Markus kaivaa usein tietoja muiden puuhista. Hän on vuosien varrella oppinut monia pieniä stalkkauskeinoja. Useimmat lienevät ahkeralle harrastajalle suorastaan itsestään selviä. Niin siis anteeksi mikä?
Stalkkaaminen on tämänhetkinen nörttiopiskelijoiden ykkösharraste. Sillä tarkoitetaan toiseen ihmiseen liittyvien tietojen urkkimista, yleensä netin välityksellä. Kyseessä on harvoin mitään ihastuksen puhelinnumeron tai kaverin tenttituloksen selvittämistä kummempaa.
Osaavia tietokoneenkäyttäjiä on kuitenkin alati enemmän. Muitakin kuin tietotekniikan opiskelijoita. Jotkut vieläpä melko sulkeutuneita. Kun yhä useammalla on jonkinlainen nettielämä, kai edes joku stalkkaa toisten asioita ihan kunnolla, vailla elämää ja omaatuntoa?
”On hämmästyttävää, kuinka paljon ihmiset tekevät typeryyksiä.”
Markus on aidosti ihmeissään. Esimerkkejä muiden ajattelemattomuudesta riittää.
”Nimimerkillä kirjoitellaan nettiin arkaluontoisia asioita. Oikea nimi paljastuu kuitenkin ennemmin tai myöhemmin. Ensin lauotaan kohumielipiteitä, myöhemmin lähetetään samalle foorumille hauskan kuvan linkki, joka alkaa www.kotisivu.com/etunimi.sukunimi. Taas pääsee eteenpäin. Numerohaulla löytyy kotiosoite ja puhelinnumero, karttapalvelusta osoitteen sijainti. Tyhmää. Todella tyhmää.”
Mielenkiintoista, joskaan ei järisyttävää. Eiväthän kaikki edes kirjoittele nimimerkillä. Entä kunnon yksityisasiat?
”Viimeistään liikuttaessa lain rajamailla, kuten tiedostojen jakamiseen tarkoitetuilla sivustoilla, pitäisi ymmärtää salata henkilöllisyytensä paremmin. Mutta ei. Näihinkin rekisteröidytään samalla tunnuksella kuin keskustelupalstoille. Tällä tavoin vaikkapa henkilön pakkomielle anaaliseksiin paljastuu hänen lataamansa aikuisviihteen perusteella.”
Entä onko Markus onnistunut stalkkaamaan mitään julkkiksiin liittyvää?
”Ihmiset käyttävät usein samaa nimimerkkiä eri yhteyksissä. Eräs suomalainen julkkis antoi jokin aika sitten tunnetulla keskustelufoorumilla todella liberaaleja lausuntoja kannabisaiheisessa keskustelussa. Googlen avulla löytyi verkkojulkaisu, jossa nimimerkki yhdistyi oikeaan nimeen ja kuvaan.”
Nähtävästi ei hahmoteta, kuinka helposti tietoja voi löytää – ja yhdistellä.
Mitä tulevaisuus tuo stalkkaajille? Rahaa?
Verkossa on paljon digikamerakuvaa parikymppisten kännisekoiluista. Julkiseksi päätyy materiaalia, jota joku ei toivoisi kenenkään näkevän. Kyseinen joku voi olla tuleva pääministeri tai monikansallisen yrityksen johtaja.
Stalkkaaja voi helposti tallentaa löytämänsä huumekokeilukuvat tai datansiirtotiedot. Maksaisikohan 2020-luvun julkkis siitä, ettei medialle kaupata teiniaikaisia festaritaltiointeja? Tai tietoa ammoin ladatustaa eläinpornosta?
Ovatko tulevaisuuden vallankahvassa hiljaiset nörtit, jotka nyt keskittyvät raapimaan netistä kokoon kaiken mahdollisen tiedon kaikesta ja kaikista ympärillään?
Markus ei myönnä hams-traamista.
”Ei minulla ole tapana säilyttää tietoja. Katson vain, kuinka pitkälle pääsen.”
Hyvä. Haluan silti suojautua. Annetaan Markuksen neuvoa.
”Näe vaivaa. Omistan lukuisia mailiosoitteita väärillä nimillä sekä anonyymejä kotisivuja. Yksikään nimimerkki tai sähköposti ei koskaan yhdisty oikeaan nimeeni, kuvaani tai muuhun vastaavaan. Ajoneuvotietojeni luovutus on kielletty ja puhelinnumeroni on salainen. Kaikki vain siksi, ettei kaltaiseni stalkkaaja löytäisi minusta tietoja.”
Stalkkaajien stalkkaamisesta kiinnostuneille jätetään harjoitustehtäväksi etsiä netistä heidän kokoontumispaikkojaan. Alkuun pääsee esimerkiksi osoitteesta www.searchlores.org/stalking.htm
Siis mitä?
Stalk = engl. väijyä, vaania, seurata salaa
Laitontako?
No niin, nyt on sitten kiskottava verkkokaapeli seinästä. Vai tarjoaako yhteiskunta lain suojaa stalkkaajia vastaan?
”Henkilötietojen käsittely, jota henkilö suorittaa ’tavanomaista käyttöä varten’, on sallittua”, tietosuojavaltuutettu Reijo Aarnio valaisee. ”Oman tietokannan ylläpitäminen on jo kyseenalaista. Rajanveto on hankalaa.”
Voiko stalkkaamalla päätyä vankilaan?
”Tietosuojarikkomuksista tulee yleensä sakkoja. Viestinnän luottamuksellisuuteen liittyvissä laittomuuksissa asteikko on kovempi. Jos tietoja myy juorulehdille, vahingonkorvausvaatimukset tulevat kuvioon.”
