Tässä lehdessä tuhkanharmaaksi luultu, mutta nopeasti värisävyjä it-
seensä imenyt pääministeri Matti Vanhanen puhuu harvinaisen vapautuneesti. Kaikesta muusta paitsi isästään. Haastattelun jälkeen lähetimme Vanhaselle vielä yhden kysymyksen, joka Jaana Rinteen talk showsta jäi uupumaan.
”Minkälainen suhde teillä oli ja on isäänne Tatu Vanhaseen?”
Pääministerin avustajan vastaus veti ilmat pihalle: ”Matti Vanhanen ei halua vastata.” Häh?
Tänä läpijulkisena aikana kansanvalittujen on oltava valmiit kertomaan taustastaan. Se kuuluu diiliin äänestäjien kanssa. Mitä korkeammalle nousemme, sitä tärkeämpää on, että kansalaiset tietävät, millainen ihminen heitä vie. Se on osa kansalaisluottamuksen perustaa.
Parjatussa amerikkalaisessa mediassa on puolensa. Se on niin vahva, että höpöhöpön levittämisen lisäksi se riisuu vallashenkilöt munasilleen. Medialukutaitoinen kansalainen tietää heistä kaiken. Samalla se inhimillistää poliitikot kuolevaisiksi, joille sallitaan enemmän. Clintonin sikarit tai pössäyttelyt eivät lopulta nakertaneet hänen suosiotaan. George W. Bush näyttää selviävän mainiosti vaimonsa väitetyistä marijuana-bisneksistä. Joten mitäs siitä, jos iäkäs isä antaa poliittisesti epäkorrekteja lausuntoja ihmisroduista. Ei omaa suhdetta isään sen takia kannata vaieta kuoliaaksi.
Imagotutkija Vaula Norrenan mukaan ihminen on elämänkokemuksiensa summa.
Matti Vanhasen yhtälö on kansalaisille yhä ratkaisematon.
