Stereotypia istuu sitkeästi.
Jos kerrot tutuille, että lapsesi on perheen ainoa ja jää sellaiseksi, saatat saada sympaattisen katseen tai vihjailevan kommentin siitä, että lapsi tulee olemaan hemmoteltu, itsekäs tai sosiaalisesti kömpelö.
Stereotypia on niin yleinen, että sille on jopa nimi: ainoan lapsen syndrooma.
Sen alkulähde on 1800-luvun lopulta amerikkalaisen psykologin G. Stanley Hallin lausumasta: ”Olla yksinäinen lapsi on itsessään sairaus.”
Vettä virtasi Vantaanjoessa
Yli sata vuotta myöhemmin tutkimus on murskannut tuon väitteen.
Yksilapsiset perheet eivät jaa stereotypian piirteitä, mutta he jakavat yhden yllättävän piirteen, jota psykologit ovat pitäneet alalla yhtenä mielenkiintoisimmista perhetutkimuksen löydöistä.
LUE LISÄÄ: Lapset ja jakamisen taito: ovatko perheen ainokaiset ahneempia kuin sisarussarjassa kasvaneet?
Mitä tutkimus oikeasti sanoo?
Texasin yliopiston psykologi Toni Falbo on tutkinut yksilapsisia perheitä yli 40 vuoden ajan.
Hänen meta-analyysinsä – kokoavat vertailut sadoista yksittäisistä tutkimuksista – ovat alalla viittauspohja.
Tulokset ovat olleet järjestelmällisesti yhteneviä:
– Yksilapsisilla on keskimäärin korkeampi koulumenestys kuin sisarussarjojen vanhimmilla, keskimmäisillä tai nuorimmilla.
– He saavuttavat korkeampia korkeakoulututkintotasoja.
– He menestyvät keskimäärin paremmin ammatissa ja työuralla.
– He raportoivat vähintään yhtä hyviä sosiaalisia suhteita kuin sisarusten kanssa kasvaneet.
– Heidän persoonallisuutensa on tutkimuksissa käytännössä erottamaton muista lapsista.
Stereotypiat itsekkyydestä, sosiaalisesta kömpelyydestä tai yksinäisyydestä eivät ole saaneet tukea aineistosta.
Yksi piirre, joka erottaa heidät
On kuitenkin yksi piirre, joka nousee toistuvasti esiin, ja se on juuri se, johon Falbon ja muiden tutkijoiden mukaan kannattaa kiinnittää huomiota.
Yksilapsisilla perheillä on poikkeuksellisen kielellinen suhde lapsen kanssa.
Tutkimukset osoittavat, että yksilapsisten perheiden vanhemmat:
– Käyvät keskimäärin enemmän pitkiä keskusteluja lapsensa kanssa kuin monilapsiset vanhemmat
– Käyttävät monisanaisempaa ja abstraktimpaa kieltä päivittäisessä vuorovaikutuksessa
– Lukevat lapselleen keskimäärin 30–50 prosenttia enemmän kuin sisarussarjojen vanhemmat per lapsi
– Vastaavat lapsen kysymyksiin pidemmin ja täydellisemmin.
Tämä yksi piirre – kielellisen vuorovaikutuksen tiheys ja syvyys – on yhteydessä lähes kaikkiin myönteisiin lopputuloksiin, joita yksilapsisilla on havaittu: koulumenestykseen, sanavarastoon, abstraktiin ajatteluun ja jopa myöhempiin ammattivalintoihin.
Miksi näin tapahtuu?
Selitys on yksinkertainen: yksilapsisilla perheillä on enemmän aikaa ja vähemmän jaettavaa.
Kun perheessä on yksi lapsi, vanhempien koko huomio, sanavarasto ja kärsivällisyys keskittyvät häneen.
Sisarussarjoissa vanhempien resurssit jakautuvat usein tehokkaasti, mutta vähemmän intensiivisesti per lapsi.
Tämä ei ole kenenkään syytä, vaan elämän matemaattinen tosiasia.
Yksilapsiset eivät myöskään opi puhumaan toiselle lapselle samalla kielellä, vaan aikuisten kanssa aikuisten tavalla.
Se kehittää sanavarastoa ja keskustelutaitoja eri suuntaan kuin sisarussuhteissa kehittyy.
Suuri vahvuus
Hyvä uutinen on, että nämä piirteet ovat suuri vahvuus.
Mutta jos yksilapsisuus huolestuttaa vanhempia, psykologit korostavat muutamaa suositusta, joilla yksilapsisen lapsen kasvu pysyy tasapainoisena:
1. Säännöllinen leikkikontakti samanikäisten kanssa.
Joko serkkujen, kavereiden tai harrastusryhmien kautta.
Tämä korvaa sisarussuhteen sosiaalisen oppimisalustan.
2. Älä ole liian täydellinen vanhempi.
Yksilapsisten perheiden riski on, että vanhemmat ratkaisevat liian nopeasti lapsen ongelmat.
Anna lapsen yrittää ja epäonnistua.
3. Vältä lapsen ”aikuistamista” liian nuorena.
Pitkät keskustelut ovat hyvästä, mutta lapsen ei tarvitse olla vanhempansa luottohenkilö ennen aikuisuutta.
4. Luo vahvoja ystävyyssuhteita ulkopuolisten lasten kanssa.
Ystävyydet voivat täyttää sisarussuhteen monet roolit elämässä myöhemmin.
Stereotypia, joka kuolee hitaasti
Vaikka tutkimusnäyttö on yli neljältä vuosikymmeneltä yksimielinen, vanha ”ainoa lapsi on hemmoteltu” -käsitys istuu sitkeästi suomalaisessakin keskustelussa.
Yksilapsiset vanhemmat kuulevat sen vieläkin vasta-argumentteina päätökselleen.
Falbo itse on todennut: ”Stereotypiat ovat kestäneet niin pitkään juuri siksi, että ihmiset eivät halua niiden kuolevan. Aina löytyy yksittäinen tapaus, joka tukee stereotypiaa.”
Mutta tilastot kertovat, että yksilapsisten perheiden lapsi on tilastollisesti todennäköisemmin kielellisesti rikkaampi, koulumenestyjä ja keskusteleva kuin keskiverto sisarussarjojen lapsi.
Se on piirre, joka kannattaa nähdä rikkautena – ei puutteena.
LUE LISÄÄ: Oletko tottunut joustamaan ja selviytymään? 6 piirrettä paljastaa ison perheen kasvatin
Lähteet: Falbo & Polit, ”Quantitative Review of the Only Child Literature”, Psychological Bulletin 100 (1986), s. 176–189; Toni Falbon haastattelut Psychology Todayssa; sekä myöhempi Falbon ja kollegoiden tutkimustyö (UT Austin, Department of Educational Psychology).
