Avokado on monen herkkua, mutta toiselle sen pehmeä ja rasvainen koostumus on lähes sietämätön.
Sama voi tapahtua limaisen sienen, löysän kananmunan tai tomaatin hyytelömäisen sisuksen kanssa.
Ruoka saattaa maistua hyvältä, mutta sen tuntuminen suussa saa silti vatsan kääntymään.
Lähes kaikki tutkimukseen osallistuneet inhosivat jonkin ruoan koostumusta
Ruoan maku ei yksin ratkaise, haluammeko niellä suupalan vai sylkäistä sen pois.
Vuonna 2020 Journal of Texture Studies -lehdessä julkaistussa tutkimuksessa 473 koehenkilöltä kysyttiin, miksi he torjuvat tiettyjä ruokia.
Peräti 94 prosenttia vastaajista kertoi hylkivänsä ainakin jotakin ruokaa sen koostumuksen vuoksi.
Maku oli yleisin yksittäisten ruokien torjumisen syy, mutta suutuntuma tuli heti sen jälkeen.
Ruoka voi siis olla maultaan täysin kelvollista ja silti mahdotonta syödä.
Limainen ja mössömäinen ruoka herättää erityistä inhoa
Tutkimuksessa yleisimpiä vastenmielisiksi koettuja koostumuksia olivat limaisuus ja liian pehmeä, mössömäinen rakenne.
Myös kovuus, sitkeys ja muut suutuntuman ominaisuudet voivat saada ihmisen torjumaan ruoan.
Suutuntuman merkitys näkyy arkisissa ruokapöydän tilanteissa.
Joku kaivaa tomaatin limaisen sisuksen lautasen reunalle, toinen ei siedä sienten kumimaista rakennetta ja kolmas muistaa lapsuudesta kokkareisen puuron.
Sama ihminen saattaa kuitenkin syödä tomaattikastiketta tai rapeaksi paistettuja sieniä hyvällä ruokahalulla.
Inho ei siis välttämättä kohdistu itse raaka-aineeseen, vaan siihen, millaisena se tuntuu suussa.
Inho voi alkaa jo ennen ensimmäistä suupalaa
Ruoan ulkonäkö voi synnyttää voimakkaan odotuksen sen mausta ja rakenteesta.
Vuonna 2025 Food Quality and Preference -lehdessä julkaistussa tutkimuksessa 946 Ruotsissa asuvaa aikuista arvioi kuvien perusteella, millaisilta erilaiset merenelävät saattaisivat tuntua suussa.
Tutkimuksessa mukana olivat lohi, silli, osterit, mustekala ja merilevä.
Erityisesti ostereiden, sillin ja mustekalan koostumus herätti kielteisiä odotuksia.
Uusien ruokien kokeilemista välttelevät osallistujat odottivat muita useammin myös epämiellyttäviä aistikokemuksia.
Osteri voi siis näyttää niin niljakkaalta, ettei sen makua halua edes selvittää.
Kärpäsen suusta löytyi mekanismi, jolla on yllättävä yhteys ihmiseen
Kalifornian yliopiston Santa Barbaran tutkijat selvittivät vuonna 2016, kuinka banaanikärpänen tunnistaa ruoan kovuuden ja sitkeyden.
Neuron-tiedelehdessä julkaistussa tutkimuksessa löydettiin hermosolu, joka reagoi kärpäsen suuosien tuntokarvojen taipumiseen.
Näin kärpänen pystyy arvioimaan ruoan rakennetta jo ennen sen nielemistä.
Tutkijat tunnistivat myös TMC-nimisen proteiinin, joka on tärkeä ruoan koostumuksen havaitsemisessa.
Hämmästyttävintä on, että kärpäsen TMC-proteiini kuuluu samaan proteiiniperheeseen kuin ihmisen kuulolle välttämätön TMC1.
Kärpänen siis tunnistaa ruoan rakennetta proteiinilla, jonka sukulainen auttaa ihmistä kuulemaan.
Yhteys ei tarkoita, että ihmisen ruokainho toimisi samalla tavalla kuin kärpäsellä, mutta molemmissa ilmiöissä on kyse mekaanisten ärsykkeiden aistimisesta.
Kosketusherkkyys voi selittää valikoivaa syömistä
Limaista taikinaa käsissään inhoava ihminen saattaa suhtautua kielteisesti myös vastaavalta tuntuviin ruokiin.
Vuonna 2019 Appetite-lehdessä julkaistussa tutkimuksessa selvitettiin 87 yliopisto-opiskelijan kosketusherkkyyttä, ruokien suutuntumaa ja valikoivaa syömistä.
Tutkijat havaitsivat, että nämä kolme ominaisuutta olivat yhteydessä toisiinsa.
Osallistujat, jotka suhtautuivat kielteisemmin erilaisiin kosketusaistimuksiin, pitivät myös useampien ruokien suutuntumaa epämiellyttävänä.
He hyväksyivät ruokavalioonsa keskimäärin vähemmän erilaisia ruokia.
Havainto viittaa siihen, ettei valikoiva syöminen aina liity makuun, vaan taustalla voi olla laajempi herkkyys erilaisille tuntoaistimuksille.
Inhokkiruoan voi joskus pelastaa yhdellä muutoksella
Ruoan koostumus muuttuu usein ratkaisevasti valmistustavan mukana.
Raaka porkkana rouskuu, keitetty porkkana pehmenee ja soseutetusta porkkanasta katoaa kokonaan alkuperäinen purutuntuma.
Sama raaka-aine voi siis tarjota kolme täysin erilaista aistikokemusta.
Jos sienten kumimaisuus ällöttää, niitä voi kokeilla paistaa kuumalla pannulla, kunnes pinta ruskistuu ja ylimääräinen kosteus haihtuu.
Pehmeän tomaatin sijaan voi käyttää rapeampaa lajiketta tai valmistaa siitä sileän kastikkeen.
Löysän kananmunan voi puolestaan kypsentää kiinteäksi, jolloin suutuntuma muuttuu olennaisesti.
Kaikkia ruokainhoja ei tarvitse yrittää voittaa, eikä valmistustavan vaihtaminen poista niitä kaikilta.
Mutta jos ongelma on juuri koostumuksessa, raaka-aineen muuttaminen rapeammaksi, kiinteämmäksi tai sileämmäksi voi tehdä aiemmin vastenmielisestä ruoasta miellyttävän.
Sienistä ei ehkä koskaan tule lempiruokaasi, mutta ainakaan niiden ei tarvitse tuntua suussa märältä pesusieneltä.
LUE SEURAAVAKSI NÄMÄ:
Miksi osalle korianteri maistuu saippualta – tutkijat löysivät eron aivan muualta kuin suusta
Miksi mämmi näyttää tältä? Selitys on yllättävän yksinkertainen
Kotiranskalaiset jäivät lötköiksi? Nämä 6 virhettä voivat pilata rapeuden
