinsä oikeaa vastausta vaikka se potkisi heitä perseelle. Ja kun seuraava jytky, Brexit tai Trump tapahtuu, niin sitten taas itketään muiden tyhmyyttä, vihaa, pelkoa ja rasismia vaikka syy löytyisi peilistä ja omasta tekopyhästä retoriikasta.

Mitäs minä sanoin?

Ennen vaaleja lahjattomimmat journalistit sekä poliittiset vastustajat yrittivät leimata Halla-ahon ylisaatanaksi ja arkkirasistiksi, yrittäen pelata inhokkinsa identiteettipolitikoimalla ulos PJ-kilpailusta. Tällä tavalla “oikeamielisten” inhoaman emäperkeleen henkilökultti vahvistui saaden kannattajansa liikkeelle uskomattomalla tarmolla.

Yleisesti poliitikoilla ja journalisteilla hyveenä pidetty tapa pitäytyä vaikuttamasta puolueiden sisäisiin henkilövalintoihin haudattiin tässä tapauksessa ilman kritiikin häivääkään. Ennen vaaleja eri lehdissä julkaistiin jos jonkinlaisia analyyseja siitä, kuinka Halla-ahon valinta olisi poliittinen mahdottomuus ja johtaisi hallituksen kaatumiseen, kokoomuslaisten muuttumiseen suolapatsaiksi ja mitä kaikkea.

Ja kuinkas sitten kävikään? Tälläkin kertaa housut kintuissa yllätetyt ääliöt purkavat oman tyhmyytensä aiheuttamaa maailmantuskaansa tavoilla, jotka petaavat kannatustaan menettäneille persuille paluuta suurten puolueiden joukkoon.

PJ-kisan jälkeen verkkolehti Uuden Suomen päätoimittaja Markku Huusko sekä Iltasanomien Timo Haapala näyttivät Suomessa viime vuosina yleistyneen “neutraalin” tiedonvälityksen mallia julkaisemalla lehdissään natseja vilisevät ukaasinsa hallitukselle. Jos en kielikuviaan väärin tulkinnut, niin Haapala jopa visioi koko kansakuntamme romahtamisella, miettikääpä sitä! Molempien verbaalioksennus oli sitä luokkaa hapokas, että on pakko kysyä, millä tällaisen neutraalia journalismia peräänkuuluttavan politiikan suurkuluttajan pitäisi nyt pystyä erottamaan nämä räkyttäjät infosotaa käyvistä valemedioiden propagandisteista?

Kyse on journalistisesta etiikasta, toimittajan integriteetistä ja kyvystä välittää tietoa neutraalisti. Ominaisuuksista, jotka ovat hyvää vauhtia häviämässä suomalaiselta mediakentältä. Laatujournalismin on korvaamassa poliittiset agitaattorit, jotka häpeilemättä ajavat omaa poliittista agendaansa lehdistönvapauden suojista.

Vasemmistoliiton ja Vihreiden reaktiot olivat vasemmistopopulismille tyypillisessä mauttomuudessaan täysin odotettuja. Vihreiden moraalipaniikin aallolla ratsasti tavalliset epäillyt, Niinistö, Aalto, Kari, Yanar, ja niin edespäin. Niinistöllä oli sama vanha laulu “inhimillisyydestä” ja “ihmisyydestä”, samoin opetuslapsellaan Emma Karilla, joka myös julisti perussuomalaiset ihmisvihamieliseksi puolueeksi. Aallon mukaan muilla hallituspuolueilla on tärkeä arvokysymys ratkottavana, mutta ei kertonut, mikä se kysymys mahtaa olla. Ja kuinka tragikoomisen “pelottavaa, kylmäävää ja epäinhimillistä” persujen hallitusohjelmaan sitoutunut politiikka voi Halla-ahon johdolla olla, kun Ozan Yanar ehti jo märisemään vennamolaisen SMP:n perinnön puolesta? Ottaakohan kukaan tätä sakkia oikeasti enää vakavasti?

Pohjat veti kuitenkin Viher-jugendin kaaderit sekä aatteensisarensa Vasemmistoliiton Li Andersson, jotka vaativat Sipilää hajottamaan hallituksen ja järjestämään uudet vaalit. Viher-jugendin vaatimus hallitukselle perussuomalaisten korvaamisesta varmuuden vuoksi muilla puolueilla saa tahattomassa ironiassaan aivan uusia sävyjä, kun muistetaan, että Vihreät lähtivät itse viime hallituksesta, kun eivät kyenneet yhteistyöhön muiden puolueiden kanssa. Andersson taas vetoaa siihen, että perussuomalaisilla on kannatukseensa nähden liikaa sananvaltaa hallituksessa, aivan niin kuin hallituspuolueen puheenjohtajan vaihtuminen olisi ennenkään johtanut hallituksen hajottamiseen.

Ja muutenkin, että te ihan VAADITTE uusia vaaleja? Arvatkaapa kuinka paljon teidän populistisilla lässytyksillänne on painoarvoa, kun vaakalaudalla on Sipilän Keskustan maakuntauudistus ja Kokoomuksen Orpon SoTe-markkinoiden avaaminen? Hallituksen kaatuessa kärkiprojektit kusisivat ja molemmat ukot lentäisivät alas valtaistuimiltaan samalla, kun Keskustassa ja Kokoomuksessa alkaisi ovi käymään luottamuksen murentuessa munattoman johdon värkkäämiseen. Epäilen vahvasti, joskaan minua ei varsinaisesti haittaisi, vaikka tämä maakuntahallintohimmeli kuolisi kalkkiviivoille.

SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne määritteli perussuomalaisten puheenjohtajiston nyt ääriainekseksi sen perusteella, että siellä ollaan maahanmuuttovastaisia ja EU-vastaisia. Pari vuotta sitten SDP:n silloinen PJ Eero Heinäluoma itse otti kantaa työperäistä maahanmuuttoa vastaan siinä, missä SAK vaati maahanmuuton rajoittamista suomalaisten työmarkkinoiden suojelemiseksi. Odotankin innolla, milloin Rinne julistaa johtamansa SDP:n sekä puolueensa ykkösrahoittajan SAK:n äärijärjestöksi? Tämä AY-demareiden kaksinaismoraali alkaa olla jo huono vitsi, menkäähän jo vähän itseenne.

Eniten olen kuitenkin pettynyt oman puolueeni edustajien käytökseen asian tiimoilta. Jos some-pöhinässä olisi jätetty nimet mainitsematta, niin en olisi erottanut monen kokoomuslaisen itkunsekaista vuodatusta vasemmistopoliitikkojen kitinöistä.

Kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo kiirehti ristiriitaisesti toteamaan, että hän “ei tunne Halla- ahoa”, mutta silti on “vakavan harkinnan paikka, koska perussuomalaiset eivät ole sama puolue kuin ennen”. Helsingin pormestari Jan Vapaavuori kirjoitti blogissaan samanlaisen vuodatuksen liberaalidemokratiasta, ihmisyydestä ihmiskäsityksistä, joita olemme tottuneet Ville Niinistöltä ja Emma Karilta viime aikoina lukemaan. Myös Kokoomusnuorten puheenjohtaja Daniel Sazonov väitti Halla-ahon haastaneen toiminnallaan kokoomuslaisen ihmisoikeus- ja yhteiskuntakäsityksen, tosin mitenkään konkretisoimatta lausuntoaan useista pyynnöistä huolimatta.

Persut ovat maahanmuuttokriittinen ja EU-kriittinen puolue, jonka johtoon valittiin EU-kriittinen ja tiukempaa pakolaispolitiikkaa vaativa ihminen! Mitä helvettiä te oikein odotitte, #refugeeswelcome-rajat-auki-euro-federalistia? Ja vitut, Perussuomalaiset ovat aivan tismalleen se sama vanha puolue, joka on pari kertaa aikaisemminkin jytkäyttänyt maahamuutto- ja EU-kritiikillään, ja jonka kanssa Kokoomus ja Keskusta menivät viime eduskuntavaalien jälkeen yhteisymmärräkysessä hallitukseen. On aivan uskomatonta kaksinaamaisuutta nyt hurskastella mitään muuta.

Ja Sazonoville vielä muistutukseksi, että hän johtaa poliittista nuorisojärjestöä, jonka tavoiteohjelmassa on mm. seuraavia mainintoja: Pakolaiskriisiä lievennetään parhaiten lähtömaissa ja lähialueilla, Suomen on sujuvoitettava käännyttämis- ja karkottamisprosesseja, laittomaan maassa oleskeluun puututaan karkottamalla ja maahanmuuton on oltava hallittua. Kuulostaa aika lailla samalta, mitä Halla-aho ja perussuomalaiset ovat vaatineet, ja mitä myös monet meistä kokoomuslaisista olemme vaatineet.

Kysyisin myös kaikilta persuista irtiottoa vaativilta, puolueen arvoja korostavilta kokoomuslaisilta, että miten ihmeessä Kokoomus ei mahtuisi persujen kanssa hallitukseen toteuttamaan YHDESSÄ sovittua hallitusohjelmaa, mutta mahduimme vielä viime vaalikaudella Vasemmistoliiton ja Vihreiden kaltaisten sosialistipuolueiden kanssa jatkamaan velkaelvytyskarkeloita, riistoverotusta, työmarkkinadiktatuuria ja nuorempien sukupolvien pakkiin kusemista? Onko tarkoitus nyt käydä taistelemaan äänistä vasemmistopopulistien kanssa vai mennäänkö seuraaviin vaaleihin rehellisesti argumentit edellä?

Halla-aho on ilmoittanut haluavansa vain hallituksen sitoutuvan hallitusohjelmaan, ei mitään sen ihmeellisempää. Tämä on nyt aiheuttanut paniikin niin hallituspuolueiden puheenjohtajissa kuin kannattajissaankin, eikä minulle ainakaan ole selvinnyt, että miksi? Onko hyvesignalointi oikeasti niin tärkeää, että mieluummin spekuloidaan hallituksen kaatumisella ja yritetään taistella Halla-ahon persoonaa vastaan kuin syleillään demokratiaa ja parlamentarismia myös silloin, kun se ei tuota itselle mieluisia tuloksia? Vai onko hallitusohjelma oikeasti niin huono, ettei sitä voi noudattaa?

Minä en henkilökohtaisesti pidä Perussuomalaisia kovin häävinä puolueena tai Halla-ahoa reaalipoliittisesti parhaana puoluejohtajana. Teuvo Hakkarainen vaikuttaa esiintymistensä perusteella lähinnä keskiverto-tiiliskiven tasoiselta ajattelijalta ja Laura Huhtasaaren kansallismielisyyteen nojaava arvokonservatismi saa minussa aikaan yökkäysreaktioita. Halla-ahossa kuitenkin arvostan hänen piinkovaa argumentointiaan ja pääosin asiallista, joskin äärimmäisen sarkastista, ulosantiaan muutamia menneisyyden lapsuksia lukuun ottamatta.

Ymmärrän, että Halla-ahon vastustajien on pakko tehdä indetiteettipolitiikkaa, koska muuten kylmän viileästi argumentoivaa Halla-ahoa on vaikeaa haastaa joutumatta haastamaan myös omaa johdonmukaisuuttaan ja asettamaan itseään alttiiksi nöyryytykselle. Minä uskon vilpittömästi, että Li Anderssonin ja Ville Niinistön kaltaiset populistituhnut pelkäävät kuollakseen joutumista kameroiden eteen Halla-ahon kanssa siinä, missä muut hallituspuolueiden puheenjohtajat kuvittelevat hymistelyn ja hyvesignaloinnin olevan paras tapa varjella puolueidensa kannatuksia oikeamielisten huutaessa barrikadeilla rasistia ja natsia.

Lauantain jälkeen suomalaisen politiikan kärkinimistä ainoa, joka edelleen seisoo johdonmukaisesti arvojensa ja sanojensa takana on Halla-aho, joka joutuu paimentamaan hallituksen kaatamisesta äkiseviä hallituskumppaneita noudattamaan yhdessä sovittua hallitusohjelmaa. Toivoisin erityisesti vastuunkantajana itseään markkinoivalta Kokoomukselta nyt sellaista viitseliäisyyttä, että taputtelisitte suoraselkäisyyden viilentävää jogurttia poliittiseen pyllynsilmäänne peppukivun lieventämiseksi ja lopettaisitte sen teatraalisen irvistelyn. Persujen kanssa voi aivan hyvin neuvotella ja tehdä yhteistyötä tahraamatta käsiään vereen, se pitää ymmärtää Kokoomuksen puoluejohdossakin.

Ja miksi muutenkaan sirotella tuhkaa päälle ja kaataa ammuksia persujen käsiin, kun Halla-ahosta ei edes tule ministeriä eikä mikään merkittävällä tavalla muutu? Persujen työntäminen oppositioon olisi paras mahdollinen lahja uhrikultin ja seuraavan jytkyn luomiseksi, kun oppositiopersut voisivat taas aloittaa valittamisen hallituksen surkeasta maahanmuuttopolitiikasta. Jos siihen päälle vielä Suomessa tapahtuu islamistien tekemä terrori-isku, niin voitanee todeta melko matalilla kertoimilla, että Halla-aho on pääministeri vuonna 2019.

Pointtini on se, että jos Halla-aho ja perussuomalaiset ovat todella esitetyn kaltainen mörkö, niin heidän työntämisensä marginaaliin vaatii asiallista argumentointia ja pitkäjänteistä reaalipolitiikkaa, eli radikaalisti erilaisia keinoja kuin nyt on nähty. Halla-aho ei olisi voinut toivoa parempaa vetoapua kampanjalleen, ja sittemmin perussuomalaisille, kuin nyt nähdyn räkytyksen ja epätoivoisen moraalipanikoinnin. Seuraavan kerran, kun puhutte tai kirjoitatte pelon lietsomisesta tai populismista, niin kannattaa kipaista peilin eteen miettimään, mitä on tullut tehtyä.

http://markkuhuusko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/238222-halla-aho-heitettava-heti-ulos-vallan-ytimesta
http://www.is.fi/kotimaa/art-2000005249157.html
https://www.facebook.com/niinistoville/posts/1575182205833829
https://www.facebook.com/emmakari1/posts/10154665701590949
https://www.facebook.com/emmakari1/posts/10154666723575949
https://www.facebook.com/touko.aalto/posts/10155550116042427
https://www.facebook.com/ozan.yanar1/posts/1597494506928351
http://www.vino.fi/blog/2017/06/10/vihreat-nuoret-hallitus-hajalle-ja-uudet-vaalit/
http://www.vasemmisto.fi/kansanedustajat/suomeen-uudet-eduskuntavaalit/
https://yle.fi/uutiset/3-7479375
https://twitter.com/AnttiRinnepj/status/873576303638794242
https://yle.fi/uutiset/3-7008854
https://yle.fi/uutiset/3-5551019
https://www.verkkouutiset.fi/kotimaa/orpo%20perussuomalaiset-66495
http://vapaavuori.net/jos-liberaalia-demokratiaa-ei-puolusteta-nyt-niin-koska-sitten/
https://www.facebook.com/daniel.sazonov/posts/10212914945846880
http://www.kokoomusnuoret.fi/wp-content/uploads/2017/01/KNL_TAVO_2017_2018_ISSUU.pdf