Tere Sammallahti

Näytetään kirjoitukset elokuulta 2017.

Totalitarismilla rasismia vastaan  2

Suomessa taantumuksellinen arvokonservatismi on viime vuosina ilahduttavasti hävinnyt taistelun toisensa jälkeen. Esimerkiksi seksuaalivähemmistöjen oikeudet ovat parantuneet samalla, kun monista muista arvo- ja markkinaliberalismia sivuavista teemoista käydään aktiivista kansalaiskeskustelua. Julkisessa keskustelussa pohdiskeleva ja johdonmukainen argumentointi kuitenkin on jäämässä jalkoihin ja isointa ääntä pitävää taantumuksellinen vasemmisto, joka on valinnut taistella fasismia, rasismia ja sortavaa poliisivaltiota vastaan juurikin totalitarismille ominaisilla keinoilla.

Malliesimerkki tästä “oikeamielisten” vaikean ristiriitaisesta suhteesta omiin aatteisiinsa on Vihreiden nuorten puheenjohtajiston lanseeraama, ja erityisesti poliittisten nuorisojärjestöjen sekä ylioppilaskuntien promotoima, Rasismi rikoslakiin-kampanja. Siinä kiteytyy mekanismi, jossa syvällisempään yhteiskunnalliseen ja filosofiseen analyysiin kykenemättömät, hyvää tarkoittavat hölmöt, ujuttavat yhteiskuntaamme totalitarismia väittäen kirkkain silmin tekevänsä niin suvaitsevamman ja vapaamman yhteiskunnan puolesta.

Kampanja vetoaa vuonna 1965 luotuun, kansainväliseen rotusyrjinnän poistamiseen tähtäävään sopimukseen. Toki olemassa olevaan sopimukseen tai lakiin vetoaminen alkeellinen argumentaatiovirhe, jolta Humen giljotiini leikka kärjen todeten, ettei tosiasioista voi johtaa moraalisia sääntöjä. Mutta tähän aloitteeseen sisältyy yhteiskunnallisesti paljon merkittävämpiäkin ongelmia, joiden takia jokaisen fasismista ja totalitarismista huolissaan olevan pitäisi sitä vastustaa.

Tämän aloitteen allekirjoittajat eivät ikävä kyllä tunnu ymmärtävän vapauden, eritoten mielipiteenvapauden, kovinta ydintä. Läpi mennessään lakimuutos tarkoittaisi kansalaisjärjestöjä valvovan mielipidepoliisin perustamista Suomeen, mikä on ehkäpä älyvapaimpia tavoitteita niiltä tahoilta, jotka kuulevat rautasaappaiden kopsetta joka nurkan takaa.

Rasismi on aate, jonka mukaan eri etnisyyksiä edustavat ihmiset eivät ole keskenään tasavertaisia, minkä takia heidän ei tulisi olla myöskään lain edessä tasavertaisia. Rasistinen ajatusmaailma on ainakin minun mielestäni perusteeton ja moraalisesti kestämättömällä pohjalla, mutta ei kuitenkaan mitään, mitä keskushallinnon tulisi valvoa tai lähteä sanktioimaan.

Niin vastenmielinen aate kuin rasismi onkin, sitä ei voida perustellusti kieltää sen enempää yksilöiltä kuin yhteisöiltäkään niin kauan, kun se ei manifestoidu joksikin aidosti yksilönvapauksien kannalta ongelmalliseksi ilmiöksi, kuten syrjiväksi lainsäädännöksi, rasistisiksi käytännöiksi julkishallinnon virkailijoilla, vakavasti otettavaksi väkivallan uhaksi tai väkivallaksi. On eri asia olla pitämättä jostakusta kuin uhkailla häntä tai jopa vahingoittaa häntä fyysisesti.

Jos ja kun esimerkiksi Suomen Vastarintaliikkeen kaltaisen järjestön toiminta johtaa jatkuviin henkeen ja terveyteen kohdistuviin rikoksiin sen jäsenistön toimesta, voi sen virallinen lakkauttaminen olla perusteltua ja se lienee mahdollista nykyiselläkin lainsäädännöllä. Koska järjestörekisteristä poistaminen ei kuitenkaan estä kansalaisaktivismia, on vaikeaa nähdä uuden lain kautta saavutettavan muuta kuin marttyyriuden ojentamista totalitaristeille ja rasisteille. Minä pelkään, että se netissä aivan suhteettoman suuren julkisuuden saavuttanut muutaman aktiivikulipään ääliöprikaati saa vain lyömäaseen ideologisessa taistelussaan, jos heidän yksilönvapauksiaan lähdetään rajaamaan huonoin perustein.

Neuvostoliitossa yritettiin aikoinaan kieltää uskonnot, mutta edes NKVD:n sadistiset murhaajat ja vankileirien saaristo eivät voineet kitkeä ihmisiltä heidän aatteitaan vaikka julkinen uskonnon harjoittaminen lakkasikin toviksi. Jos edes maailmanhistorian pahamaineisin murhaamiskoneisto ei kyennyt kitkemään uhriensa ideologiaa, on suomalaisten nuoriso- ja kansalaisjärjestöjen ristiretki yksilönvapauksia vastaan tuomittu epäonnistumaan vaikka asiasta laki saataisiinkin aikaiseksi.

Ehkäpä tärkeimpänä kysymyksenä koko asiassa on se, miten rasismi määritellään tämän lain kontekstissa? Esimerkiksi moderneissa feministisissä piireissä ajatellaan, että valkoihoista ihmistä kohtaan ei voi olla rasistinen siinä, missä paljon tapetilla olleet vasemmistolaiset antifasistiset piirit leimaavat rasisteiksi kaikki, jotka eivät ehdoitta hyväksy antifan pyhiä julistuksia ainoana oikeana totuutena. Rasismisyytöksiä lentää herkästi myös turvapaikkapolitiikasta, ulkomaalaislaista tai yleisesti ottaen vain maahanmuutosta keskusteltaessa vaikka keskustelu olisikin asiallista.

Se näiltä totalitarismin sinisilmäisiltä airueilta on vaatimuksiensa suhteen myös unohtunut, että lakeja yleensä tulkitaan hyvin luovasti kulloinkin puhaltavien poliittisten tuulien mukaisesti.

Suosittelisin kaikkia lakimuutoksia ajavia aina ajattelemaan, että miten se kaikista eniten vihaamanne aatteellinen ryhmä, vaikkapa ne kansallismieliset rasistit, soveltaisivat laatimaanne lakia? Esimerkiksi tuo rotusyrjinnän poistamista koskeva asetus ei puhu mitään Suomessakin hyväksytystä positiivisesta syrjinnästä, vaan keskittyy pelkästään rasismiin sen oikeassa merkityksessä etnisyyteen perustuvana syrjintänä, oli sen kohde minkä etnisen ryhmän edustaja tahansa. Tätä tosiasiaa vasten tuota asetusta voidaan tulkita poliittisen ilmapiirin muuttuessa myös niin, että etnisten vähemmistöjen auttamiseen tarkoitetut erityistuet voidaan lakkauttaa rasistisina.

Rasististen yhdistysten ja kyseisen aatteen ympärille kokoontumisen kieltäminen voi tuntua nyt hyvältä idealta, mutta mitenkäs sitten suu pannaan, jos poliittiset tuulet puhaltavat umpikonservatiiviset tai jopa äärioikeistolaiset piirit vallankahvaan? Silloin käy nimittäin niin, että kaikki etnisyyteen perustuvia kiintiöitä ja positiivista syrjintää ajava, moderniin vasemmistoaatteesen tai feministiseen filosofiaan nojaava kansalaisjärjestötoiminta loppuu kuin seinään ja niiden edustajista tulee poliittisen vainon uhreja. Feministinen puolue, Naisasialiitto Unioni, Vihreät ja Vasemmistoliitto nuorisojärjestöineen, tietyt maahanmuuttajajärjestöt ja niin moni muu samoihin arvoihin sitoutunut kansalaisjärjestö loppuu sillä sekunnilla, kun tuota lakia pääsee valjastamaan se porukka, joka lailla piti alunperin vaientaa.

Minäkään en halua Suomeen järjestäytynyttä rasismia tai mitään muutakaan rasismia, mutta olen sitä mieltä, että keinot taistella esimerkiksi kansallissosialismin kaltaista väkivaltaista ja rasistista vasemmistoaatetta vastaan täytyy löytyä muualta kuin yksilönvapauksien karsimisesta. Paradoksaalisesti juuri totalitarismia ja fasismia kaikkialla näkevä suomalainen vasemmisto on yrittänyt aktiivisesti etäännyttää meitä tasa-arvoisten, vapaiden, sivistyneiden ja markkinataloudella rikastuneiden länsimaiden joukosta, ja naittaa Suomea sosialismista syntyneiden hirmuvaltojen haareemiin. Neuvostoliitto, Kuuba, Venezuela ja muut vastaavat sosialistiset ja totalitaristiset utopiat ovat historiallisesti olleet suomalaisen vasemmiston sydämissä samalla, kun sen edustajat ovat syyttäneet länsimaistumista ajaneita markkinaliberaaleja fasisteiksi, natseiksi ja äärioikeistolaisiksi.

Rasismi rikoslakiin-kampanja on järjestäjiensä sokeudesta kumpuava, vapaan demokratian ja länsimaissa tunnustettujen kansalaisoikeuksien vastainen kampanja, jolla varmasti pyritään hyvään, mutta joka johtaa ajatuspoliisin syntyyn ja ihmisten tuomitsemiseen oikeusasteissa heidän mielipiteidensä takia. Tällaista leimallisesti diktatuureihin ja totalitaristisiin yhteiskuntiin kuuluvaa juridista mekanismia ei Suomeen tule missään tapauksessa hyväksyä, riskit meille kaikille ovat liian kovat.

Ainoa oikeasti tehokas tapa vastustaa totalitarismia on se, että kulttuuriimme juurtuu vapausaatetta vahvasti syleilevä alavire, jonka johdattelemana suomalaiset automaattisesti vastustavat yksilönvapauksia uhkaavia ideologioita. Historiankirjat taas kertovat lukuisia lohduttomia tarinoita siitä, kuinka keskusjohtoinen mielipiteenvapauden rajoittaminen johtaa poliittisiin vainoihin ja lopulta totalitarismiin. Mutta tämä analyysi jää aina tekemättä, kun omasta mielestään oikeamieliset lähtevät rajoittamaan muiden ihmisten vapauksia oman aatteellisen agendansa suojelemiseksi. Silloin rautasaappaiden kopse ei lopu koskaan, ne saappaat vain vaihtavat omistajaa.

http://www.rasismirikoslakiin.fi/
http://www.rasismirikoslakiin.fi/wp-content/uploads/2016/09/LA_Yanar_J%C3%A4rjest%C3%A4ytynyt_rasismi_rikoslakiin.pdf
https://www.facebook.com/huominenilmanpelkoa/?fref=nf
http://www.finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/1970/19700037


Pitäkääpä vaan huolta omista asioistanne

Viime kuukausina useampaakin julkisuuden henkilöä on riepoteltu mediassa ja somessa milloin minkäkin yksityiselämään liittyvän kohun takia. Viimeisin paljastus tapahtui pari päivää sitten, kun Vihreiden puheenjohtaja Touko Aalto paljasti vaimonsa hakevan eroa. Rivien välistä ei ole vaikeaa lukea, että Aalto oli jäänyt kiinni pettämisestä ja suhde kariutui siihen.

Nyt olisi tietysti helppoa kurmottaa Aaltoa samalla tavalla, kuin muitakin parisuhdesotkuissa ja tekstarikohuissa ryvettyneitä poliitikkoja ja julkkiksia on ryöpytetty. Houkutus nälväistä puhtoisten arvojen puoluetta johtavaa Aaltoa tai hänen radikaalisfeministiä syrjähyppyään, on äärimmäisen suuri ja moni on siihen houkutukseen jo langennutkin. Molemmilta löytyy sosiaalisesta mediasta tavaraa, joiden avulla heitä voisi repiä kölin alta viimeisen päälle huolella, jos haluaisi.

Mutta asiapa ei minulle kuulu, eikä se kuulu sinullekaan. Heidän yksityiselämänsä parisuhdekiemuroineen ei kuulu minulle sen enempää kuin minun yksityisasiani heille. Olen itse asiassa lopen kyllästynyt siihen, että toisten ihmisten yksityiselämää ruoditaan skandaalinnälkäisten ihmisten loputtoman mielenkiinnon ruokkimana mediassa ja muutenkin julkisesti. Yksikään poliitikko tai julkkis ei ole sitoutunut mihinkään sopimukseen, jossa luovuttaisivat yksityisasiansa koko kansan ruodittaviksi, eikä ole oikein pakottaa heitä yksityisen likapyykin julkiseen pesemiseen, joka todennäköisesti murskaisi henkisesti suurimman osan meistä tavallisista sukankuluttajista.

Sen verran tosin on noteerattava, kuinka vähällä mediamyllytyksellä Aalto on päässyt, jos verrataan vaikka Ilkka Kanervan tekstarikohuun tai Halla-ahon syrjähyppyyn. Ei, vaikka kyseessä on tismalleen verrattavissa oleva tapaus, jossa ei ole tapahtunut rikosta, kaikki tapausten aktiiviset osapuolet ovat olleet oikeustoimikelpoisia aikuisia ja mukana vapaasta tahdostaan.

Toki voi olla, että journalismin laatu kautta mediakentän on muuttunut pysyvästi ja tulevaisuuden kohuja käsitellä samalla periaatteella. Jos näin on, niin hieno juttu! Toivotaan, että linja pitää jatkossakin. Ikävä kyllä pari viime vuotta ei anna paljoa toivoa siitä, että toimittajakunta keskimäärin pystyisi neutraaliin tiedonvälitykseen, muutamaa ammattieettisesti ylivertaista toimittajaa lukuun ottamatta.

Yllätyksettömästi Vihreiden kenttäväki sekä puolueaktiivit ovat nyt yllättävän ymmärtäviä puheenjohtajaansa kohtaan. Yhtäkkiä sympatiaa on löytynyt poliitikkojen yksityiselämän suhteen varsin paljon, vaikka viime vuodet omia ylivertaisia arvojaan ja puhtoista moraalista ylemmyyttään ylikorostanut Vihreät on ryöpyttänyt kilpailevien puolueiden poliitikkoja pienimmästäkin rasahduksesta. Ei kuulu Vihreiden nuorten ja muiden niinistöläisten some-huutoa arvoista tai mitään muutakaan hyvesignalointia, kun oma kultapoika maalasi itsensä nurkkaan. Eikä tietysti pidäkään, ei Vihreiltä eikä keneltäkään muultakaan.

Ei näkynyt malttia saati kunnioitusta yksityisyyttä kohtaan myöskään silloin, kun vasemmistolaisten ja feministien kolonnat raivosivat seksismistä ja naisvihasta Haippirinki- ja Sisäpiiri 2.0-kohujen aikaan. Samat ihmiset kuitenkin muistavat naukua yksityisyyden perään aina, kun esimerkiksi feministien suljetuista FB-ryhmistä vuotaa kuvakaappauksia netin keskustelufoorumeille anonyymien ruodittaviksi.

Haippiringin kohdalla roviot sytytettiin välittömästi ja liekeissä paloi myös syyttömiä, kun journalisteilla oli kiireempi raatelemaan haaskaa kuin tarkastamaan, mitä itse asiassa on tapahtunut. Sisäpiiri 2.0 taas oli joidenkin julkkisten viestiryhmä, josta oli vuotanut yksityiseksi tarkoitettuja viestejä medialle. Ja taas oli Totenkopf-feministeillä kiire polttomerkitsemään sosiokulttuurisia ali-ihmisiä miettimättä tippaakaan sitä, olisiko meillä kaikilla sittenkin oikeus yksityisyyteen vaikka ajatuksemme eivät välttämättä miellyttäisikään näitä oikeamielisiä?

Kukaan meistä ei ole aina ole poliittisesti korrekti tai toteuta jotain feministisen eugeniikan tai filosofian ihannetta täydellisestä zen-mutantista, jonka sanomisista ei kukaan voisi koskaan ottaa itseensä, tai jonka tekemisiä kaikki pitäisivät ihailtavina. Ihmisillä tulee olla oikeus purkaa tuntojaan yksityisesti ja touhuta omiaan ilman pelkoa siitä, että kuolemanpartiot tulevat ja tuhoavat kyseisen henkilön uran ja elämän. Kuka meistä haluaisi kaikki asiansa julkisuuteen riepoteltaviksi ja väärintulkittaviksi, yhteiskunnallisesta statuksesta huolimatta? Ei takuuvarmasti kukaan. Eri asia sitten on ne julkisesti ääneen lausutut mielipiteet, joita kaikilla on oikeus kritisoida.

Vanhempien sukupolvien väistyessä politiikasta areenalle astuvat ne sukupolvet, jotka kasvoivat digi- ja kännykkäkameroiden sekä kymmenien erilaisten viestipalveluiden aikana. Lokitiedostoissa on takuuvarmasti meidän kaikkien kirjoittamia älyvapaita juttuja, jotka oli tarkoitettu yksityiselle yleisölle juuri sen takia, etteivät ne loukkaisi ketään ulkopuolista. Ja jokaisen kovalevyllä lienee vähintään kuva tai pari, joita eivät halua julkisuuteen, koska ne ovat meidän yksityisiä, itsellemme tärkeitä, muistoja elämiemme varrelta.

Meikäläinenkin saa jatkuvasti kuulla omista sanomisistani ja tekemisistäni, koska pikkuhiljaa on alkanut tulla nimeä poliittisissa ympyröissä. “Ei tuollainen sovi poliitikkolle, ei noin voi sanoa, kannattaakohan tuota nyt laittaa julkiseksi?” Mutta tosiasia on se, että olen aina ollut tällainen, enkä todellakaan aio peitellä persoonaani äänten kalastelemiseksi tai mistään muustakaan syystä. Mukaillen erästä suomalaista filosofia, tämä on politiikkaa ja jos ei Sammallahti kelpaa, niin voi painua vittuun. Toki, aina toisinaan tulee kämmättyä, mutta virheistä pitää oppia, pyytää anteeksi, jos siihen on syytä ja jatkaa sitten elämää normaalisti. Sama oikeus tulisi olla meillä kaikilla ilman pelkoa inkivisition kidutuskammioista.

Vielä joku kaunis päivä jonkun julkkiksen tietokone, puhelin tai anonyymiksi tarkoitettu nimimerkki kräkätään ja sitten nähdään, ovatko suomalaiset oikeasti laskeutuneet jo puusta. Ikävä kyllä luulen, että näemme, kun ihmiseltä, hänen perheeltään ja muilta läheisiltä viedään kaikki yksityisyys samalla, kun moraalipuritaanien kuolemanpartio raahaa uhrin mediatorille mestattavaksi. Jos kulttuurimme jatkaa tulevaisuudessakin sillä linjalla, jossa toisten yksityiselämä on vapaata riistaa, tulemme vielä lannistamaan näiden kohujen uhreja tavoilla, joita ihmiskunta ei ole aikaisemmin nähnytkään.

Toivon, että poliitikot ja muut julkkikset lakkaisivat pyytelemästä anteeksi sitä, että ovat aivan tavallisia ihmisiä vahvuuksine ja heikkouksineen, vaan tylyttäisivät näitä skandaaleja kärkkyviä shakaaleja kunnolla. Vain sillä tavalla saadaan rikottua niin moniin juurtunut illuusio siitä, että heillä on oikeus saada tirkistellä toisten makuuhuoneiden ikkunoista sisään. Politiikan sisältö on se, minkä politiikassa pitää ratkaista, ei se, kenellä on kiiltävin kilpi.

Minusta Touko Aallon linjaus siitä, ettei kommentoi yksityiselämäänsä paria olennaisinta faktaa pidemmälle, on hyvä ja perusteltu, koska myös poliitikoilla ja julkisuuden henkilöillä saa olla yksityiselämä, johon ulkopuolisilla ei ole pääsyä. Touko Aallolle ja samankaltaisten kohujen syyttömille sivullisille minulla ei ole mitään muuta sanottavaa kuin, että tsemppiä ja koittakaa kestää, ajan kanssa helpottaa. Toivon vilpittömästi, että nämä sinällään varmasti henkisesti äärimmäisen raskaat tapahtumat johtavat tulevaisuudessa johonkin parempaan, elämään johon olette entistä tyytyväisempiä.

Kaikille tirkistelijöille sellaisia terveisiä, että muiden yksityiselämä ei teille kuulu, pitäkää huolta omista asioistanne.

http://www.nykysuomi.com/index.php/2017/05/04/seksiakteja-arvosteleva-fb-ryhma-paljastui-mukana-cheek-elastinen-uniikki-arman-alizad/
https://www.voice.fi/viihde/a-140553


Suomi100 - Sata vuotta suomalaista korruptiota

Jos itsenäisen Suomen satavuotista historiaa olisi voinut juhlistaa paremmin kuin korruptiolla, hyväveli-verkostoilla, kaksinaismoraalilla ja hävyttömällä rahan tuhlaamisella, niin en ainakaan itse olisi keksinyt, mikä se tapa olisi mahdollisesti voinut olla. Suomi100-rituaali kunnioittaakin suomalaisen politiikan paskimpia perinteitä alkaen karkeloiden järjestelytoimikunnan eli Suomen 100-vuotisjuhlavuoden projektin hallituksen jäsenten toiminnasta.

Tämä Suomi100-hallitus koostuu kaikenkarvaisista ukoista ja akoista, taiteilijoista, päälliköistä, johtajista ja niin edespäin, joiden meriitit juhlajärjestelijöinä ja n. 20 miljoonan euron jakajina jäävät ainakin minulle täysin pimentoon. Varmaa on ainoastaan se, että kaikilla heillä on läheisiä poliitikkoystäviä, jokainen saa 350 euroa kuussa lapaseen vuosien ajan, eikä kenelläkään heistä ole minkäänlaista tulosvastuuta.

Ilta-sanomien toimitus laski kokouspöytäkirjoista, että reilun kolmen vuoden aikana iso osa tämän hömppätoimikunnan jäsenistä oli jättänyt osallistumatta ainakin kolmasosaan kokouksista. Erityisen huima on kaikkien köyhien vapahtajana ja vasemmistomessiaana esiintyvän räppäri Palefacen poissaoloprosentti, mies kun ei ole ehtinyt osallistua puoliinkaan koolle kutsutuista kokouksista. Kokouspalkkio kuitenkin juoksee jokaiselle hallituksen jäsenelle, vaikkei laittaisi tikkua ristiin näiden tuhlauskarkeloiden eteen.

Kokouspöytäkirjoista käy myös ilmi, että osa kokouksista on järjestetty sähköpostikokouksina, joista niihinkin osalla hallituksen jäsenistä on jäänyt osallistumatta. Kuinka välinpitämätön pitää olla, ettei useaan päivään saa edes sähköpostejaan luetuksi palkkansa vastineeksi?

Suomi100-hallitus piti ensimmäisen kokouksensa vuoden 2013 joulukuussa. Pöytäkirjan perusteella kyseessä on ollut varsin perinteinen aloituskokous, kevyt parituntinen, jossa virkamiehet ovat esitelleet projektin ja muut ovat huokaisseet helpotuksesta, kun näytti jo hetken siltä, että tässähän joutuu ihan töihin. Seuraavassa kokouksessa parin kuukauden päästä sitten otettiinkin suomalaiselle työ- ja kokouskulttuurille tyypilliseen tapaan kaikilta luulot pois vajaan viiden tunnin kokoussulkeisilla. Jos edellisen kokouksen jälkeen vielä oli hyvä meininki, niin eiköhän se hyvän olon tunne ollut karissut viimeistään tämän toisen kokouksen päätyttyä.

Onneksi kokouspöytäkirjojen mukaan lohtua työn raskaan raatajille on tarjonnut Suomi100-hallituksen matka Norjaan tutustumaan norjalaisten juhlavuoden tapahtumiin, koska miten me suomalaiset nyt itsenäisyyttämme juhlisimme kysymättä ulkomailta neuvoa? Itsenäisyyden juhlimisessa itsenäisin päätöksin on se riski, että voi joutua itsenäiseen ajattelutyöhön ja ehkä vahingossa keksimään jotain originaalia, eihän sellaista nyt voi suomalaisen hömppätoimikunnan jäseniltä odottaa! Mitäs siitä nyt tulisi, jos ilmaisen rahan vastineeksi saisi aikaan jotain hyödyllistä, eihän se raha silloin edes tunnu ilmaiselta! Onneksi stressin uhkaa päästiin purkamaan myöhemmin myös kokoontumalla Porissa SuomiAreenan 2014 aikaan, kas kun sattuikin...

Vuonna 2016 sitten lähti iso pyörä pyörimään, kun päästiin jakamaan veronmaksajilta riistettyjä miljoonia eteenpäin. Näitä, toinen toistaan turhempia projekteja pyörittäviä, tukirahaa kärkkyviä toimijoita on aivan liian monta, jotta ne voisi käydä parissa lauseessa läpi, mutta tässä pari esimerkkiä: Karavaani, 15 000 €. Suomen hauskin mies, 40 000 €. Perkele II, 25 000 €. 100 saunailtaa Pariisissa, 10 000 €. Juotava hanavesi, 25 000 €. Tanssivat jäänmurtajat, 255 000 €. Startup refugees, 150 000 €. Suomalaisuuden uudelleenmäärittely, 50 000 €. Fintiaanit, 10 000 €.

Tukia saavien projektien tarpeellisuutta on vaikeaa arvioida, kun kokouspöytäkirjoissa ei anneta mitään viitteitä projektien sisällöistä saati tuen myöntämisperusteista. Minun on vaikeaa ymmärtää, mihin satavuotias Suomi tarvitsee tanssivia jäänmurtajia? Mihin perseeseen asti se karavaani on menossa tuollaisella summalla,  Fintiaanien tykö? Onko Suomessa tosiaan niin paskat saunat, että saunaillatkin on vietettävä Pariisissa? Suomessa hanasta on tullut juotavaa vettä koko minun elinaikani. Onko tilanne nyt muuttunut ja riittääkö 25 00 euroa näin merkittävään infrastruktuurin päivittämiseen? Ja mikä sellainen vika nykyisessä suomalaisuudessa on, että sitä pitää lähteä keskushallinnon lahjomien apurahataiteilijoiden voimin määrittelemään uudestaan?

Tukien tarkasti tuhanteen pyöristetyt summat myös antavat viitteen siitä, että rahaa myönnetään summan mutikassa projekteille, joiden vetäjät eivät ole tehneet tarkkoja kustannusarvioita. Ja miksipä kukaan sellaisia kustannusarvioita tekisi, jos niitä ei vaadita? Tarkassa kustannusarviossa on tietysti se huono puoli, että silloin joutuisi hieman miettimään, mitä on tekemässä. Ja se ennätysmäärä samppanjapulloja, joita kansalaisjärjestöissä poksauteltiin vuonna 2016 läpi menneiden Suomi100-tukihakemusten myötä, eihän semmoisia tietysti omilla rahoilla makseta, vaan se kustannus uppoaa erittelemättömään projektibudjettiin.

Uupuneiden “hallitusammattilaisten” ei onneksi tarvinnut tehdä kaikkea työtä yksin, vaan julkishallinnon virkailijakoneisto avusti kaikessa mahdollisessa ja mahdottomassa. Mukana oli mm. valtiosihteeri, satunnaista väkeä valtioneuvoston kansliasta, erilaisia työryhmiä eri ministeriöistä, erikseen projektiin palkattuja työntekijöitä sekä tietysti lähes koko kunnallishallinto virkailijoineen. Koska mitäpä parempaa tekemistä pitkittyneen taantuman kourissa kärvistelevän Suomen julkishallinnolla voisi olla, kuin tuhertaa tällaisten hömppäprojektien kanssa?

Itse asiassa kokouspöytäkirjojen päätöskohtien perusteella uskallan varsin röyhkeästi väittää, että käytännössä kaikki valmistelu tehtiin virkamiestyönä ja esiteltiin Suomi100-hallitukselle kokouksissa, jonka jälkeen hallitus kumileimasimena siunasi virkamiesten etukäteen tekemät päätökset. Siitä hyvästä 350 euroa kuussa per naama, lähes puolen vuosikymmenen ajan, sanonpahan vain...

Näitä kokouspöytäkirjoja lukiessa tulee kyllä mieleen, että ymmärretäänköhän valtionhallinnossa pöytäkirjan tarkoitus ja kokouskäytännöt aivan niin hyvin, kuin pitäisi? Esimerkiksi kokousten aloitus- ja lopetusajat tasa- ja puolitunteineen kielivät siitä, ettei muistiinpanoja ole kirjoitettu orjallisesti kokouksen aikana, vaan ne on tehty kokouksen jälkeen tai jopa kirjoitutettu jollain kokouksen ulkopuolisella valtioneuvoston virkailijalla. Osaa liitetiedostoista ei löydy, ei myöskään rahaa hakeneiden instanssien hakemuksia, ajantasaista eriteltyä budjettia tai mitään muutakaan, mistä veronmaksaja voisi tarkistaa eurojensa jakoperusteet. Suomi100-juhlapuhujien kannattaa viimeistään nyt kumittaa juhlapuheistaan kappaleet avoimuudesta ja läpinäkyvyydestä.

Enkä minä sitä tietenkään väitä, etteikö kokouksista voisi hyvällä, tai jopa huonolla syyllä, olla pois. Mutta silloin pitäisi esimerkiksi kaikkien köyhien pyhimyksenä esiintyvällä Palefacella, tai laupiaan samarialaisen lausuntoja antaneella Irja Askolalla, olla sen verran selkärankaa, että kieltäytyisi myös kokouspalkkiosta. Samaa voi mielestäni oikeutetusti vaatia keneltä tahansa luottamustehtävään valitulta.

Mutta eipä ole ahneuden kritisoijilla sekä solidaarisuutta ja tasaisempaa tulonjakoa vaatineilla hurskastelijoilla näköjään minkäänlaista ongelmaa tehdä täysin omien opetustensa vastaisesti. Mitähän se edesmennyt vetten päällä kävellyt puuseppä sanoisi piispa Askolan tekemisistä tässä tapauksessa? Vielä enemmän minua askarruttaa se, miltä mahtaa rikkaasta vasemmistoräppäristä tuntua räppäillessään rikkaiden ahneudesta ja oikeistolaisten julmuudesta samalla, kun kuittaa vastikkeetonta veronmaksajien rahaa työstä, jota ei ole tehnyt? Toiminnasta päätellen ei ainakaan hävetä yhtään.

Suomi on menettänyt tälle jo vuosikymmenen kestäneelle taloudelliselle katastrofille yhden tai jopa kaksi sukupolvea sekä uskomattoman määrän hyvinvointia. Kaikki tämä johtuu eturyhmäpoliitikkojen ja eturyhmien sairaalloisesta takertumisesta menneisyyden rakenteisiin, poliittisesta saamattomuudesta, pelkuruudesta ja heikosta johtajuudesta. Meillä on vain pari vaikutusvaltaista poliitikkoa, joilla on uskallusta sanoa, mitä asioille pitäisi tehdä, muut vallankahvassa roikkujat ovat täysin riippuvaisia siitä vuosikymmeniä rakennetusta runsaudensarvesta, jota suomalainen työntekijä ja veronmaksaja ylläpitää omalla verellä, hiellään ja kyyneleillään.

Tämän apatian, korruption ja kaksinaismoraalin seurauksena Suomi on taloudellisesti ennen näkemättömässä kurimuksessa, jolle ei näy loppua. Ja kun korjausliikettä ei saada aikaiseksi poliittisten syöpäläisten ja työmarkkinaluddiittien taantumuksellisuuden takia, jää poliitikoille vaihtoehdoksi tyynnytellä kansaa leivällä ja sirkushuveilla, aivan kuten antiikin Roomassa aikoinaan.

Leikkauksista ja säästötalkoista jo vuosia vaikertaneille vasemmistolaisille tarjoan sellaisen vaihtoehdon, että leikkauskarkelot voitaisiin aloittaa lakkauttamalla tällaiset hömppätoimikunnat samalla, kun poliittisilla päätöksillä valituille “hallitusammattilaisille” tai muille tyhjäntoimittajille lakataan antamasta rahaa omille eturyhmilleen jaettavaksi. Millä helvetin oikeutuksella joku Paleface, tai kukaan muukaan siviili ilman kansanvaalien suomaa mandaattia, on jakamassa meiltä ryöstettyjä veroeuroja parhaaksi katsomiinsa projekteihin?

Tietysti on tärkeää juhlia Suomen historian virstanpylväitä, mutta tietäen Suomen talouden tilan ja sen, mihin tämä poliittinen pysähtyneisyyden aika meidät on viemässä, kuulostaa kymmenienmiljoonien eurojen panostaminen tällaiseen hallinnollisesti läpimätään hengennostatusprojektiin minun korvaani yhtä katkeransuloiselta, kuin se Titanicilla soinut musiikki laivan painuessa pinnan alle. Persaukiset tosin eivät kuulleet sitäkään, bändi kun soitti ykkösluokassa, aivan kuten uppoavassa Suomessakin.

http://vnk.fi/documents/10616/302820/Hallituksen+kokous+16.2.2013.pdf/2ee1fee0-521e-4cf7-8130-70520a3ffc62
http://www.is.fi/kotimaa/art-2000005314075.html
http://www.vasemmisto.fi/ajankohtaista/tapahtumat/vasemmiston-vaalivalvojaiset-helsingissa/
http://vnk.fi/documents/10616/302820/Hallituksen+kokous+16.6.2014.pdf/9254bd92-cde2-4a61-8d43-96d5ca83d9d0
http://vnk.fi/documents/10616/1093560/ptk161214.pdf/c87dd23e-a882-4be7-9f37-8ead1d80d996
http://www.is.fi/musiikki/art-2000000676313.html?nomobile=2
http://www.iltalehti.fi/viihde/2015110220600630_vi.shtml
http://www.ksml.fi/teemat/verotiedot/Cheek-omaa-luokkaansa-rap-artistien-tuloissa/301385
http://www.iltalehti.fi/verot/2014110318803972_vr.shtml
http://www.is.fi/kotimaa/art-2000001029870.html
http://mellonwritesagain.com/wp-content/uploads/2016/05/Bread-and-Circuses.jpg
http://vnk.fi/suomi100/asiakirjat