Vanhasen hallituksen aluepolitiikan tavoitteena on muuttoliikkeen ja väestörakenteen tasapainottaminen. Alue- ja kuntaministeri Hannes Manninen maalailee kauniita visioita, joissa esimerkiksi Kainuussa on vuonna 2012 enemmän nuoria, yrityksiä ja työpaikkoja kuin tänään.
Vieraillessani viime sunnuntaina Kajaanissa, päätin lounastaa Kartanohotelli Karolineburgissa, jota eräs ystäväni oli minulle suositellut. Paikka osoittautui suljetuksi, ja kun tiedustelin kohteliaasti paikkakunnan seuraavaksi parasta ravintolaa, minua tuijotettiin kuin vähä-älyistä. Lopulta minulle selitettiin, ettei Kajaanista saa sunnuntaisin ruokaa, ja että paras mahdollisuuteni oli ABC-huoltoasema Iisalmen suunnalla. Kiitin kohteliaasti, hyppäsin autooni ja tykitin sataaviittäkymppiä Stadiin syömään.
Jos 35 000 asukkaan kaupungissa on tällaista, voi jokainen kuvitella millaista on pienemmillä paikkakunnilla, jossa asukkaiden keski-ikä lähentelee kuuttakymmentä. Houkuttele siinä nyt sitten nuoria jäämään kotiseuduilleen.
Syrjäseutujen autioituminen ja väestön valuminen Helsingin, Oulun ja Jyväskylän tapaisiin kasvukeskuksiin on tosiasia, jota hallitus ei suostu hyväksymään, vaan jatkaa tuhoontuomittua taisteluaan tuulimyllyjä vastaan aseinaan hajasijoittaminen ja yltiöoptimistiset tulevaisuudenkuvat. Kuinka moni on oikeasti valmis muuttamaan jonnekin Savukoskelle alueellistetun viraston perässä?
Kuntapäivillä ruusunpunaisten tulevaisuudennäkymien maalailu ei ole pelkästään yhtä hyödyllistä kuin aspiriinin antaminen ebolapotilaalle, vaan myös rikollisen edesvastuutonta toimintaa. Pettymys on aina odotusten ja todellisuuden erotus, ja todellisuus tulee potkaisemaan koon neljäkymmentäkuusi maihinnousukengällä päähän valtiovallan lupauksiin tuudittautuneita kunnanisiä.
Kirjoittaja on 25-vuotias ravintolafriikki ja kirjailija.
