Jani Leinonen
Kuvataiteilija on juuri muuttanut 46 neliön kaksioon Pursimiehenkadulle, Punavuoren sydämeen. Tyttöystävänsä kanssa hynttyyt yhteen lyöneellä taiteilijalla yksi kiireisimmistä vuoden projekteista on Mäntän Kuvataideviikot, jonka kuraattorina hän toimii. Leinosen ja hänen avopuolisonsa kämppää hallitsevat perintökaluina saadut antiikkihuonekalut sekä Leinosen keräämä nykytaide.
Asuntoa hallitsevat lukuisat puiset kaapit ja senkit ovat toissavuosisadan puolesta välistä Venäjältä. Suurin osa kaapeista on saatu Viisi Tähteä -lehden päätoimittajalta Eeropekka Rislakilta, joka on tuonut niitä maahan Neuvostoliiton sorruttua. Osaan kaapeista Leinonen on maalannut kansallisromanttisia hahmoja.
Psykedeeliseksi aikuisten lelusepäksi kuvatun Jiri Gellerin ankankallopatsas Minä, Aku Ankka seisoo kunniapaikalla olohuoneen pöydällä. Patsas on hankittu taiteilijalta omaan työhön vaihtamalla, niin kuin melkein kaikki muukin asunnon taide.
Leikkisästä taiteestaan tunnetun Mikko Ijäksen Manginas-purkki on saanut nimensä asetelmasta, jossa mies tunkee peniksensä ja kiveksensä reisiensä väliin.
Taiteilija Rosa Liksomin värikäs patsas huutaa lähempää tarkastelua. Epäselväksi jää, esittääkö se sulatettua Roope Ankka -pankkipossua vai teinibileissä sammunutta Buddhaa, mutta Leinonen on siihen erityisen mieltynyt.
Leinosen lempinojatuoli, seinällä roikkuva peili sekä kahvipöytä ovat sukulaisilta perittyjä. “Taiteilijakotiin porvarillista tunnelmaa.”
Kira Gluschkoff
Muodin Glorialla palkitun muotikuvaajan 150 neliön töölöläisessä kotistudiossa vallitsee viehättävä värien ja esineiden sekamelska. Kämppää hallitsevat kuvaustaustaksi rakennettu valtava kovera seinä, jota Gluschkoff kutsuu skeittirampikseen, sekä takka, joka on keskellä huonetta. Gluschkoffin kuvia ei paljon näy; poikkeuksena portaikossa roikkuva valtava suurennos hänen kuvaamastaan Ellen kannesta. Kiraa on keväällä työllistänyt kesäkuussa Helsingin Taidehallissa alkava Sparkling-näyttely, jossa hän on mukana Rinne-Niinikosken kanssa.
Sveitsiläinen Sinar-kamera näyttää amatööristä antiikkiselta, mutta on käyttökelpoinen kalu taidekuvauksessa, jossa tarvitaan suurikokoisia negatiiveja. “Siihen voi myös liittää digisovittimen.”
Svetlana-mallinukke on Kiran veljeltä kähvelletty. Vaikka sen tehtävä on toimia kotivahtina, käytetään sitä paljon kuvausvalaistusta suunnitellessa.
“Markka-aikana intohimoisesti kirpputoreja kiertäneen” Gluschkoffin matkaan on tarttunut tuhansien taidekirjojen lisäksi pikkuesineitä. Kahvipannut ja vasemman jalan mono kirppikseltä, lak-ritsipurkki kesämökin vintiltä.
Eero Aarnion pastillituoli on kirpputorilta. “Toimii parhaiten uima-altaassa.”
Pinkki sohva on Espoon kierrätyskeskuksesta. Gluschkoff maalautti ja verhoilutti sen, ja sitä on käytetty monessa kuvauksessa, mm. Glorian 20-vuotisjuhlanumerossa.
Vihreä sohva teetettiin Finlandia Vodkan kuvauksia varten. Siitä on jäljellä kolmasosa ja Gluschkoffin mukaan “sen päivät ovat luetut”.
Tuomas Vimma
Rööperiläiskirjailija muutti muutama vuosi sitten Punavuoresta naapurikaupunginosaan Hietalahteen. 1900-luvun alussa rakennetussa talossa sijaitseva 45 neliön kaksio on alusta loppuun saakka hänen tyttöystävänsä remontoima ja siihen kuuluu tilava terassi, jossa Vimma kertoo työskentelevänsä kesäisin. Kuvattavaksi Vimma valitsi eteisen, sillä siellä hän omien sanojensa mukaan viettää eniten aikaa, “joko ovesta sisään tulossa tai ulos menossa”.
Venetsialainen naamio, jota Vimma on käyttänyt osallistuessaan pariisilaisen keittiömestariystävänsä järjestämille peltosirkkuillallisille. “Kaikki saapuivat naamioituneena, eikä minulle koskaan selvinnyt muiden vieraiden henkilöllisyys.” Peltosirkun syömisestä rangaistaan Ranskassa julman valmistustavan vuoksi tuntuvilla sakoilla. “Fogeli sokaistaan, pakkosyötetään ja hukutetaan armaniakkiin. Nam.”
Nännilävistysnunnataulu tarttui Vimman matkaan uutena vuotena Berliinistä. “Ostin sen tyttöystävälleni lahjaksi eräässä taidegalleriassa Tacheles-kulttuurikeskuksessa järjestetyistä bileistä. Estää myös jehovantodistajien sisäänujuttautumisyritykset tehokkaasti.”
“Japanilaiseen ruokaan friikahtaneella veljelläni on tapana roudata meille näitä hyvän onnen tuottajia Tokiosta. Vaikka ne näyttävät sympaattisilta, on niiden hiljainen nyökytys jollain tavalla kuumottavaa. Siksi jouduin siirtämään ne makuuhuoneesta eteiseen.”
Bjørn Wiinbladin juliste 70-luvulta on Vimman äidiltä saatu lahja. “Mulla on sille kaveri, joka hengailee olohuoneen seinällä.” Lisäksi matkaan on tarttunut jonkin verran Wiinbladin koristeellisia lautasia, joita Vimma käyttää toisinaan jälkiruokia tarjoillessa.
Egyptiläinen vesipiippu on Vimman tyttöystävän hankkima. “Täytyyhän nyt talossa bongi olla. Suomesta on vaikea löytää kunnollista hedelmätupakkaa, joten pyrimme kartuttamaan varastoja arabimaissa liikkuessamme. Lempitupakkani on Nakhla Tobaccosin Two Apples.”
