17-vuotiaana Reeta-Leena Korhola valittiin Wilman kosketinsoittajaksi ja 20-vuotiaana hän osallistui Popstarsiin. Eteeristä chillausmusaa soittava Husky Rescue teki hänestä indie-idolin, jonka ääni soi Sopranos-televisiosarjan taustana. Mitä muuta on koirapartion keulakuva, joka hyppii lentokoneista ja meloo valkohaiden kanssa? Jaana Rinne hyppää kyytiin.
| File | |
| Syntynyt | 12.12.1983 |
| Pituus | 160 cm |
| Paino | 50 kg |
| Tuoksu | Ck Electric |
| Juoma | karpalomehu |
| Auto | Ford Ka |
| Siviilisääty | naimaton |
| Perhe | isä, äiti, pikkusisko, pikkuveli |
Snellmaninkadun Pizzeria Pompeii on viimeistä pallia myöten täynnä. Ex-malli, rokkari Ninja Sarasalo on peruuttanut poikaystävänsä kanssa salin perimmäiseen pöytään pizzalle. Muusikko Reeta-Leena Korholan spagetti jäähtyy keskustelun vauhdissa lautaselle.
Hei Reeta-Leena. HBO:n mafiasarja Sopranos nauttii aikamoista kulttimainetta. Miltä tuntui, kun teidän biisi soi kuukausi sitten AJ:n paniikkikohtauksen taustalla?
”En nähnyt sitä. Olin silloin Intiassa. En seuraa muutenkaan Sopranosia. Ai mitäkö katson? Tykkään Madventuresista. Kun sarja alkoi, olin ihan että, vau, pojat tekevät ihan samanlaisia juttuja kuin minä.”
Olet ehdolla Vuoden Travelleriksi. Ansiolistasi on tuhti. Siihen kuuluu esimerkiksi windsurffaus-koulun käynti Kroatiassa, melomista Seattlessa sekä melomista valkohaiden seassa Omanin lahdella.
”Joo. Ja mönkijällä kruisailua Saharassa, paraseilingiä ja vesiskootterin ajoa Intiassa, kallioilta hyppelyä ja koskenlaskua Omiksessa…”
Olet matkustanut paljon. Miksi?
”Maailma on iso ja mielenkiintoinen. Haluan nähdä eri tapoja elää ja ajatella. Olen oikeassa ammatissa, koska pääsen matkustamaan työn puolesta.”
Et kuulu keikkamuusikoihin, jotka valittavat pitkien keikkamatkojen kurjuutta?
”En. Tykkään matkustamisesta. Se sopii elämäntyyliini. Keikkojen vastapainoksi on kiva lähteä matkalle. Olin juuri kuukauden Intiassa. Reissu oli opettavainen. Kävimme sellaisissa paikoissa, joissa ei oltu aikaisemmin nähty vaaleita ihmistä. Olimme nähtävyys. Meidät kutsuttiin koteihin syömään ja juomaan chaita. Kävimme Delhissä, Udaipurissa, Goalla…
Matkat opettavat suhteellisuudentajua ja realismia.”
Mitä ajattelet niistä, joka asuvat ja hengailevat Goalla pienen suomalaisklikin kanssa?
”En halua ottaa kantaa muiden valintoihin. Jos joku kokee jumittamisen omaksi jutukseen, hän saa todellakin tehdä niin, mutta omaan maailmankuvaani kuuluu niin olennaisesti työnteko, etten voisi jäädä jonnekin pelkästään olemaan.”
Kuvittele. Lähdet ulos ja näet samassa baarissa Pelle Miljoonan, Miina Äkkijyrkän ja jonkun kolmannen suomalaisen…Tietty siellä elää länsimaalaisella paalulla kuin kuningas.
”Totta. Oma päiväbudjettini oli noin viisi euroa. Joo. Olisi tehnyt mieli lähettää pari brittituristia Delhiin ja katsoa, miten ne pärjäisivät kyräilevien riksakuskien kanssa…”
Husky Rescue on keikkaillut niin Chicagon Lollapaloozassa myöskuinVenäjälläkin. Mahtuiko dostojevskilaiseen sieluun Koirapartio? Millainen on venäläinen sielu?
”Mahtuu ainakin muutamaan. Olin tosi yllättynyt, kun ihmisillä oli meidän vinyylejä, ja he tulivat pyytämään niihin klubeilla nimikirjoituksia. Dostojevski ja Tšehov ovat muuten suuria suosikkejani.”
Gontsarovin Oblomovia on myös hauska lukea, vaikka ei itse laiska olisikaan. Miten paljon teidän edellinen ensimmäinen levynne on muuten myynyt ympäri maailmaa?
”25 000.”
Tammikuun lopussa ilmestyvää Ghost is not Real -levyä voi kuunnella kuin katselisi impressionistista maalausta. Musiikissa on värejä ja vaikutelmia, vettä ja ilmaa.
”Minulle ilma on tärkeä elementti. Levy on pakomatka lapsenomaisiin ja naivistisiin maisemiin. Täynnä pieniä hetkiä ja tilannekuvia.”
Aina ei tarvitse kaivertaa puukolla, voi kutitella höyhenellä?
”Kiitos. Levy ei tosiaan ole ranteidenviiltelytavaraa.”
Haaveiletko illalla nukkumaan mennessäsi maailmanvalloituksesta vai oletko tyytyväinen pieneen ja kauniiseen indie-statukseen?
”Toivon ihmisten tykkäävän uudesta levystä, jotta voimme jatkaa ihanaa keikkailua Koirapartion kanssa. Olen äärimmäinen realisti. Hypetys ei kosketa minua. Kävin katsomassa ja kuuntelemassa Savoy-teatterissa Susanna Haaviston Edith Piaf -iltaa. Teemana oli Pakko saada laulaa. Samastuin voimakkaasti. Niin kauan kun saan laulaa ja esiintyä olen onnellinen… Ihmisääni on äärettömän mielenkiintoinen asia. Kaikki siihen liittyvä kiinnostaa. Oman äänen löytäminen, värien ja tasojen hyödyntäminen.”
Kuolleen ystävän tai sukulaisen valokuvan katsominen tai kirjeen lukeminen ei tunnu niin pahalta kuin äänen kuuleminen. Ääni on alaston ja intiimi. Kuin sielu?
”Täsmälleen. Pedro Almodovarin Puhu hänelle oli koskettava elokuva äänen merkityksestä ihmiselle. Joitain koomapotilaita on pystytty elvyttämään ja parantamaan laulamalla heille tuttuja lastenlauluja. Tutun rytmin ja melodian yhdistäminen ääneen saattaa reagoida johonkin aivojen osaan ja herättää koomasta.”
Husky Rescuen säveltäjä Marko Nyberg on korostanut elokuvien merkitystä teidän musiikille. Ovatko ne merkittäviä myös sinulle?
”Kyllä, mutta kirjat ovat vielä tärkeämpiä. Kasvoin Narnia-kirjoja lukien, ja minulle luettiin myös paljon ääneen Aleksis Kiven Seitsemää veljestä. Husky Rescuen musiikki tuo mieleeni suomalaisuuteen yhdistetyn fantasiamaailman. Yhdistelmä on hyvä. Suomalaisuus voi olla tapa erottua, kun yrittäjiä on paljon. Musiikissamme on takkatulta ja villasukkia.”
Esittävät taiteet ovat pienestä pitäen kuuluneet repertuaariisi. Olet näytellyt, tanssinut, säveltänyt (vuonna 2005 r&b soololevy Avaimet), soittanut ja laulanut. Mikä on Kallion ilmaisutaidon lukion merkitys stadilaiselle taide-elämälle?
”On se varmaan aika suuri. Kallion lukion rasittava puoli oli eliitin massaindividualismi. On tarkasti valikoitu porukka, jossa jokainen yrittää olla erilainen kuin muut. Loppujen lopuksi kaikki ovat samalla tavalla erilaisia! Opiskelin Kallion lukiossa aloittaessani 17-vuotiaana koskettimien soiton Wilmassa.”
Naiset eivät liene vieläkään itsestäänselvyys musiikkibisneksessä?
”Miehet luovat yhä käyttäytymismallin. Naiset säveltävät vähän kappaleita muille artisteille.”
Sävelsit omia biisejä jo 13-vuotiaana. Ehditkö notkua kaduilla?
”En kovin paljon. Musiikki täytti päivät aika tarkkaan. En ajatellut asiaa, koska nautin niin paljon siitä mitä tein. Musiikki oli ja on vaan äärimmäisen mielenkiintoista.”
Osallistuit ensimmäiseen Pop-starsiin?
”No siitä en ole yhtään mitään mieltä…”
Kaikki tekevät virheitä.
”Popstars oli alan ensimmäinen ohjelma Suomessa. Ilmoittautuessani en tiennyt, mistä on kysymys. Luulin, että saan esittää omia biisejä, mutta aika pian selvisi, että olen väärässä paikassa. Myös tuomarit huomasivat sen…”
Pahimmillaan Pop-starsin kaltainen ohjelmaformaatti tuottaa mitäänsanomattomia oikeassa paikassa olijoita ja parhaimmillaan hienoja väärän paikan tyttöjä (PMMP). Hype luo vääriä mielikuvia.
”Keikkailevan bändin todellisuus on kaukana hypesta ja glamourista. Mulla oli ilo olla taannoin tuomaroimassa lasten ja nuorten bändikisoja. Oli kiva nähdä omaa materiaaliaan tekevien bändien pääsevän stagelle ja saavan palautetta. Vaihtoehto tosi-tv:lle.”
Puhutaan arvomaailmastasi. Olet mukana ilmastokampanjassa ja olet osallistunut myös kirkon ulkomaanavun toimintaan. Äitisi Eija-Riitta Korhola on kokoomuksen meppi, entinen kristillisdemokraatti. Kuinka paljon arvosi ovat kodin perua?
”Olen tehnyt itse omat ratkai-suni. Kotoa olen saanut rakkautta ja saanut rakastaa.”
Uskonnollisten kotien lapset riehuvat ja kapinoivat usein vanhempiaan vastaan. Teillä on vältytty tällaiselta?
”Uskonnollinen elämä on aika pitkälle yksityisasia… Mitään ei ole tuputettu, joten ei mulla ole ollut mitään megakapinaa. Sitä paitsi, uskon asiat eivät ole stabiileja. Ne ovat jatkuvassa muutoksen tilassa. Mielestäni on tärkeää, että ihmiset ajattelevat uskonasioita.”
Niin on, koska sen moraalikoodisto ohjaa aika pitkälle maailman ihmisiä. Kysyin hongkongilaisessa temppelissä, mitä ihmiset rukoilivat. Rahaa. Käytännöllinen vastaus.
”Olen ollut aika paljon Dubaissa. Siellä äärimmäinen kaupallisuus yhdistyy jännällä tavalla äärimmäiseen uskonnollisuuteen. Todellinen idän ja lännen kohtaaminen oli sitä, kun naiset kulkevat burkha päällä Guccin käsilaukku olalla. Sitä oli aika vaikea käsittää.”
Äärimmäinen materialismi kohtasi fundamentalismin?
”Kyllä. Olin paikalla Ramadan aikaan ja hyräilin jotain biisiä taksissa. Se oli ehdottoman kiellettyä. Samoin purkan syönti. Toisaalta nämä tabut kuuluvat heidän uskonnolliseen koodistoonsa, jota haluan ehdottomasti kunnioittaa. Oli tyhmää, etten tiennyt, mitä ei saa tehdä.”
Vaikea tuollaista on tietää. Teheranissa valokuvannut ystävä koki naisen kehon peittämisen vapauttavana. Jonkinlaisena näkymättömänä sananvapautena.
”Uskonnon ilmaisun rajoittaminen on kamalaa. Mielestäni ihmisen pitää saada halutessaan näyttää, mihin hän uskoo. On outoa, että sitä halutaan rajoittaa, vaikka se on niin olennainen osa elämää. Joku lentoyhtiö kielsi lentoemäntiä laittamasta ristiä kaulaan. Ranskan huivikielto on järkyttävä. En myöskään käsitä, miksei leikkikoulussa saisi juhlia joulua sen takia, että se saattaa loukata maahanmuuttajia. Mielestäni niissä voitaisiin juhlia Ramadania ja kaikkia muitakin uskonnollisia juhlia. Kaikki voivat oppia toisilta. Uskontojen erilaisuutta pitäisi rohkaista eikä lähestyä nihilismin kautta.”
Juhliminen on aina paikallaan…Ja hullunrohkeus. Harrastat mikroautoilua ja laskuvarjohyppyjä. Ylitätkö taivaalla omat rajasi vai pidätkö hauskaa?
”Pidän hauskaa. Olen seikkailijaluonne, ja pitänyt aina vauhdista. Ai olenko juossut alasti Alaskassa? En, mutta tuo kuulostaa kiinnostavalta. Laskuvarjohypyt ovat hurjia, joka kerta kokemus on uusi ja erilainen. Hyppyä voi verrata lavalle menoon. Molemmissa täytyy keskittyä hetkeen, olla läsnä. Molemmat vaativat kylmäpäisyyttä. Vaikka mitä tapahtuisi, jos varjo ei aukeaisi tai sähköt menisivät lavalla, ei saa joutua paniikkiin.”
Harrastat myös lentämistä?
”No en. Yksi pilottikaverini on antanut kokeilla.”
Susta näkee, että olet onnellinen ihminen.
”Mä olen. Tänäänkin on vielä monta tuntia elämättä. Kannattaa elää nähdäkseen vaikka Pompeiin vessan. Se on ihana.”
Huomasin. Filmitähtien kuvilla tapetoitu.
Husky Rescuen Ghost is not Real ilmestyy 24.1. Tsekkaa levyn arvostelu sivulta 23.
