On hetkiä, joina kannattaa puhua.
Ja sitten on hetkiä, jolloin on parempi olla hiljaa.
On myös niitä hetkiä, jolloin tilanne pyytäisi harkittua, sivistynyttä vastausta, mutta joko kollegan piikki, perhejäsenen takaperoinen kehu tai tuntemattoman tönäisy julkisessa liikenteessä saa veren kiehumaan.
Tunteet käyvät kuumina. Suu lähtee käyntiin.
Ja kahden minuutin päästä on noloa.
Nimeä se
Miksi jotkut pystyvät pysymään tällaisissa tilanteissa rauhallisina ja antamaan harkitun vastauksen, kun toiset menevät kierroksille?
Yhdysvaltalainen psykiatri ja kirjailija Dr. Dan Siegel on opettanut tähän yhden yllättävän yksinkertaisen niksin, joka perustuu neurotieteeseen.
Sen nimi on ”Name it to tame it” – nimeä se, niin kesytät sen.
Kuulostaa nykytaiteelta.
Sitä se onkin. Mutta sen takana on aivojen biologia, jota kannattaa ymmärtää.
LUE MYÖS: Tiede selittää vihdoin, miksi parhaat keskustelut käydään klo 02
Mitä ”nimeä se, niin kesytät sen” tarkalleen tarkoittaa?
Dan Siegelin alkuperäinen idea on yksinkertainen: kun joku saa sinut suuttumaan tai tuntemaan voimakasta tunnetta, älä reagoi heti.
Sen sijaan käänny hetkeksi sisäänpäin ja kysy itseltäsi: Mitä juuri nyt tunnen?
Onko tunne:
– Vihaa
– Pettymystä
– Häpeää
– Pelkoa
– Hylätyksi tulemisen tunnetta
– Mustasukkaisuutta?
Kun annat tunteelle nimen, se ei katoa, mutta se laantuu.
Mielesi saa hetken hengähdystilan, jonka aikana voit valita, miten vastaat, etkä vain reagoi impulsiivisesti.
Käytännön viisi askelta
Kaava on niin yksinkertainen, että sen voi muistaa missä tahansa tilanteessa:
1. Tapahtuma: joku sanoo tai tekee jotain, mikä tuntuu pahalta.
2. Kehosi reagoi: hartiat jännittyvät, sydän alkaa lyödä, leuka kovettuu.
3. Tunnistat tunteen: ”Kehoni kertoo, että olen vihainen.” Tai: ”tunnen häpeää.”
4. Tunne alkaa laantua: nimeämisen jälkeen intensiteetti vähenee – ei nollaan, mutta riittävästi.
5. Valitset vastauksen: enää et reagoi alkukantaisesti, vaan harkitusti.
Ero askeleen 2 ja askeleen 5 välillä on usein vain muutama sekunti.
Mutta se on juuri se ero, joka erottaa kadutun ja hallitun reaktion.
Miksi tämä toimii? Aivot pelastavat itsensä
Asiantuntijoiden selityksen mukaan vahva tunnereaktio aktivoi niin sanotun liskoaivomme, ohjevoimasen järjestelmän, joka käskee meitä joko taistelemaan, pakenemaan tai jähmettymään.
Lisko-aivo on hyvä selviytymistilanteissa, mutta se on surkea harkittujen, strategisten vastauksien antamisessa.
Sieltä tulee impulsiivinen reaktio.
Kun nimeämme tunteen, käytämme samalla prefrontaalikorteksia – aivojen ”ajattelevaa puolta”, joka sijaitsee otsalohkossa.
Prefrontaalikorteksi ottaa hetkessä vallan ja arvioi: ”Ei tässä tarvitse paeta tai taistella. Strateginen vastaus riittää.”
Toinen mekanismi: tunteet itsessään rauhoittuvat, kun ne tulevat kuulluiksi.
Vähän kuten lapsi, joka kaatui ja loukkaisi polvensa: jos vanhempi kuuntelee ja sanoo ”näen, että sinuun sattui”, lapsi rauhoittuu nopeammin kuin jos vanhempi ohittaisi tunteen.
Sama logiikka pätee aikuisen omiin tunteisiin: kun tunnistat ja nimeät sen, se hellittää.
Siegel itse käyttää termejä ”downstairs brain” (alakerran aivot, eli liskoaivot) ja ”upstairs brain” (yläkerran aivot, eli ajatteleva osa).
Niksin koko idea on siirtää reaktio alakerrasta yläkertaan.
Ja tehdä se nopeasti.
Pieni harjoitus, joka kannattaa kokeilla
Helpoin tapa oppia ”nimeä se, niin kesytät sen” -niksiä on harjoitella sitä pienissä tilanteissa, jotka eivät ole isoja kohuja:
– Kun joku ohittaa sinut autolla aggressiivisesti
– Kun saat ärsyttävän viestin
– Kun työkaveri sanoo jotain väärin merkityksellistä
– Kun perheenjäsen kysyy ”etkö ole vielä?” -tyyppisen kysymyksen
Hetken jännityksessä, harjoittele kysymään itseltäsi yksi kysymys: ”mitä juuri tunnen?”
Anna sille nimi mahdollisimman tarkasti: ei ”olen huonolla tuulella”, vaan vaikka ”olen turhautunut, koska tunnen, että työni jää näkymättömäksi.”
Kun teet tämän muutaman päivän ajan pienissä tilanteissa, niksi alkaa toimia automaattisesti myös isommissa hetkissä.
Aivot oppivat reitin – alakerrasta yläkertaan – ja siirtyvät sinne ilman, että sitä tarvitsee tietoisesti pyytää.
Miksi tämä on enemmän kuin ”ole rauhallinen”
Yleinen neuvo ”rauhoitu” tai ”ota syvään henkeä” on tarpeellinen, mutta puutteellinen.
Hengittäminen ei kerro aivoille, mitä on tapahtunut, vaan vain sammuttaa fysiologista ärsytystä hetkeksi.
”Nimeä se, niin kesytät sen” sen sijaan käsittelee tunteen sen lähteellä, ja siksi sen vaikutus on kestävämpi.
Kuten Siegel itse on kommentoinut: kun nimet tunteen, kesytät sen. Et tukehduta. Et ohita.
Tunnustat sen olemassaolon, ja samalla otat siltä pois sen vallan ohjata sinua.
Seuraavan kerran, kun joku saa veresi kiehumaan, kokeile yhtä lausetta omassa mielessäsi: ”Mitä juuri nyt tunnen?”
Vastaus voi muuttaa kaiken.
LUE LISÄÄ: 6 lausetta, joilla sinua voidaan manipuloida – tunnistatko nämä ajoissa?
