Ihmiset, jotka eivät saa koskaan menneitä hirmutekojaan anteeksi Suomen Kansalta:
Tanja Karpela. On tehnyt kauhean virheen olemalla kaunis ja – Jee-sus! – koittamalla parantaa maailmaa! Siis mitä helevettiä! Ei niin saa tehdä jos on nätti tai keskustalainen.
Maailmanparannus ja pienet hyvät teot on varattu rumille mäntysuopanaamoille, sekä vasemmistolaisille.
Sedu Koskinen. Avannut liian monta ravintolaa, antanut liian monta haastattelua ja tapaillut liian kauniita naisia saadakseen olla rauhassa maassa, jossa nöyristely ja tekovaatimattomuus ovat myönteisen julkisuuskuvan edellytyksiä.
Krista Järvinen. Missi, joka otti ja lihoi. Kaljat sille, joka uskaltaa sanoa, että missien kuuluu olla laihoja, kuulitteko: LAIHOJA.
Jonna Tervomaa. Artisti, joka on johdonmukaisesti kieltäytynyt yksityiselämäänsä koskevista haastatteluista sekä muista epäoleellisuuksista, todetaankin Hesarin mediakritiikkipalstalla härskiksi levymyynnin edistäjäksi. Kuule Saska: ne, jotka ostavat levyn tissien takia, ostavat kyllä Samanthan levyn.
Kata Kärkkäinen. Näytti kaiken Playboyssa ja osoitti sittemmin, ettei sujuvan TV-draaman kirjoittamiseen tarvitakaan seitsemää vuotta teatterikoulussa, fiksu tilaa käsisoppaat for dummies netistä ja alkaa paukuttaa. Kärkkäisen synti onkin se, että hän osoitti kirpeästi, ettei useimmilla meistä ei ole mitä näyttää Playboyssa.
Jari Sarasvuo. Omalla työllään vaurastunut self-made man, joka kehtaa jaella rikastumisneuvoja muillekin. Saa työelämätutkijat hyperventiloimaan ja keskituloiset kouristelemaan kateudesta.
Petteri Ahomaa. Hyppäsi alasti uima-altaaseen ja tuntuu muutenkin pitävän hauskaa, ja sekös vippikortitonta körttikansaa kismittää.
Kauko Röyhkä. Tehnyt noin 50 hyvää, omaleimaista levyä ja ollut Finlandia-ehdokas. Mutta satanistihan se on.
Lenita Airisto. Miten paljon hän ikinä räpättääkin bisnesjuttujaan, hänet tullaan aina muistamaan tennissukista. Ja se on hänelle aivan oikein.
Kirjoittaja on hevoshullu blondi.
