Yksi ärsyttävimmistä kuluttamiseen liittyvistä seikoista on se, että usein tuotteiden ei ole tarkoituskaan kestää käytössä. Korjauttaminen tai korjaaminen on tehty niin hankalaksi, että on helpompaa hankkia tilalle uusi. Kiva juttu valmistajan tilipussin kannalta, nihkeämpi kuluttajan lompakon ja ympäristön kannalta.
Vox-lehden juttu otsikolla “Applella on käytännössä monopoli iPhonesi korjaamiseen – Nyt sitä vastaan on mahdollista taistella” nostaa esiin laitevalmistajien tavan rajoittaa käyttökelpoisten laitteiden korjaamista. Juttu kertoo right to repair -liikkeestä, jossa kuluttajat vaativat valmistajilta parempia mahdollisuuksia korjata ja korjauttaa laitteittaan.
Jutun mukaan ongelma ei koske vain Applea. Muidenkin valmistajien laitteista rakennetaan sellaisia, että pelkästään niiden avaaminen on peruskäyttäjälle hankalaa, jos ei mahdotonta. Jotkut laitteista pitää käytännössä rikkoa, jotta ne saa avattua korjausta varten.
Osaavat kädet pystyvät kyllä vaihtamaan esimerkiksi rikkoutuneen lasin nykyisistäkin puhelimista, mutta se vaatii oikeat tutoriaalit Youtubesta ja kylmäpäisyyttä hoitaa homma puhelinta rikkomatta, vaikka se ohjeidenkin mukaan näyttäisi kovakouraiselta.
Voxin artikkelin esimerkissä seattlelaisen korjausfirman työntekijä kertoo, kuinka voisi korjata Applen tietokoneen muutamalla satasella, jos vain saisi Applelta osia. Koska osa ja huolto Applen virallisen huollon kautta maksaa peräti 800-1200 dollaria, päätyy asiakas todennäköisesti ostamaan uuden Macbook Airin.
Valmistajia tulisi kannustaa valmistamaan kestäviä tuotteita ja heitä tulisi palkita ympäristöystävällisyyden huomioimisesta omassa tuotannossaan. Nykyisin palkinto tulee lisämyynnin kautta ja ympäristö jää logiikan sijaiskärsijäksi.
Sama ongelma näkyy muuallakin kuin teknologiassa. Esimerkiksi halpamuodin saralla nykyinen systeemi ei yksinkertaisesti toimi, sillä lopputuloksena on aivan liikaa päästöjä vaatteista, jotka eivät kestä käytössä tai tyydytä ostajaansa muutenkaan. Ranska otti asian suhteen hetki sitten askeleen eteenpäin kieltämällä valmistajilta käyttämättömän tavaran hävittämisen. Se pakottaa esimerkiksi isot muotivalmistajat miettimään, millaisen kokoelman tuotteita hyllyilleen ja varastoihinsa ottaa.
Suljettu boksi
Puhelin on kuin tieteisfantasioissa haaveiltu “musta boksi”, joka “tekee kaikkea”. Haaveet täydellisestä koneesta ovat osaltaan edesauttaneet nykyisten puhelinten designia. Emme edes halua tietää, mitä laite pitää sisällään ja rakastamme ajatusta, ettei sitä tarvitse korjata itse. Designin kannalta tämä käy erinomaisesti yhteen tavoitellun urheiluautomaisen saumattoman linjakkuuden kanssa. Olisi kuitenkin kiva, jos rikkinäiset osat voisi vaihtaa ja säilyttää käyttökelpoisen laitteen käytössä.
Phonebloks on projekti, joka haastaa ajatuksen suljetusta boksista. Phonebloksin ideana on konseptipuhelin, joka koostuu erilaisista moduuleista. Puhelin, joka on kuin palapeli joka rakentuu tarvittavista osista: akusta, prosessorista, nettiyhteydestä, muistista, jäähdyttimestä ja niin edelleen.
Kaikki osat on näkyvissä, irrotettavissa ja vaihdettavissa uuteen, jotta laitteen käyttöikä kasvaa merkittävästi tai itse asiassa laite uusiutuu kokonaan ajan myötä kun hardware päivittyy osa kerrallaan.
Idean isä Dave Hakkens kertoo, miten Phonebloks lähti lentoon yhden videon perusteella ja miten se päätyi lopulta Googlen käsiin, joka kokeilujen jälkeen päätti luopua modulaarisen puhelimen kehittämisestä.
Phonebloks painottaa, että he eivät aio itse rakentaa mitään, Hakkens on vain luonut konseptin ja idean, jota yrittää argumentoida teollisuudelle, joka puskee täysillä toiseen suuntaan.
Hakkens kertoo muutamien valmistajien ottaneen jo kopin hänen ideastaan ja mutta haaveissa on läpimurto, joka toisi alan toimijat yhteen ottamaan modulaarisen ja kestävän suunnittelun lähtökohdakseen. Loistavana markkinoijana tunnettu Hakkens on jo itse edennyt seuraaviin projekteihin muuttamaan merestä löytyvää muovia käyttötavaraksi ja rakentamaan omavaraista yhteisöä.